Everything happens for a reason but OFTEN I wish I knew what that reason was..?

On tullut aika perinteisen uuden vuoden "avautumispostauksen."

It`s time for traditional New Year`s Eve Post.

St. Petersburg July 2013.

En pidä itseäni taikauskoisena, mutta vuosi 2013 on ollut koko komeudessaan varsin eriskummallinen vuosi. Sanonta "Everything happens for a reason but sometimes I wish I knew what that reason was" on kummitellut mielessäni useampaan otteeseen vuoden kuluessa. Vieläkään kaikkien tapahtumien merkitykset eivät ole ottaneet avautuakseen, mutta olen huomannut, että ajankuluessa kaikki saa lopulta oman merkityksensä.

I`m not superstitious but the year 2013 has been quite unordinary. Like it`s said: "Everything happens for a reason but sometimes I wonder what that reason is" has been the sentence of the year. Even now I`m not completely sure what has been the point of some things - I trust in time I will know. 

April 2013 with my girl <3

Vaikka näitä alamäkiä onkin ollut tuon tuosta, on sitä kovaa menty myös ylöspäin kuin alaspäin. Vuotta 2013 voisi kuvailla hyvien ja huonojen tapahtumien vuoristoratana. Jälkiviisaasti sanottuna kaikki kokemukset kasvattavat, hyvät kuin huonotkin, vaikka ne kuinka ikäviltä kyseisessä hetkessä tuntuisivatkin.

The year 2013 has been like one big rollercoster; many downs and the next moment I have realised being too up. If I`m trying to think wisely every experience grows you as a person. 

Filming Dusty Road Band`s music video in July 2013

Elämä on vuodessa muuttunut niin hurjalla vauhdilla, että hieman kummastuttaa ajatus, että viime vuoden tammikuussa olin opiskelemassa Kosmetologikoulussa. Olin valmistumisen kynnyksellä ja hurja stressi päällä painavista tutkinnoista. Päivät kuluivat kahlatessa läpi loputtomia monistevuoria pienessä Laajasalon yksiössä ja harjoitellessa ulkoa hierontakaavoja ja hoitotuotteiden vaikuttavia aineita. Helmikuussa sitten oli näytön paikka ja onnen kyyneleitä vuodatettiin samaisena kuukautena kun kädessä oli sekä kansainvälisen Cidesco-tutkinnon paperit kuin kosmetologin ammattipaperit.

Life has changed much so fast, the idea of studying in Beautician school feels distant. Last January I was still in school, studying for my final examination. In February it was finally "The Showtime" and I remember I cried for happiness  when I was holding in my hands International Cidesco Beauty Therapist certificate and Beauty Therapist certificate. 

School and classmates in February 2013 :)

Maaliskuussa koulun loppumisen kunniaksi otin ja repäisin ja suuntasin ihanan Santtusen kanssa Amsterdamin ja Hollannin paheelliseen sykkeeseen, tapaamaan sinne vastikään muuttanutta suomalaisystävääni. Osan ajasta vietimme ihanan hollantilaisen ystäväni luona Leidenissä.

In March I celebrated my graduation by traveling to the Netherlands with my schoolmate. We visited my Finnish friend who was living in Amsterdam and also stayed part of time at my Dutch friend`s apartment in Leiden.

Amsterdam in March 2013

Matkan jälkeen iski työttömyyden tyhjyys ja ilman mitään aktiviteetteja ehdinkin sompailla kuukauden  ajan, kunnes riemusta kiljuen vastaanotin työpaikan päiväkodista. Olin silloin niin iloinen että sain jotain tekemistä, etten olisi malttanut viikonloppunakaan olla menemättä töihin. Päiväkodissa vietin aikaa koko kevään ja kesän lomaillen vain yhden viikon.

Return back to Finland was back to reality. I didn`t have a job so my days were quite empty and boring during one month. When I finally got the job from kindergarten I was so happy I felt I would have wanted to be there also during the weekends. ( Maybe it was better the place was closed.. Silly me xD) I spent all spring and summer working and just take one week vacation.

Tuon yhden viikon aikana tein comebackin Hollantiin ja osallistuin "once in a life time"-tapahtumaan: 10th World Congress for People Who Stutter in the Netherlands

Ilo ja jännitys oli ylimillään, sillä tapasin paljon vanhoja kavereita joista en ollut monia nähnyt jopa kahteen vuoteen. Sain myös paljon uusia tuttavuuksia ja eräästä heistä on tullutkin tämänhetkisen elämäni läheisimmistä ihmisistä. Kongerssi oli aivan mahtava, mukavaa yhdessäoloa, mielenkiintoista ohjelmaa ja itsellenikin pieni jännitysmomentti pitäessäni kahden ystäväni kanssa pienen esitelmän ( ja tietenkin in English) kongressin viimeisimpinä päivinä.

I did comeback to the Netherlands during my one week holiday and participated to the 10th World Congress for People Who Stutter. It was exciting and lovely to see old friends who I haven`t seen for a long time, some of them not in 2 years!! I also got many new friends and one of them is nowadays one of the closest and the most important persons in my life. The congress was just awesome, happy spending time with lovely people, interesting program and exciting moment when me and my friend were having speech in front of the congress audience.  

Viime vuoden vaihtuessa mieltäni oli kaivellut jatkosuunnitelmat koulun jälkeen. Monet koulusta valmistuneet
alkoivat etsimään oman alan töitä, mutta oma mieli haikaili ulkomaille. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen Tukholma-haaveeni ja aloin sinnikkäästi etsimään itselleni au pair paikkaa ensi syksyksi. Pitkän etsintäprosessin jälkeen löysin maailman mahtavimman perheen, johon kävin tutustumassa kevään aikana.

Last winter near the graduating I was also thinking plans after school. Many of my classmates began to search for beautician jobs but I had just one thought in my mind. Sweden. I decided to made my dreams come true and began to search au pair job from Stockholm. After long searching process I found an awesome family and visited them last spring before moving in.  

Farewell party August 2013

Elokuussa otin ja lähdin sitten Tukholman sykkeeseen kolmen painavan matkalaukun kanssa. Ensimmäinen viikko Ruotsissa alkoi aikamoisella kielikylvyllä osallistuessani kesäleirille, jossa muut osanottajat puhuivat kotikielenään ruotsia ja minun yrittäessäni sönkätä jotain englannin ja ruotsin sekoitusta. Minut otettiin kuitenkin mahtavasti vastaan ja sain paljon ihania uusia ystäviä. Haastavan viikon jälkeen suuntasin au pair-perheeni luokse ja aloitin uuden elämän uudet haasteet. Kaikki muuttui kerralla niin äkkiä että alkukuukaudet tunsin suurta väsymystä selviytyessäni päivän rutiineista. Aivotoiminta oli välillä kovilla totutellessani puhumaan kolmea kieltä, englantia, ruotsia ja suomea lähes päivittäin.

In August I packed all of my life in 3 luggages and arrived to Stockholm. ( Sounds dramatic, and my life seems to consist just thousands of clothes and make up which were in my luggages.. haha xD) My first week in Sweden didn`t begin so easiky. I participated to the Swedish summer camp where everybody else spoke Swedish as their mother tongue. It was quite shock me but I handled it by speaking svengelska, (Swedish and English mixed up together, my new official mother language.) Even though I had some language problems all people took me part of the group kindly and friendly and I got many new friends. After this challenging week I started my life with au pair family and the new challenges of life started. All changed so quickly during the first months I felt myself enormously tired all the time. My brain were exploiding trying to handle 3 languages in my daily life: English, Swedish and sometimes Finnish.

Härnösands stamningslägret August 2013

Lokakuussa taas rysähti oikein olan takaa kaatuessani portaissa kaverini luona ja päätyessäni Danderydin sairaalaan. Olin murtanut kyynärpääni ja käsi piti leikata. Au pair työt katkesivat viikoksi maatessani tiputuksessa ja huristellessani ympäri sairaalaa isossa sairaalasängyssä ja yrittäessäni kommunikoida ruotsiksi huonosti englantia osaavien hoitajien kanssa. Päivittäistä hupia tuotti huonetoverin vanhanaikainen puhelin, joka pirisi monta kertaa päivässä niin kovaa että säikähdyksestä melkein hyppäsin kattoon. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket, tee maidolla ja kun joku tuli vierailulle. Sain paljon ihanaa sympatiaa, suklaata, hollantilaista olutta ja keksejä.

In October all my life fell down suddenly and badly. I literally fell down from stairs and broke my elbow. I broke it so badly it needed immediately surgery. I spent some nights at Danderyds hospital. I was away from au pair job for one week and was living hospital life  my hand in the drip and travelling around the big hospital bulding in my bed by hospital staff. Communication between me and nurses were quite interesting while nurses didn`t speak so good English and my Swedish wasn`t so excellent. The best moments of the day were mealtimes and my roommate who was an old lady. She always cheered me up by answering to old phone ( landline) who was ringing too loud and I always jumped up 3 meters every time by shock. It was also nice to have some visitors. I got much sympathy, chocolate, Dutch beer and cookies.

Sairaalan jälkeinen elämä oli hyvin kivulias ja tuskaisa. Kipsiä onneksi pidin vain 10 päivää, minkä jälkeen alkoi monen viikon kestävä fysioterapiaperiodi. Päivät kuluivat fysioterapiassa ja ruotsin kielikurssilla juosten. Au pair töiden lisäksi vapaa-aikaa ei tuolloin kauheasti ollut.

After hospital life continued painfully. I had a plaster just for 10 days and after it began physiotherapy period. All of my free time was consisting hospital visits and a Swedish language course. And when I also had work, I didn`t have so much free time left.

Nyt kuitenkin on tullut aika vuoden vaihdokseen. Kosmetologikoulusta Tukholman sydämeen. Paljon muutakin merkittävää  on tämän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta kaikkeanhan en voi valitettavasti tähän postaukseen jakaa. Pitkän ja osittain kivisen matkan olen ehtinyt kulkea.

Olkoon vuosi 2014 inspiroiva ja rikas kuten edellinenkin vuosi sekä allekirjoittaneen toiveesta, hieman tasaisempi kuin vuoden 2013 vuoristorata.

Now it`s time for New Year. From Beautician School to heart of Stockholm. Of course it has happened much more significant things in this year, unfortunately I can just share part of them.  

New Year 2014, be inspiring and rich as the previous year but I`m asking one thing: Be more kindly for me than year 2013.

Kuluttaja magazine in June 2013. An article about how to take a good picture. :)

SaTuulia kiittää.
Hyvää uutta vuotta hanipuppelit <33

SaTuulia says "thanks" and wish you all better New Year 2014 :)

Hello again, Amsterdam!

Vierailinpa tässä hiljattain jälleen puukenkämaassa, Hollannissa taikka Alankomaissa, kuten itse kukin kokee paikkaa haluavan kutsuttavan.

Guess what? I visited again in June the Netherlands! Quite nice, huh?

Minä ja kaksi muuta suomalaista tyttöä pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti Amsterdamia eräänä hyvinkin helteisenä kesäkuun aamuna. Päästyämme perille kohtasimme aikamoisen sääshokin, ilma oli keväisen jäätävä Suomen helteisiin verrattuna.

Matkan tarkoitus oli osallistua Hollannin maaseudulla pidettävään maailmanlaajuiseen änkytyskongressiin. Osanottajia oli monia satoja ympäri Eurooppaa, aika vaikuttava tilaisuus kaiken kaikkiaan. 

Kongressista myöhemmin enemmän, koska ensimmäinen postaus keskittyy pääasiassa Amsterdamissa viettämäämme aikaan. Luvassa kuitenkin paljon kuvia. ;)

Mutta palataaksemme Amsterdamiin, vietimme yhden yön kaupungissa ennen kongrenssia nauttien kauniin kaupungin tunnelmasta. Meitä oli pienoinen porukka koolla, ihmisiä Suomesta, Ruotsista, Islannista, Englannista ja Skotlannista. Minulla oli myös tilaisuus tavata Suomalaisen ystäväni paikallinen ystävä ensimmäistä kertaa livenä tuona päivänä. Olimme aikaisemmin puhuneet vain Skypessä ja Facebookissa. Siinä oli sitten sekalaista porukkaa kerrakseen, mutta hauskaa oli!

It was early (way too early) sunny morning when me and my Finnish friends headed to the airport and were on our way to the Netherlands. The main reason for this trip was the World Congress for People Who Stutter in the country side of the Netherlands and we decided to experience the atmosphere of this beautiful country one day earlier. We visited the capital of the city, Amsterdam. Weather wasn`t so warm we expected, it was way too hot in Finland and the coldness of the Netherland`s really surprised us. Even though it was a bit cold we enjoyed sunny "spring weather" during the trip. 

First of all I share some pictures and thoughts about our time in Amsterdam. We spent a wonderful day with some friends from Finland, Sweden, Iceland, England and Scotland. I also met up first time some local friend there, my friend`s friend who lives in Amsterdam.

Minä jo tottuneena Amsterdamin kävijänä johdattelin muita ihmisiä ympäri kaupunkia. Poikkesimmekin ykkössuosikki ruokapaikkaamme, pitaleipä-ravintola Maoziin. Suosittelen oikeasti käymään tuolla, jos Amsterdamiin päädytte. Namnam.

I was playing a tourist guide for my friends because I visited first time here just a few months ago. We ended up to eat at my favourite restaurant Maoz. Love those pita breads, I recommend!

Amsterdam kannattaa kokea kesällä! Aivan erilainen elämys kuin kevättalvella käydessämme. Ihmisiä on tuplasti enemmän ja kaupunkien kanavat ovat kovassa käytössä ihmisten veneillessä ja nauttiessa kesästä. Aivan mieletön tunnelma.

I recommend to visit Amsterdam during the summer time. It is a bit different comparing to spring or winter time. Much more people, a lot of boats and you can really feel the special summer feeling.

Vaikka kaupunki on hyvin pieni ja helppo käsittää muutamassa päivässä, mahtuu tuolle alueelle laaja variaatio  nähtävää. Kuten palanen Kiinaa:

Even though the city is quite small there is so much to see and experience. Here is the piece of mystical China:

Aivan mahtava aloitus matkalle. Kiitos Amsterdam erinomaisesta lauantaista! <3

The best start for the trip. Thanks Amsterdam for an extremely great Saturday! <3

-SaTuulia-

Holland Shake - Chapter 2

Moikka beibet!

Olen ottanut blogiin hieman etäisyyttä lähiaikoina, mutta nyt "blogilomalta" palattuani jatkan entisissä merkeissä. Luvassa siis vielä Hollanti-kuulumisia päiviltä 3 ja 4.

I have taken a break from here but now I`m back on track, babes! It`s time for Holland memories, here are days 3 and 4, you`re welcome!  Let`s start from Thursday, the day 3. We visited in Amsterdam city with my friend while our hostess A was at university. I`m thankful Amsterdam is a quite small place and we found everything easily.

Torstaina suuntasimme Santun kanssa omin päin Amsterdamin keskustaan vaeltelemaan, koska kaverillani oli koulua yliopistolla. Onneksi Amsterdam on sen verran pieni paikka, että meillä ei ollut mitään vaikeuksia ottaa metroa paikanpäälle.

Meillä oli pieni ongelma erottaa metroa ja ratikkaa toisistaan, koska kummassakaan kulkuvälineessä ei ollut silminnähtävästi hirveästi eroa ja molemmat lähtivät samalta pysäkiltä opiskelija-alueen liepeiltä. Ainoa ero näiden kulkuvälineiden välillä oli, että metro oli hieman nopeampi tapa päästä määränpäähän, mutta ratikka taas kulki maisemallisesti kauniimpaa reittiä.

Amsterdam city

Amsterdamiin päästyämme suuntasimme ykkösobsessio-kohteeseemme, pitaleipien taivaaseen, Maoziin, josta mainitsin aikaisemmassa postauksessa.

First place we visited on that day was our favorite, the heaven of pita breads Maoz, I told about it on the previous post. Love that orange juice!

 Kiertelimme myös ympäri kaupunkia vieraillen myös Red Light Districtillä, eli ns. "punaisten lyhtyjen" alueella. Tämä putiikki oli yksi matkan hauskimmista päähänpistoista. Minä istuskelin penkillä uuden ystäväni banaanimaidon kanssa ja odottelin kun seuralaiseni kävi takahuoneessa suorittamassa operaation. Mikä se sitten oli, voitte asianomaiselta itseltään tiedustella. ;)

We walked around city and visited also at Red Light District. Down here you can see some pictures where we visited there. It was the funniest caprice of the trip. I sat on the bench while my friend was at backroom and enjoyed company of my new friend. Let me introduce you my friend, Banana Milk. If you are interested to hear what happened there in backroom, ask my friend  for more information. ;)

Yleisesti ottaen Amsterdamia pidetään hieman paheksuttavana kaupunkina, koska siellä kulttuuri on vapaampaa minkä näki mm. Punaisten Lyhtyjen -alueella. Ihmisiltä kuulee varoituksia Amsterdamiin matkatessa, että kaupunki olisi jollain tapaa vaarallinen. Ja kaikkea kanssa, yleensä nämä varoittelijat ovat sellaisia, jotka eivät ole itse käyneet paikan päällä! Suomeen verrattuna meininki oli todella siistiä ja asiallista, jopa hieman huonommassakin kaupunginosassa.  Missään ei näkynyt yhden yhtä epämääräistä pummia, joita Suomessa kohtaa joka toisessa kadunkulmassa. Kunnioitan Amsterdamia ja Alankomaita yleensäkin todella paljon maana. Täällä ihmiset osaavat käyttäytyä ja mielestäni juuri siksi että kulttuuri on paljon vapaampaa eikä ihmisillä ole tarvetta kapinoida ns. sääntöjä vastaan. Amsterdam on kaukana paheiden kaupungista, itse kuvailisin sitä söpönä pienenä piparkakkutalo-kaupunkina.

People assume that  Amsterdam is a disreputable city because the cultre is more free and open. For example we noticed that open culture at Red Light District. People think Amsterdam is dangerous place but that`s nonsense. Usually people who warn you, are not visited there themselves at all. If you compare to Finland Amsterdam is really clean and proper place. And there are not wasted and vague people in the streets which we can see every day in Helsinki. I respect Amsterdam and the Netherlands much as a country because there local people know how to behave right. My opinion is that when people have amore free culture they don`t have a need to rebel against the rules. Amsterdam is a far away from the city of vice; I described it more as a cute ginger bread house city.

My sweety found someting sweet to eat.

Perjantaina meillä oli viimeinen aika jatkaa matkaa seuraavaan majapaikkaan. Hollantilainen ystäväni asuu noin puolen tunnin junamatkan päässä pienessä Leidenin kaupungissa. Päivä oli hyvin jännittävä ja odotusta täynnä, koska en tosiaan ollut nähnyt häntä 1,5 vuoteen. Meillä oli pieniä teknisiä ongelmia suunnatessamme illalla pilkkopimeässä juna-asemalle. Ongelmat johtuivat matkalipuistamme, joiden matkustusaika oli mennyt kummasti umpeen, vaikka meillä olisi pitänyt olla lipuissa aikaa vielä kyseiselle päivälle. Emme päässeet siis matkalaukkujemme kanssa porteista ulos ja olimme jumissa porttien ja aseman välissä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin painaa porttien kyljessä olevaa infonappulaa ja ja yrittää selittää portista kuuluvalle äänelle, ettemme pääse porteista läpi. Onneksi meille oltiin ystävällisiä ja portit avattiin sähköisen järjestelmän kautta. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet kyseiseen tapaukseen. Meillä oli nimittäin määrä ostaa junaliput asemalta Leideniin. Kello sattui olemaan 23 illalla, mikä merkitsi, että lipunmyyntipiste oli mennyt kiinni jo aikoja sitten ja ainoa mahdollisuus saada lippu oli  hankalat lippuautomaatit. Nuo kirotut lipuautomaatit, missä ei käy maksuvälineenä kortti, eikä sen puoleen setelitkään vaan ainoana vaihtoehtona olivat KOLIKOT. Meillä olisi pitänyt olla 14 euron edestä kolikoita, ja arvaatteko oliko meillä?? Onneksi aina löytyy ratkaisu tilanteeseen kuin tilanteeseen, suuntasin aseman ainoaan auki olevaan paikkaan, pelastajaamme Burger Kingiin, rikkomaan rahaa pienemmäksi.

Tämän kohelluksen takia saavuimme Leideniin hieman myöhässä, jossa ihana ystävämme meitä jo odotteli. Tuntuu kuin välissä ei olisi ollut 1,5 vuotta kun jälleennäkeminen koitti. Olen ilonen, että olen saanut tutustua tähän Hollannin söpöimpään ja ihanimpaan tyttöön. Meidät otettiin vastaan halauksin ja hymyin ja suuntasimme yhdessä Z:n asunnolle. Ilta venähti lähes kolmeen saakka aamuyöllä istuessamme sohvalla ja jakaessamme kuulumisiamme viimeisen 1,5 vuoden ajalta. Tämä ilta oli yksi matkan tunteellisimpia ja hienoimpia hetkiä.

On friday we moved forward to the next accommodations. My sweet dutch friend lives a a bit outside of Amsterdam in Leiden. It takes just half an hour to travel there by train. The day was exciting because I haven`t seen my friend in 1,5 year. We had some troubles to travel to Leiden because of tickets and really difficult ticket machines. It was late on that evening when we were at station buying tickets. The ticket sale wasn`t open so we had to use ticket machines. And you can`t buy your tickets by using credit cards OR notes. The only option were to use coins. And we didn`t have enough coins so the moment was a bit desperate. Luckily there was one place open, Burger King, we changed there money and solved a problem. 

We arrived to Leiden a bit late because of that insidence. My lovely Dutch friend waited us at station of Leiden with smile and hugs. It felt like there wasn`t 1,5 year between us when we met again. I`m so glad I have had a chance to got to know the sweetest and loveliest girl of Netherlands. We walked to her apartment and sat sofa many hours just talking what has happened in our lifes after the previous time we saw eachother 1,5 year ago. That night was one of the greatest and the most emotional moments I had on that trip. Thank you Z for that. <3  

Tämmönen cutie odotti meitä asunnolla. A cute friend waited us at Z`s place.

 Damn, I started miss our Holland trip while writing this post. So good memories <3 See you on June again, the Netherlands!

-SaTuulia-

Holland Shake - Chapter 1

 Days 1 and 2

Noin viikko sitten rantauduin takaisin tänne kylmälle Suomen mantereelle aurinkoisesta Hollannista. Viimeisenä päivänä meitä hemmoteltiin +15 Celsiuksella, vaikka muuten sää oli hieman tavallista kylmempi, mutta keväisempi kuin Suomessa. Missään ei tietoakaan lumesta ja jäästä. Ahh <3

Tiistaina 26. päivä maaliskuuta minä ja Santtu heräsimme epäinhimilliseen aikaan: 3.30 keskellä yötä. Vaatteet niskaan, taksiin ja kentälle. Meillä oli vaihto Munchenissa, jossa vietimme laatuaikaa suomalalaisen iskelmälaulaja Eino Grönin kanssa kahvilassa istuskellen. Suomeksi: Me kiljutaan viereisessä pöydässä kovaan ääneen ja Eino-parka viereisessä pöydässä yrittää keskittyä kirjan lukuun. Jos Einolta ilmestyy tulevaisuudessa levy nimeltä "Ärsyttävät tytöt Munchenin lentokentällä", tiedätte keitä syyttää.

No words to say what we did in Munchen..

Munchenin intensiivisen 6 tunnin odottelun jälkeen meinasimme melkein myöhästyä koneesta, koska lähtöportti oli vaihtunut. Kuulutukset olivat niin epämääräisiä, joten olimme hieman ulalla missä piti oikeastaan olla. Lippujen leimauspistellä oleva mies ei myöskään osoittanut mitään yhteistyökykyä, vaikka meistä näki ihan selvästi, että olimme hukassa. Lopulta päädyimme istumaan lähes tyhjään lentokenttäbussiin, joka alkoi ajamaan uhkaavasti kauemmas lentoterminaalista. Hetken luulimme jo, että bussi oli matkalla kokonaan pois lentokentältä, mutta meidät vietiinkin aivan toiselle puolelle kenttää, josta jalkauduimme lentokoneeseen.

Perillä Hollannissa sää oli sellaista 6-8 Celsiusta; mukava vilpoinen kevätsää. Ex-kämppikseni odotteli meitä kentällä, josta jatkoimme matkaa hänen luokseen Amstelveenin opiskelijakylään, josta tuli hieman mieleen teekkarikylä.

About one week ago I landed back to cold and depressing Finland from Holland. The last day in Holland was sunny 15 degrees so it was pity to leave. I miss that spring weather we had there. The best part was: NO SNOW AND ICE AT ALL. 

On Tuesday in the middle of night me and my friend woke up at 3.30 am. We dressed, called taxi and were on our way to the airport. We had to change the plane in Munchen where we sat at the same cafeteria with the famous finnish singer. I hope he didn`t lost his nerves totally because we were a bit noisy. We got the know the small airport area extremely well because we sat there..well.. 6 hours. And yes we almost missed our plain because there was some misunderstandings where was the boarding gate. But in the end we were inside the plane heading to Amsterdam. The weather in Holland was about 6-8 during the trip, lovely spring weather. My friend waited us at the airport and we went together to her place, to the student area. 

Ensimmäisenä iltana hämmästelimme ruoan halpaa hintaa, kauppojen erinomaista tarjontaa pekonisalaatteineen, söpöine hedelmäbokseineen ja juustovalikoimineen. Tämän valikoiman rinnalla jokainen Suomen kauppa kalpenee 10-0.

The food was so cheap, can`t believe it and the variation was huge comparing to our own country. I loved bacon salad, cute fruit boxes and variation of cheeses. 

Koin myös ensimmäisenä päivän suuren järkytyksen jäädessäni meikein toistamiseen pyörän alle. Hollannin pyöräilykulttuuria ei yhtään liioitella. Niitä pyöriä on kaikkialla, eivätkä ne väistä vaan jyräävät kenet tahansa alleen. Hollannissa on helpompi jäädä pyörän kuin auton alle, tämä on allekirjoittaneen mielipide.

The bikes and bikers are dangerous, I warn you all. I almost died two times at the first day because of crazy bikers. They don´t watch at all other people and they are everywhere. 

 Seuraavana aamuna matkustimme ratikalla Amsterdamin keskustaan. Huomion kiinnittivät erityisesti lippuautomaatit, joissa pitää sisääntulon lisäksi leimata lippu ulos mennessä. Myös maksukulttuuri on maassa erityislaatuinen. Monessa paikassa käy vain käteinen, ja niissä joissa kortti käy ei kuitenkaan käy Visa Electron taikka MasterCard. Siinä sitten oli välillä ihmettelemistä.

On the next morning we travelled to the centre of Amsterdam. It was a bit weird to show your ticket to machine as well when you checked out of metro or tram moreover check in. The second strange thing was that in many places the only payment way was cash, because credit cards were not valid. 

Amsterdamissa suuntasimme ensiksi taivaalliseen Maoz-nimiseen pitaleipäpaikkaan. Pitaleivät täytettiin falafeleilla ja haluessa joukkoon sai mm. fetajuustoa. Juomaksi valikoitui tuorepuristettua appelsiinimehua.

The first step of our trip was...eating!! We visited at this delicious pita bread place with the faalfels and feta cheese. Orange juice was fresh and made there. 

 

 

 

 

Kävimme Maozissa reissun aikana yhteensä kolme kertaa. Arvaatteko minne suuntaan heti ensimmäiseksi, matkatessani Hollantiin uudestaan kesäkuussa? ;)

We visited at Maoz third times during the trip. Do you know where I`m going to go straight to head when I`m visiting Holland again on June?

Ensimmäinen päivä Amsterdamin keskustassa oli todella mukaansatempaiseva. Putiikeissa soi iloinen musiikki, jonka tahdissa tanssahdeltiin, puhaltelin kadulla jätti-isoja saippuakuplia nauravan miehen kanssa, bongattiin klarinetinsoittaja keskeltä toria ja joudutiin melkein suuren lintuparven alle. Käytiin lukuisissa kauneudenhoitoon erikoistuneissa liikkeissä, ja saimme Benefitiltä ilmaisen meikin, seuraavasta kaupasta lyhyen käsihoidon ja viimeisestä kaupassa maistelimme erilaisia juustoja. Saimme huippuhauskaa videomateriaalia, joka näkee joskus ehkä päivän valon Facebookissa.

The first day at Amsterdam`s centre was hilarious. We danced inside the shops because of cheerful music, I blowed huge soap bubbles with the crazy man on the street, we spotted the clarinet player (Me and my ex roommie have played clarinet many many many years!!) and we escaped crazy birds. We visited many beauty stores, got the free make up by Benefit and from the other store a free hand treatment. We got the so funny video clips, they maybe will see the light some day on Facebook.

Ehdoton lemppari oli tämä huikea juustokauppa herkullisine maistiaisineen. Rakastan juustoa!

I loved a cheese shop and free cheese.

Päivän paras! Vessakauppa, jonka vessaa hyödynnettiin, tottakai.

The best place was a toilet shop. We used of course opportunity to visit the toilet.

Journalisti omassa elementissään. Journalist in the middle of her own enviroment.

Tuhansien videosessioiden, kauppojen ja ihmisvilinän jälkeen päädyttiin lopulta tänne päivän päätteeksi:

After thousands of video clips, shops and places growded of many people we took a break here, in heaven:

Siinä "muutama" kuva ensi alkuun. Luvassa piakkoin paaaljon lisää kuvia ja tunnelmia tuosta venetsialaisesta piparkakkumaasta.

Here were a "few" pictures for the beginning. To be continued soon with the thousands of pictures more, be prepared! 

-Satuulia-