Wake me up when it`s all over

Puhuin yhdessä aikaisemmista postauksistani uskovani au pair-vuoden antavan minulle paljon uutta koettavaa elämään, mutta en tuolloin olisi voinut uskoa, että viikon päästä tuosta kirjoituksesta makaisin Danderydin sairaalan leikkauspöydällä. Tässä postauksessa jaan yhden au pair-vuoteni muistoista, joka pääsee kirkkaasti, unohtumattomimpien muistojen top 3-listaan.


In my previous blog post I wrote I`m expecting new experiences for this year I`m spending as au pair here in Sweden. First thing I thought wasn`t that I`m ending up in the hospital and laying in the surgery operation room. Now I`m sharing  with you one memory from my au pair year who is definitely on "one of the most unforgettable moments" top 3 list.

Here we go..

Kaikki alkoi suunnatessani lokakuun eräs viikonloppu ystäväni luokse Smålandsstenariin, Smålantiin, Keski-Ruotsiin. Olin päättänyt matkata bussilla, koska hinta on tällöin huomattavasti halvempi kuin junalla matkatessa. Ainoa kirous tosiaan on 7 tunnin istuskelu bussissa, mutta mottoni kuuluu: Kaiken sitä kestää, kunhan rahaa säästyy." Kuitenkin jo bussille meno sai omat jännitysmomenttinsa meinatessani myöhästyä bussissa. Juoksin vedettävän matkalaukkuni kanssa tuli hännän alla juna-asemalta bussiasemalle viidessä minuutissa.

Ehdin kuin ehdinkin bussin luokse, missä bussiaseman henkilökuntaan kuuluva mies tuli tiedustelemaan minne olen matkalla. Sanoessani määränpään hän hämmästyksekseni nauroi ja halasi minua. Hyppäsin ihmetyksen vallassa bussiin ja matkani alkoi kohti Smålandsstenaria, tuolloin vielä onnellisen tietämättömänä tulevasta viikonlopusta. Saavuin ystäväni luokse iltapäivästä. Oli ihanaa nähdä häntä ja hänen äitiään, sillä kummatkin ovat läheisiä ihmisiä minulle. Perillä oli minua odottamassa katettu pöytä hyvine ruokineen ja tunsin oloni todella onnelliseksi.

The whole story began one weekend in October when I decided to visit a friend of mine who is living in Smålandsstenar, located somewhere middle of Sweden. I decided travel there by bus since tickets are cheaper instead of taking a train there. The only downside of bus is long travel time, 7 hours. But my motto is: "If you can travel by a cheap price, you can stand it." Anyways, even arrival to the bus station was a such a mess since I almost missed my bus. I ran from the train station to the bus station in 5 minutes.

But I made it! I was at the right place at the right time. Some random staff person of bus station just a bit surprised me by asking where I`m heading to and when he heard my response, laughed and hugged me. (???) But in the end I was sitting in the bus at last, feeling so happy without any knowledge of upcoming troubles.I arrived my friends place in the afternoon. It was lovely to see her and her mom since they both are quite close for me. Good food was waiting for me and I felt myself happy.

 Illalla ulos lähtiessäni aloin kaivella matkalaukustani hanskoja ja kaulaliinaa. Avatessani matkalaukun kuuma aalto sävähti lävitseni tajutessani, että eihän tämä ole minun matkalaukkuni. Olin epähuomiossa ottanut bussin tavaratilasta toisen matkustajan matkalaukun, joka näytti ihan kuin omaltani. Laukussani oli kaikki kalliit meikkini, lempivaatteeni ja kaiken kukkuraksi kallis uusi 800 euron kamera, johon olin säästänyt rahaa kuukausia vielä asuessani ja työskennellessäni Suomessa. Seuraavana yönä en nukkunut kunnolla, ajatellessani tulisiko laukku löytymään vai ei.

Lauantaina kaverini äiti soitti bussiyhtiölle ja muutamien puheluiden jälkeen saatiin selvitettyä, että bussikuski oli ottanut laukun talteen ja saisin sen takaisin matkatessani bussissa sunnuntaina takaisin Tukholmaan. Olo oli todella helpottunut ja ajattelin, että nyt pahin oli takana. Minulle lainattiin ystävällisesti vaatteita ja meikkejä koko viikonlopun ajan, koska edelleen ainoat tavarani, jotka minulla sillä hetkellä mukana olivat läppärini ja kännykkäni.

In the evening troubles began. I was looking for cloves and scarf from my luggage and realised they weren`t there! I had taken a wrong luggage when I got out from the bus. There was all of my expensive make up and the best clothes in the luggage and the worst part: My new expensive camera which cost about 800 euros and I had saved money for it so long time. That night I didn`t sleep well, I was feeling enormously panicked.

On Saturday my friend`s mom called to the bus company and after a few phone calls we got to know the bus driver had my luggage. They said they will return it on Sunday, put it back to the bus while I`m traveling back to Stockholm. I felt then reliefed and thought the worst is now over. Others borrowed me friendly their clothes and make up through the whole weekend since the only things I had there with me were my lap top and mobile phone.

Illaksi meillä oli suunnitteilla hauska tyttöjen karaoke-ilta. Ruokaa, juomaa, ruotsalaista karaokea ja 10 naista samassa asunnossa. Siinä sitä huutoa, laulua ja meininkiä riitti. Illemmalla meidän oli tarkoitus lähteä ulos, joten ystäväni lainasi minulle korkokenkiään. Korkokengät olivat kuitenkin yhtä kokoa liian suuret ja rappusissa astuin hieman syrjään rappusten askelmilta. Lensin muutaman portaan alas suoraan oikealla kyynärpäälleni. Nousin kuitenkin ylös, vaikka käteen hieman koski, sanoen olevani kunnossa, joten jatkoimme matkaa bussipysäkille. Pysäkillä kuitenkin kipu yltyi, joten menin takaisin ystäväni asunnolle nukkumaan. Saapuessani yksin asunnolle yritin riisua takkiani pois. Tajusin etten saisi takkia pois omin avuin, koska en pystynyt liikuttamaan oikeata kättäni kunnolla suunnattoman kivun vuoksi. Soitin ystävälleni, joka saapui pikimmiten takaisin ja soitimme taksin sairaalaan.

Sairaala oli kuin vanhasta kauhuleffasta rumine ja kolkkoine seinineen ja lattioineen. Kello oli 1-2 aamuyöllä harhaillessamme tyhjiä sairaalakäytäviä pitkin etsien röntgenhuonetta. Röntgenhuoneeseen jouduin menevään yksin, jossa englantia osaamaton röntgenhoitaja yritti minulle ruotsiksi kysellä henkilötietojani ja neuvoa, kuinka minun tulisi asettaa käteni röntgenpöydälle. Kipu oli niin sietämätön, etten meinannut saada kättä oikeaan asentoon ja kykin kummallisessa epämukavassa kumarassa asennossa yrittäen pitää tasapainoani hallinassa, jotta kuvat saataisiin yrittäessäni samalla ymmärtää mitä röntgenhoitaja minulle oikein puhui.

We had planned to have a fun girl`s karaoke night together. Food, drinks, Swedish karaoke songs and about 10 women at the same apartment. Later in the evening the purpose was to head out. My friend borrowed me high heels which were a bit too big for me. When I was going down the stairs I stepped out of the stair, lost my balance and fell down straight ahead to my right elbow. First I thought it wasn`t nothing, so I stood up and said I`m right even my hand was hurting a bit. When we reached bus stop the pain was just got worse. I decided to go alone back to my friend´s house and thought I need just some rest and pain would be away tomorrow. When I was back at their house I tried to take away jacket but realised I couldn`t take it away on my on because I couldn`t move my arm. I called my friend and we took a cab to the hospital.

The hospital was like from some old horror movie with ugly walls and floors. Time was around 1-2 in the middle of the night when we were walking in a hall way trying to find our way to the x-ray room. I had to go to the x-ray room without my friend and the situation was quite interesting since nurse didn`t speak english at all. She tried to ask me my personal details in Swedish and tell how I should put my arm that they could get x-ray pictures. The pain was so horrible I had troubles to place my arm in a right position. I was "standing" at really uncomfortable position and trying to keep my balance since I wasn`t allowed to move while they were taking pictures.

Tuskaisan pitkä yö sisälsi paljon odottelua ja melkein nukahdimme ystäväni kanssa odotushuoneeseen. Odottaessamme kyytiä takaisin ystäväni kotiin istuimme puolihysteerisessä tilassa sairaalan päivystyksen eteisen tuulikaapin lattialla ja nauroimme faktalle, että jollemme olisi tavanneet kaksi vuotta sitten Englannissa emme tuskin tällä hetkellä istuisi käsi murtuneena Värnamon sairaalan lattialla.

Seuraavana aamuna sairaalasta soitettiin, että röntgenkuvista oli käynyt ilmi että kyynärpääni oli murtunut. Minun tulisi matkata takaisin Tukholmaan, jossa kädellle tehtäisiin lisätutkimuksia ja päätettäisiin mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Hyppäsin bussiin sunnuntaina, käsi kantositeessä ja istuin murtuneen käden kanssa 7 tuntia bussissa, vaihtaen bussia kaksi kertaa. Haastavammaksi matkan teki lentolaukkuni, jonka olin vihdoin saanut takaisin, jota yritin raahata mukanani yhdellä kädellä, käsilaukkuni ja ydhen ylimääräisen muovipussin lisäksi. Bussissa istuessani ihmiset runnoivat kipeää kättäni mennessään vessaan, koska käsi oli käytävän puolella.

The whole night was just about endless waiting and we almost fell asleep in a waiting room with my friend. When we were waiting a ride back to home we were so hysterical and tired we just sat at the draught lobby of hospital and laughed to the fact that if we would haven`t met two years ago in England we wouldn`t sit tonight here on the Värnamo hospital`s floor in the middle of the night.

Next morning a doctor called me and told me my elbow was broken and it would be better to go to back to Stockholm and decide there should it be operated or not. On sunday I took a bus back and sat 7 hours in a bus. I had to change a bus 2 times what made it challenging since I had just one hand to carry my luggages.  

Saapuessani Tukholmaan minua oli vastassa Tukholma-ystäväni äiti, joka ajoi minut Danderydin sairaalaan akuutti-päivystykseen. En ollut syönyt tai juonut mitään seitsemään tuntiin, koska minua oli kielletty tekemästä niin jos joutuisin samantien leikkaukseen. Minut kuitenkin tutkittiin vain pikaisesti ja sanottiin, että saisin tulla seuraavana päivänä sairaalan osastolle muutamiksi öiksi, kun kohtalostani päätettäisiin.

Seuraavana aamuna palasin sairaalalle, jossa minut kiidätettiin akuuttia sairaalahoitoa tarvitsevien osastolle. Vaihdoin vaatteeni sairaalavaatteisiin ja päädyin huoneeseen, jonka jaoin kahden muun potilaan kanssa.

When I arrived to Stockholm my Swedish friend`s mom picked me up from the station and drove me to the Danderyd`s hospital. I haven`t eaten anything in 7 hours because  a doctor hasn`t been sure should I get operated straight ahead in Stockholm. But they just looked my condition quickly and said I should come back next day and spend there a few nights when they were discussing about my treatment. Next morning I went back to hospital and they sent me to the section for patients who need operating immediately. I changed my clothes to hospitals "beautiful" white ones and ended up to the room which I was sharing with 2 roommates.

Seuraavat päivät menivät kuin kummallisessa sumussa. Minua kärräiltiin isossa sairaalasängyssäni ympäri sairaalaa maatessani kuin raato vällyjen välissä. Olo tuntui tuolloin sairaammalta kuin se oikeasti olikaan. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket tai kun joku pistäytymään vierailulle. Hoitajat olivat todella mukavia ja ystävällisiä ja kyselivät aika-ajoin oliko kaikki hyvin. Joka aterian yhteydessä kaikki potilaat saivat kauhean kasan kipulääkkeitä aina alvedoneista morfiineihin. Jos halutaan jotain positiivista tuosta sairaalajaksosta löytää, niin siellä viettämäni aika teki ruotsin kielelle erittäin hyvää, koska osa hoitohenkilökunnasta ei puhunut lähes ollenkaan englantia, joten asioita selitettiin minulle aika ajoin ruotsiksi. Välillä keskustelumme olivat kummallista ruotsin ja englannin sekoitusta minun puhuessani englantia ja hoitajien puhuessa ruotsia. Siitä huolimatta yhteisymmärrys oli loistava. Välillä vaihdoin kielen englannista ruotsiin, mutta sen verran tuskissani tuolloin olin, joten en tilanteessa ajatellut mikä olisi parasta kielitaidolleni.


Those days I spent in the hospital felt endless. Part of the time I was feeling I wasn`t in this world anymore, everything felt so unreal. ( I had quite strong medication, haha.)  I traveled around the huge hospital building laying down on my big hospital bed and felt myself more sick as I even was. The top moments of days were meals and if someone came for a visit. Nurses were nice and friendly and asked all the time how I was feeling. After every meal all the patients got much painkillers, normal painkillers and Morphin. If I want to find something positive from that hospital period, it improved my Swedish skills much since part of the staff didn`t speak so good English so some of them were speaking me just Swedish. Sometimes when my Swedish speaking skills were not good enough I spoke English and they spoke me back Swedish and we understood each other 
perfectly!

A view from my window which I was looking every day..

Vietin sairaalassa muutamia öitä, koska leikkausta lykättiin olosuhteiden pakosta. Keskiviikko-aamuna minut lopulta kärrättiin sairaalasängyssä leikkaussiipeen. Leikkaus on hyvin hygieninen tapahtuma, joten minun oli täytynyt peseytyä hiuksia myöten täydellisesti ja poistaa kynsilakat varpaita myöten. Minut vietiin ensiksi huoneeseen, jossa potilaat valmistellaan tulevaan leikkaukseen. Käteni puudutettiin ja minulle annettin rauhoittavia, jotta olisin rennommin tilanteessa. Leikkaussaliin päästessäni minut vaivutettiin puolittaiseen narkoosiin eli uneen, jotta heräisin helpommin leikkauksen jälkeen. Leikkaus kesti kaksi tuntia, mutta rauhoittavien takia en edes huomannut vaipuvani uneen. Muistan edelleen hämärästi hetken, kun minut herätettiin leikkaussalista. Minulle sanottin ruotsiksi leikkauksen olevan ohi, ja muistan vastanneeni sekavassa tilassa heille pitkän ruotsinkielisen lauseen takaisin. Mitä olin sanonut tuolloin, siitä ei ole enää harmainta aavistustakaan.

I spent some nights in the hospitals because they were changing my operation time futher and further. Finally on  Wednesday morning they decided to begin a surgery. The Surgery is really hygenical  operation so I had to shower myself well and even nail polish from my toes had to been removed. They took me first to the preparation room, anesthetized my hand and gave me some downers. They put me in the sleep and because of downers I didn`t even notice when I fell sleep. Surgery took a few hours and I still remember when they woke me up in the operation room. They told me that surgery was over and even though I was still a bit my "own world" because of drugs I answered them back a long sentence in Swedish without thinking about it at all.

Oloni oli hyvin heikko operaation jälkeen, koska en ollut syönyt yli puoleen päivään yhtään mitään. Käteni oli edelleen puudutuksen alaisena ja tunnon palatessa aloin tuntemaan piinaavaan kivun, millaista en ollut koskaan ennen tuntenut. Seuraava yö sairaalassa oli uneton yrittäessäni kestää kipua. Tuon yön aikana yöhoitaja-parka ramppasi huoneessani alituiseen lääkkeiden kanssa painaessani kutsuntanappia ja valittaessani kauheata kipua.

My condition was really week after operation because I wasn`t allowed to eat anything before surgery. My hand was still in anesthezia and when I got my sense of touch back I felt enormously horrible pain. During the next night poor night nurse ran to my room all the time bringing me more and more painkillers and listened my moaning. It was a horrible night.

Chocolate from my Swedish friend

Päästessäni pois sairaalasta vietin seuraavat päivät Tukholma-ystäväni vanhempien luona äitini kanssa, koska en olisi selviytynyt ensimmäisistä päivistä ilman apua. Missasin täysin yhden työviikon au pair perheeni luona. Viikon jälkeen palasin lopulta perheen luokse vielä hieman huonokuntoisena ja voimattomana. Seuraavalla työviikolla sain paljon apua perheen isoäidiltä, joka ajoi lapset päiväkotiin, koska kipsikäden kanssa ajaminen olisi ollut liian haastavaa. Muuten pystyin työskentelämään yhdellä kädellä yllättävän monipuolisesti. Kipsi oli onneksi kädessäni vain 10 päivää, jonka jälkeen tikit poistettiin.

Arkielämäni tämän periodin jälkeen koostui enimmäkseen ruotsin kielikurssin lisäksi fysioterapiakäynneistä sekä päivittäisistä jumppaliikkeistä, jotta saisin käden toimimaan normaalisti. Kiirettä siis piti tuolloin muutaman kuukauden ajan. Kivut alkoivat vähetä pikkuhiljaa ja muutamien kuukausien jälkeen aloin jo olemaan paremmassa kunnossa.

When they let me leave the hospital I spent the next days at my Swedish friend`s parents place with my mom. I needed help with normal routines and I couldn`t survive without help. I missed one au pair working week totally. After a week I came back to my au pair family, still feeling a bit unbalanced and weak. Next week I got some extra help from family`s grandma. She drove kids to the kindergarten because my hand was covered by plaster. Even thoug I just had one hand I was able to work quite much at home. I had to wear plaster just 10 days and after it stitches were removed. 

My normal life after the hospital period were quite busy. I was attending to Swedish language course and went every week to the physiotherapy. After a few months the condition of my hand got better and there was less and less pain.

Tällaiset tapahtumat elämässä pistävät ajattelemaan, kuinka pienistä asioista välillä valitamme,  unohtaen kuinka hyvin asiat oikeastaan ovatkaan. Kuinka rahaa on liian vähän, vapaa-aika ei riitä, ulkona on liian kylmä ja bussi on myöhässä. Sen sijaan meidän kuuluisi olla kiitollisia että olemme terveitä ja elämme hyvinvointivaltiossa, jossa onnettomuuksien sattuessa saamme parasta mahdollista hoitoa.

Sairaalaperiodi oli painajasmainen, mutta se on saanut minut ajattelemaan asioita syvemmin, opettanut tottakai lisää ruotsia ja jättänyt mieleeni muiston jota en koskaan unohda. Olen kohdannut yhden pahimmista peloistani, mikä liittyy sairaaloihin ja leikkauksiin. Ennen jähmetyin kauhusta edes kuvitellessani jonkun pistävän ihostani läpi neulan. Sairaalassa minut laitettin tämän tästä neulalla tippaan ja letkuihin kiinni, joten olen päässyt yli pelostani. Selviydyin myös leikkauksesta kunnialla, vaikka ajatus nukutuksesta ja kirurgin veitsestä saivat olon hyperventilaatio-tilaan. Näin ne pelottavat tapahtumat kasvattavat meitä, tekevät ihmisestä vahvemman ja rohkeamman.

These kind of tragedies in life really let me think about how much we are complaining a little harmless things forgetting how lucky we actually. We are complaining how we don`t have much money, we don`t have free time enough, how cold it´s outside and the bus is always late. We should be more thankful when we are healthy and live in the welfare state where we get treated well when accidents are happening.

The hospital period was such a nightmare but alsos made me think things deeper. The period learned me more Swedish ( haha) and left a memory I don`t ever forget. I have also faced one of my worst fears because I have always been afraid of hospitals and a thought of a surgery. I faced it and survived. Before I was feeling panicked just a thought about that someone is stitching me by a needle. Facing your fears is the good way to make you braver and stronger.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka kävitte katsomassa minua, toitte suklaata ja keksejä, jaoitte ihanaa sympatiaanne ja lähettelitte minulle tsemppausviestejä kännykkään ja facebookiin. Kiito erityisesti ystävälleni ja hänen äidilleen Smålandsstenarissa avusta ja huolenpidosta ja Tukholma-ystäväni vanhemmille, jotka ystävällisesti ottivat minut kotiinsa asumaan toipumisajaksi. Teidän kaikkien ihanien ihmisten avulla jaksoin sairaalajakson yli.

Tänä päivänä käteni toimii jo normaalisti. Kipuja saattaa olla välillä tuon tuosta mutta niitä vähenemään päin jo! Päivä kerrallaan mennään parempaan suuntaan.

Thanks for all the lovely people who visited me, bring me chocolate and cookies, shared your sympathy and sent me get well soon messages via phone and Facebook. Thanks expecially for my friend and her mom from Smålandsstenar who helped me a lot and also for parents of my Swedish friend who took me to live their home before and after the painful hospital period. 

Nowadays my hand is working normally. Of course sometimes I feel a bit pain but it`s really rare.  Healing takes time but I`m getting better day by day.

Meillä on elämässämme hyviä että huonoja ajanjaksoja. Huonot tapahtumat kasvattavat meitä, tekevät ihmisestä vahvemman ja viisaamman. Huonoina päivinä pidän mielessäni, että mikään ei kestä ikuisesti, ja sanontahan kuuluu:'

We have good and bad periods in our lives. Bad periods help us grow as persons, making us stronger and wiser. During those bad days I`m keeping in my mind nothing last forever and the fact is:

"Because without the bitter, baby, the sweet ain't as sweet."

-SaTuulia-

Everything happens for a reason but OFTEN I wish I knew what that reason was..?

On tullut aika perinteisen uuden vuoden "avautumispostauksen."

It`s time for traditional New Year`s Eve Post.

St. Petersburg July 2013.

En pidä itseäni taikauskoisena, mutta vuosi 2013 on ollut koko komeudessaan varsin eriskummallinen vuosi. Sanonta "Everything happens for a reason but sometimes I wish I knew what that reason was" on kummitellut mielessäni useampaan otteeseen vuoden kuluessa. Vieläkään kaikkien tapahtumien merkitykset eivät ole ottaneet avautuakseen, mutta olen huomannut, että ajankuluessa kaikki saa lopulta oman merkityksensä.

I`m not superstitious but the year 2013 has been quite unordinary. Like it`s said: "Everything happens for a reason but sometimes I wonder what that reason is" has been the sentence of the year. Even now I`m not completely sure what has been the point of some things - I trust in time I will know. 

April 2013 with my girl <3

Vaikka näitä alamäkiä onkin ollut tuon tuosta, on sitä kovaa menty myös ylöspäin kuin alaspäin. Vuotta 2013 voisi kuvailla hyvien ja huonojen tapahtumien vuoristoratana. Jälkiviisaasti sanottuna kaikki kokemukset kasvattavat, hyvät kuin huonotkin, vaikka ne kuinka ikäviltä kyseisessä hetkessä tuntuisivatkin.

The year 2013 has been like one big rollercoster; many downs and the next moment I have realised being too up. If I`m trying to think wisely every experience grows you as a person. 

Filming Dusty Road Band`s music video in July 2013

Elämä on vuodessa muuttunut niin hurjalla vauhdilla, että hieman kummastuttaa ajatus, että viime vuoden tammikuussa olin opiskelemassa Kosmetologikoulussa. Olin valmistumisen kynnyksellä ja hurja stressi päällä painavista tutkinnoista. Päivät kuluivat kahlatessa läpi loputtomia monistevuoria pienessä Laajasalon yksiössä ja harjoitellessa ulkoa hierontakaavoja ja hoitotuotteiden vaikuttavia aineita. Helmikuussa sitten oli näytön paikka ja onnen kyyneleitä vuodatettiin samaisena kuukautena kun kädessä oli sekä kansainvälisen Cidesco-tutkinnon paperit kuin kosmetologin ammattipaperit.

Life has changed much so fast, the idea of studying in Beautician school feels distant. Last January I was still in school, studying for my final examination. In February it was finally "The Showtime" and I remember I cried for happiness  when I was holding in my hands International Cidesco Beauty Therapist certificate and Beauty Therapist certificate. 

School and classmates in February 2013 :)

Maaliskuussa koulun loppumisen kunniaksi otin ja repäisin ja suuntasin ihanan Santtusen kanssa Amsterdamin ja Hollannin paheelliseen sykkeeseen, tapaamaan sinne vastikään muuttanutta suomalaisystävääni. Osan ajasta vietimme ihanan hollantilaisen ystäväni luona Leidenissä.

In March I celebrated my graduation by traveling to the Netherlands with my schoolmate. We visited my Finnish friend who was living in Amsterdam and also stayed part of time at my Dutch friend`s apartment in Leiden.

Amsterdam in March 2013

Matkan jälkeen iski työttömyyden tyhjyys ja ilman mitään aktiviteetteja ehdinkin sompailla kuukauden  ajan, kunnes riemusta kiljuen vastaanotin työpaikan päiväkodista. Olin silloin niin iloinen että sain jotain tekemistä, etten olisi malttanut viikonloppunakaan olla menemättä töihin. Päiväkodissa vietin aikaa koko kevään ja kesän lomaillen vain yhden viikon.

Return back to Finland was back to reality. I didn`t have a job so my days were quite empty and boring during one month. When I finally got the job from kindergarten I was so happy I felt I would have wanted to be there also during the weekends. ( Maybe it was better the place was closed.. Silly me xD) I spent all spring and summer working and just take one week vacation.

Tuon yhden viikon aikana tein comebackin Hollantiin ja osallistuin "once in a life time"-tapahtumaan: 10th World Congress for People Who Stutter in the Netherlands

Ilo ja jännitys oli ylimillään, sillä tapasin paljon vanhoja kavereita joista en ollut monia nähnyt jopa kahteen vuoteen. Sain myös paljon uusia tuttavuuksia ja eräästä heistä on tullutkin tämänhetkisen elämäni läheisimmistä ihmisistä. Kongerssi oli aivan mahtava, mukavaa yhdessäoloa, mielenkiintoista ohjelmaa ja itsellenikin pieni jännitysmomentti pitäessäni kahden ystäväni kanssa pienen esitelmän ( ja tietenkin in English) kongressin viimeisimpinä päivinä.

I did comeback to the Netherlands during my one week holiday and participated to the 10th World Congress for People Who Stutter. It was exciting and lovely to see old friends who I haven`t seen for a long time, some of them not in 2 years!! I also got many new friends and one of them is nowadays one of the closest and the most important persons in my life. The congress was just awesome, happy spending time with lovely people, interesting program and exciting moment when me and my friend were having speech in front of the congress audience.  

Viime vuoden vaihtuessa mieltäni oli kaivellut jatkosuunnitelmat koulun jälkeen. Monet koulusta valmistuneet
alkoivat etsimään oman alan töitä, mutta oma mieli haikaili ulkomaille. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen Tukholma-haaveeni ja aloin sinnikkäästi etsimään itselleni au pair paikkaa ensi syksyksi. Pitkän etsintäprosessin jälkeen löysin maailman mahtavimman perheen, johon kävin tutustumassa kevään aikana.

Last winter near the graduating I was also thinking plans after school. Many of my classmates began to search for beautician jobs but I had just one thought in my mind. Sweden. I decided to made my dreams come true and began to search au pair job from Stockholm. After long searching process I found an awesome family and visited them last spring before moving in.  

Farewell party August 2013

Elokuussa otin ja lähdin sitten Tukholman sykkeeseen kolmen painavan matkalaukun kanssa. Ensimmäinen viikko Ruotsissa alkoi aikamoisella kielikylvyllä osallistuessani kesäleirille, jossa muut osanottajat puhuivat kotikielenään ruotsia ja minun yrittäessäni sönkätä jotain englannin ja ruotsin sekoitusta. Minut otettiin kuitenkin mahtavasti vastaan ja sain paljon ihania uusia ystäviä. Haastavan viikon jälkeen suuntasin au pair-perheeni luokse ja aloitin uuden elämän uudet haasteet. Kaikki muuttui kerralla niin äkkiä että alkukuukaudet tunsin suurta väsymystä selviytyessäni päivän rutiineista. Aivotoiminta oli välillä kovilla totutellessani puhumaan kolmea kieltä, englantia, ruotsia ja suomea lähes päivittäin.

In August I packed all of my life in 3 luggages and arrived to Stockholm. ( Sounds dramatic, and my life seems to consist just thousands of clothes and make up which were in my luggages.. haha xD) My first week in Sweden didn`t begin so easiky. I participated to the Swedish summer camp where everybody else spoke Swedish as their mother tongue. It was quite shock me but I handled it by speaking svengelska, (Swedish and English mixed up together, my new official mother language.) Even though I had some language problems all people took me part of the group kindly and friendly and I got many new friends. After this challenging week I started my life with au pair family and the new challenges of life started. All changed so quickly during the first months I felt myself enormously tired all the time. My brain were exploiding trying to handle 3 languages in my daily life: English, Swedish and sometimes Finnish.

Härnösands stamningslägret August 2013

Lokakuussa taas rysähti oikein olan takaa kaatuessani portaissa kaverini luona ja päätyessäni Danderydin sairaalaan. Olin murtanut kyynärpääni ja käsi piti leikata. Au pair työt katkesivat viikoksi maatessani tiputuksessa ja huristellessani ympäri sairaalaa isossa sairaalasängyssä ja yrittäessäni kommunikoida ruotsiksi huonosti englantia osaavien hoitajien kanssa. Päivittäistä hupia tuotti huonetoverin vanhanaikainen puhelin, joka pirisi monta kertaa päivässä niin kovaa että säikähdyksestä melkein hyppäsin kattoon. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket, tee maidolla ja kun joku tuli vierailulle. Sain paljon ihanaa sympatiaa, suklaata, hollantilaista olutta ja keksejä.

In October all my life fell down suddenly and badly. I literally fell down from stairs and broke my elbow. I broke it so badly it needed immediately surgery. I spent some nights at Danderyds hospital. I was away from au pair job for one week and was living hospital life  my hand in the drip and travelling around the big hospital bulding in my bed by hospital staff. Communication between me and nurses were quite interesting while nurses didn`t speak so good English and my Swedish wasn`t so excellent. The best moments of the day were mealtimes and my roommate who was an old lady. She always cheered me up by answering to old phone ( landline) who was ringing too loud and I always jumped up 3 meters every time by shock. It was also nice to have some visitors. I got much sympathy, chocolate, Dutch beer and cookies.

Sairaalan jälkeinen elämä oli hyvin kivulias ja tuskaisa. Kipsiä onneksi pidin vain 10 päivää, minkä jälkeen alkoi monen viikon kestävä fysioterapiaperiodi. Päivät kuluivat fysioterapiassa ja ruotsin kielikurssilla juosten. Au pair töiden lisäksi vapaa-aikaa ei tuolloin kauheasti ollut.

After hospital life continued painfully. I had a plaster just for 10 days and after it began physiotherapy period. All of my free time was consisting hospital visits and a Swedish language course. And when I also had work, I didn`t have so much free time left.

Nyt kuitenkin on tullut aika vuoden vaihdokseen. Kosmetologikoulusta Tukholman sydämeen. Paljon muutakin merkittävää  on tämän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta kaikkeanhan en voi valitettavasti tähän postaukseen jakaa. Pitkän ja osittain kivisen matkan olen ehtinyt kulkea.

Olkoon vuosi 2014 inspiroiva ja rikas kuten edellinenkin vuosi sekä allekirjoittaneen toiveesta, hieman tasaisempi kuin vuoden 2013 vuoristorata.

Now it`s time for New Year. From Beautician School to heart of Stockholm. Of course it has happened much more significant things in this year, unfortunately I can just share part of them.  

New Year 2014, be inspiring and rich as the previous year but I`m asking one thing: Be more kindly for me than year 2013.

Kuluttaja magazine in June 2013. An article about how to take a good picture. :)

SaTuulia kiittää.
Hyvää uutta vuotta hanipuppelit <33

SaTuulia says "thanks" and wish you all better New Year 2014 :)

The seasons have changed and so have we

Drottningholm

Kirpeät syysaamut, suloisen lämmin keskipäivän aurinko, hymyilevät ihmiset, kermavaahtoa nenänpäässä, suloiset lapset halaamassa hyvästiksi päiväkodin pihassa, uusia kasvoja, muutama tuttu kasvokin. Tällaiselta elämä Tukholmassa tuntuu.

Cold autumn mornings, warm and lovely noon sun, smiling people, cream on the nose, sweet kids hugging you at yard of kindergarten, new faces and a few familiar also, that`s my life in Stockholm.

Drottningholm

Tukholman kauneutta olen päässyt ihailemaan näiden kuuden viikon aikana mahtavassa seurassa. Minua huolestutti ennen muuttoa, kuinka kuluttaisin vapaa-aikani, olisiko minulla mitään tekemistä täällä. Seuraa näyttää nyt olevan sen verran, että viikko sitten tunsin olevani burn out pisteessä, olin  ollut ylisosiaalinen ja haalinut liikaa tekemistä arkeeni. Tajusin, että tarvitsen omaa aikaa, jolloin voin huolettomasti katsoa yksikseni leffoja, kirjoitella blogia, kuunnella musiikkia ja höpötellä tuttujen ihmisten kanssa Skypessä. Nyt koitan varata viikkoihin tämmöisiä hetkiä/päiviä jotka omistan kokonaan omalle seuralleni. Alan jo voimaan hieman paremmin, on hyvä välillä ladata akkuja.

I have had a possibility to experience beauty of Stockholm during these past 6 weeks I have spent here with an awesome company. I was a bit worried before moving how I`m going to spend my free time here, I don`t wan t to feel myself bored. The fact is, I have so much activities and people who to see, I was a week ago feeling myself close to burn out point. I had been over social and did too much during the days. I realised I also need my own time when I can watch movies alone, write a blog, listen music and speak with my old friends people on Skype. Now I also try to book some moments/days during the weeks when I`m just alone. I`m getting now better, it is sometimes good to get some rest also.

Drottningholm

Täälläkö tylsää? No ei todellakaan! Tämän kuukauden aikana on tapahtunut enemmän kuin melkein vuodessa konsanaan. Jokainen päivä on erilainen, ja antaa jotain uutta elämään. Hieman vastapainoa Suomen tylsyydelle, jossa toistuivat samat vanhat kuviot päivästä päivään, työn tekoa ja viikonloppu. Täällä viikonloppu ja arki sekoittuvat toisiinsa, on aikaa omalle itselle ja ajatuksille. I like!

Boring? Here? No way! So much has happened during these weeks, almost more than in one year in Finland! ;) Every day is different, something new for a life. Life was sometimes stuck into boring routines in Finland, now I don`t see so much difference between week and weekend. I like!

Drottninholm

Tykkään etsiä ympäriltäni aina joitain mukavia arkipäivän pieniä asioita. Tavaksi on tullut esimerkiksi istua kotini lähellä olevassa kauppakeskuksessa, Espresso Housessa, tilata suuri Chai Latte ja kirjoitella omassa rauhassa blogia. Toinen suosikkijuomani ovat Ramlösan makuvedet, mango on ehdoton suosikki ;) Kuvassa oleva granatäpple on toki myös hyvä.

I  still like to search some little routines to my life. Right now I enjoy to sit alone nearby home at some cafe place named Espresso House, write the blog and drink Chai Latte. Another favorite drink is different kind of waters with some taste by Ramlösa. Mango is one of the bests but granat apple is also fine.

Näihin kuuteen viikkoon on mahtunut niin paljon. On ollut au pair tapaamisia, tapaamisia ruotsalaisten ystävien kanssa, Pohjoismainen seminaari Enköpingissä rakkaiden ihmisten kanssa ja hollantilaisen ystäväni vierailu. Olen ehtinyt vierailemaan Drottningholmin Palatsin liepeillä, Djurgårdenin puistossa, lukusia kertoja Gamla Stanissa ja tutustunut Kungsholmeniin. Olen vaellellut päättömästi ympäri Tukholmaa hyvässä seurassa, spontaanisti astellut keilahallin ovesta sisään ja pelannut erän. Hypännyt metrosta ulos ja mennyt naurussa suin pelaamaan minigolfia.

I have been super active in these 6 weeks. I have had au pair meetings, meet my Swedish friends, Nordic Seminar in Enköping with my friends who I like family for me and being poor tour guide  to my Dutch friend. I have experienced Drottningholm Palace area, Djurgården park, visited hundred of times in Old Town and walked around Kungsholmen. I have gotten to know Stockholm better just walking spontaneously from place to place with a good company, randomly entered in to the bowlinghall and took a round. I have randomly jumped out of underground and went to play mini golf laughing at the same time how poor I`m with that game.

 Olen laulanut täysiä autossa matkalla ruokakauppaan ( yksin ollessani toki..), neuvonut ihmistä ruotsiksi missä kirjasto sijaitsee kahden viikon asumiskokemuksen perusteella, kaatunut pyörällä puhuessani samanaikaisesti puhelimeen ( nyt kyynärpäitä koristaa kauniit mustelmat), neuvonut eksyksissä olevaa miestä oikeaan metroon, tanssinut itseni väsyksiin saakka, saanut kyydin juna-asemalle kyydin ystävälliseltä naiselta kun bussia ei kuulunut. Olen nauranut itseni lähes kuoliaaksi loputtomissa tunteja kestävissä Skype-keskusteluissa, joissa ei loppua kohden ole enää mitää järkeä, koska lähes nukun koneen edessä. Olen ihmetellyt ruotsalaisten positiivisuutta, ystävällisyyttä ja avoimuutta, tavannut mahtavia uusia ihania ihmisiä, mennyt hymyssä suin nukkumaan.

I have sung with a high voice while driving to the grocery store ( When I have been alone for sure..), explained to someone in Swedish how she can find a library when I was lived just two weeks in muy suburb, fell form bike to the ground while talking to the phone ( I have beautiful bruises covering my elbows now), advised a man to find his way to the right metro, danced myself to tiredness, got a ride to the train station by random woman who is living near me because bus never came. I have almost laughed myself to death while Skype conversations which have taken eternity because in the end of conversations there is no point anymore if I`m almost sleeping in front of computer. I have been amazed by positive, open and friendly Swedish people, met awesome new people and went to sleep smile on my face. 

Nyt istun Chai Laten edessä kahvilassa. Syksy on tullut, se pakotti minut ostamaan talvitakin ja uudet kengät, koska lähimmät talvivaatteet sijaitsevat Helsingissä. Yleensä inhoan syksyn ja talven tuloa, pimeää, kylmää ilmaa, mutta nyt asia ei minua kummemmin haittaa. Uusi vuodenaika, uudet muutoksen tuulet. Uskon tämän vuoden kasvattavan ja kehittävän minua ihmisenä monin tavoin. En usko palaavani takaisin Suomeen kesäkuussa enää täysin samana ihmisenä. The seasons have changed and so have we.  

Now I sat at coffee place with Chai Latte. Autumn is here, it forced me to buy a new winter jacket and shoes because all of my winter clothes are in Helsinki. Usually I hate knowing autumn and winter are coming because of freezing weather and darkness but now I`m not caring so much of it. New season, new winds. I believe, this year helps me growing up as a person in many ways. I don`t believe I`m completely same person after this experience. The seasons have changed and so have we.

-SaTuulia

It`s not just work, it`s my family!

Kuudetta viikkoa viedään au pair- perheessä! Ajattelin hieman kertoilla seuraavaksi millasta arkeni täällä on ja mistä päivät rakentuvat.

It`s sixth week with my host family and want to share with you how my daily life here looks like.

Säännöt vaihtelevat maakohtaisesti, mutta Ruotsissa au pair saa työskennellä viikossa maksimissaan 25 tuntia, päivässä enimmillään 5 tuntia. Au pairin velvollisuuksiin kuuluu lastenhoidon lisäksi tarvittaessa kevyet kotityöt. Kyseessä ei ole siis varsinainen työsuhde, vaan sopimus, jonka perusteella isäntäperhe kustantaa au pairin asumisen, ruoan ja maksaa pientä taskurahaa tehdystä työstä. Mitä syvemmälle au pairin työhön pääsen sitä enemmän tajuan millainen suhde au pairilla on isäntäperheeseen ja lapsiin ja kuinka tämä eroaa tavallisesta työsuhteesta. Olen osa suurta perhettä ja olen apuna vanhempien työntäyteisessä ja kiireisessä elämässä, en niinkään ulkopuolinen työntekijä, joka suorittaa työnsä ja pysyy niin sanottuna anonyyminä ihmisenä. Olen nyt osa tätä perhettä, minusta ja tekemisistäni ollaan kiinnostuneita myös vapaa-aikanani. Minun hyvinvoinnistani ollaan kiinnostuneita ja uudet perheenjäseneni haluavat tuntea minut myös ihmisenä. Olen tuntenut oloni alusta alkaen hyvin tervetulleeksi.

It depends on country what kind of work rules and rights au pairs have but in Sweden legal working hours are 25 hours, 5 hours max. per day. Duties of au pair are child caring and light household tasks if needed. This is not a real employment relationship but some kind of special contract which allows free living, food and a monthly pocket money by a host family. After 5 weeks I have begun to realise what is the relation between a host family and au pair. I`m part of this family, one family member as a bigger sister. I`m extra help and helping parents to survive through the busy daily life they are living. I`m not just anonymous worker, they are also interested in what I`m doing in my free time. They care about my well-being and they wanna know me also as a person. I feel myself so welcome with them. 

Gamla Stan

Päiväni rakentuvat kahdesta erilaisesta työperiodista. Herään joka aamu 7 aikaan ja vietän aamuni suloisten hostlasten kanssa tarjoten aamupalaa, etsiessäni heille vaatteita ja käskiessäni pestä hampaat ennen päiväkotiin lähtöä. Jokainen aamu alkaa sohvalla istuen, tuijotellen joka-aamuisia lastenohjelmia Barnkanalenilta. Tutuiksi ovat tulleet niin Biet Maya ( Maija Mehiläinen), Felix Kanin ( Felix-jänis), Fåret Shawn ( Lammas Shawn) kuin railakas hampaiden harjauslaulu ( Tandborsten jeeejeeejeee!!)

My working day has two parts. I wake up every morning at 7 and spend my morning with my sweet host children ordering breakfast, helping them with finding clothes and tell them to brush teeth. Every morning begins sitting on a sofa and watching children`s programs from Barnkanalen. Bee Maya, Rabbit Felix, Sheep Shawn and a cheerful teeth brushing song are part of every morning.

Drottningholm Palace

Aamuhetken jälkeen ajan lapset autolla päiväkotiin, jonka jälkeen hoidan kevyitä kotitöitä, kuten pyykin ripustamista, vuoteiden petausta ja tavaroiden järjestelemistä aamun jäljiltä. Velvollisuuteni olen hoitanut yleensä 9.30 mennessä, jolloin vapaa-aikani alkaa.

After morning moment I drive children to the kindergarten. My duties during the morning are also hanging laundry, making beds and put toys in the order, so it looks nice in the house. I finish my work around 9.30 and then begins free time.

Drottningholm Palace

On mukavaa viettää vapaa-aikaa päiväsaikaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on rauhallisempaa, koska ihmiset ovat töissä/koulussa. Tällöin on aikaa rentoutumiselle, ihmisten näkemiselle ja Tukholmaan tutustumiselle.

I enjoy spending free time during the day time. Sun is shining and people are working/in schools, it`s so peaceful everywhere. Then it`s my time for relaxing, meeting people and getting better Stockholm area.

Drottningholm Palace Park

Iltapäivällä alan valmistelemaan lapsille ruokaa. Meillä on 6 viikon edestä valmiit ruokalistat, joista aina katson mitä minäkin päivänä syödään. On todella mukavaa että, ruokaohjeet ja ideat ovat valmiina. Tiedän aina tarkalleen mitä tehdä minäkin päivänä.

I begin to prepare food in the afternoon. Host family has planned all the dishes we are going to eat for 6 weeks so it`s quite easy just look what I`m going to prepare every day. When I have made all dishes during 6 weeks I start from the beginning. It`s nice to have that kind of straight plan, it makes life easier. I know exactly what to do every day.

Drottningholm Palace Park

Ruoanlaitto on todella hauskaa, koska ruoat ovat yksinkertaisia, mutta erittäin terveellisiä ja maukkaita. Näitä reseptejä en tule koskaan unohtamaan!

I enjoy preparing food because recipes are simple but still healthy and delicious. I`m not going to forget these recipes!

Drottningholm Palace Park

Ruoan jälkeen vietän välillä aikaa lasten kanssa, välillä silittelen vaatteita tai ripustelen pyykkiä. Kerran viikossa käyn autolla ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon ruoat. Päivät ovat todella erilaisia, riippuen vanhempien työajoista. Meillä on apuna onneksi myös isoäiti, joka yleensä hakee lapset päiväkodista ja koulusta minun keskittyessäni ruoanlaittoon.

After dinner I spend time with children, iron clothes and hang laundry if needed. Once in a week I also drive to the grocery store to buy food for a next week. Days are different depending on working times of parents. Luckily we have also grandma who is helping us, driving children back to home from the kindergarten and school while I`m focusing to prepare dinner.

Drottningholm Palace Park

Viikonloppuni ovat vapaat perjanta-aamusta alkaen, kun olen vienyt lapset päiväkotiin. Minulla on siis lähes kolme päivää aikaa tehdä mitä haluan. Tämä auttaa paljon, koska monet ystävistäni asuvat ympäri Ruotsia ja matka heidän luokseen saattaa kestää muutamia tunteja. Muiden au pairien kokemuksia kuunnellessani kaikilla ei ole mahdollisuutta vapaisiin viikonloppuihin.

My weekend are free from Friday morning after I have driven children to the kindergarten. I have almost three days free time to do whatever I want. It helps me a lot because many Swedish friends of mine are living around Sweden and it takes some hours to travel to visit them. What I have heard from another au pairs, everybody doesn`t have free weekends.

Drottningholm Palace Park

Olen todella onnellinen, että olen saanut niin hyvän isäntäperheen, tämän parempaa tuskin saattaa löytää. Heillä on kokemusta au paireista, olenhan heidän neljäs au pairinsa, joten he tietävät miten hommat hoituvat. Olen kuullut paljon tarinoita ei niin hyvistä perheistä ja kuinka huonosti ja epäreilusti perheet ovat kohdelleet au pairejaan.

I`m so happy I have gotten so great host family and better I couldn`t even imagine. They have an experience of having au pair, I`m their fourth. That`s good because they know exactly what to do. I have heard stories for not so good host familys and how unfair some of them can treat their au pairs.

Drottningholm Palace Park

Olen onnekas ja uskon että tulen viihtymään tämän ihanan perheen kanssa paremmin kuin hyvin. <3

I`m lucky and I believe I`m going to enjoy a lot spending time here. <3

Puss och Kram,

-SaTuulia-