tiistai 31. joulukuuta 2013

Everything happens for a reason but OFTEN I wish I knew what that reason was..?

On tullut aika perinteisen uuden vuoden "avautumispostauksen."

It`s time for traditional New Year`s Eve Post.


St. Petersburg July 2013.

En pidä itseäni taikauskoisena, mutta vuosi 2013 on ollut koko komeudessaan varsin eriskummallinen vuosi. Sanonta "Everything happens for a reason but sometimes I wish I knew what that reason was" on kummitellut mielessäni useampaan otteeseen vuoden kuluessa. Vieläkään kaikkien tapahtumien merkitykset eivät ole ottaneet avautuakseen, mutta olen huomannut, että ajankuluessa kaikki saa lopulta oman merkityksensä.

I`m not superstitious but the year 2013 has been quite unordinary. Like it`s said: "Everything happens for a reason but sometimes I wonder what that reason is" has been the sentence of the year. Even now I`m not completely sure what has been the point of some things - I trust in time I will know. 


April 2013 with my girl <3

Vaikka näitä alamäkiä onkin ollut tuon tuosta, on sitä kovaa menty myös ylöspäin kuin alaspäin. Vuotta 2013 voisi kuvailla hyvien ja huonojen tapahtumien vuoristoratana. Jälkiviisaasti sanottuna kaikki kokemukset kasvattavat, hyvät kuin huonotkin, vaikka ne kuinka ikäviltä kyseisessä hetkessä tuntuisivatkin.

The year 2013 has been like one big rollercoster; many downs and the next moment I have realised being too up. If I`m trying to think wisely every experience grows you as a person. 


Filming Dusty Road Band`s music video in July 2013
Elämä on vuodessa muuttunut niin hurjalla vauhdilla, että hieman kummastuttaa ajatus, että viime vuoden tammikuussa olin opiskelemassa Kosmetologikoulussa. Olin valmistumisen kynnyksellä ja hurja stressi päällä painavista tutkinnoista. Päivät kuluivat kahlatessa läpi loputtomia monistevuoria pienessä Laajasalon yksiössä ja harjoitellessa ulkoa hierontakaavoja ja hoitotuotteiden vaikuttavia aineita. Helmikuussa sitten oli näytön paikka ja onnen kyyneleitä vuodatettiin samaisena kuukautena kun kädessä oli sekä kansainvälisen Cidesco-tutkinnon paperit kuin kosmetologin ammattipaperit.

Life has changed much so fast, the idea of studying in Beautician school feels distant. Last January I was still in school, studying for my final examination. In February it was finally "The Showtime" and I remember I cried for happiness  when I was holding in my hands International Cidesco Beauty Therapist certificate and Beauty Therapist certificate. 


School and classmates in February 2013 :)

Maaliskuussa koulun loppumisen kunniaksi otin ja repäisin ja suuntasin ihanan Santtusen kanssa Amsterdamin ja Hollannin paheelliseen sykkeeseen, tapaamaan sinne vastikään muuttanutta suomalaisystävääni. Osan ajasta vietimme ihanan hollantilaisen ystäväni luona Leidenissä.

In March I celebrated my graduation by traveling to the Netherlands with my schoolmate. We visited my Finnish friend who was living in Amsterdam and also stayed part of time at my Dutch friend`s apartment in Leiden.


Amsterdam in March 2013

Matkan jälkeen iski työttömyyden tyhjyys ja ilman mitään aktiviteetteja ehdinkin sompailla kuukauden  ajan, kunnes riemusta kiljuen vastaanotin työpaikan päiväkodista. Olin silloin niin iloinen että sain jotain tekemistä, etten olisi malttanut viikonloppunakaan olla menemättä töihin. Päiväkodissa vietin aikaa koko kevään ja kesän lomaillen vain yhden viikon.

Return back to Finland was back to reality. I didn`t have a job so my days were quite empty and boring during one month. When I finally got the job from kindergarten I was so happy I felt I would have wanted to be there also during the weekends. ( Maybe it was better the place was closed.. Silly me xD) I spent all spring and summer working and just take one week vacation.


Tuon yhden viikon aikana tein comebackin Hollantiin ja osallistuin "once in a life time"-tapahtumaan: 10th World Congress for People Who Stutter in the Netherlands

Ilo ja jännitys oli ylimillään, sillä tapasin paljon vanhoja kavereita joista en ollut monia nähnyt jopa kahteen vuoteen. Sain myös paljon uusia tuttavuuksia ja eräästä heistä on tullutkin tämänhetkisen elämäni läheisimmistä ihmisistä. Kongerssi oli aivan mahtava, mukavaa yhdessäoloa, mielenkiintoista ohjelmaa ja itsellenikin pieni jännitysmomentti pitäessäni kahden ystäväni kanssa pienen esitelmän ( ja tietenkin in English) kongressin viimeisimpinä päivinä.

I did comeback to the Netherlands during my one week holiday and participated to the 10th World Congress for People Who Stutter. It was exciting and lovely to see old friends who I haven`t seen for a long time, some of them not in 2 years!! I also got many new friends and one of them is nowadays one of the closest and the most important persons in my life. The congress was just awesome, happy spending time with lovely people, interesting program and exciting moment when me and my friend were having speech in front of the congress audience.  






Viime vuoden vaihtuessa mieltäni oli kaivellut jatkosuunnitelmat koulun jälkeen. Monet koulusta valmistuneet
alkoivat etsimään oman alan töitä, mutta oma mieli haikaili ulkomaille. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen Tukholma-haaveeni ja aloin sinnikkäästi etsimään itselleni au pair paikkaa ensi syksyksi. Pitkän etsintäprosessin jälkeen löysin maailman mahtavimman perheen, johon kävin tutustumassa kevään aikana.

Last winter near the graduating I was also thinking plans after school. Many of my classmates began to search for beautician jobs but I had just one thought in my mind. Sweden. I decided to made my dreams come true and began to search au pair job from Stockholm. After long searching process I found an awesome family and visited them last spring before moving in.  

Farewell party August 2013





Elokuussa otin ja lähdin sitten Tukholman sykkeeseen kolmen painavan matkalaukun kanssa. Ensimmäinen viikko Ruotsissa alkoi aikamoisella kielikylvyllä osallistuessani kesäleirille, jossa muut osanottajat puhuivat kotikielenään ruotsia ja minun yrittäessäni sönkätä jotain englannin ja ruotsin sekoitusta. Minut otettiin kuitenkin mahtavasti vastaan ja sain paljon ihania uusia ystäviä. Haastavan viikon jälkeen suuntasin au pair-perheeni luokse ja aloitin uuden elämän uudet haasteet. Kaikki muuttui kerralla niin äkkiä että alkukuukaudet tunsin suurta väsymystä selviytyessäni päivän rutiineista. Aivotoiminta oli välillä kovilla totutellessani puhumaan kolmea kieltä, englantia, ruotsia ja suomea lähes päivittäin.

In August I packed all of my life in 3 luggages and arrived to Stockholm. ( Sounds dramatic, and my life seems to consist just thousands of clothes and make up which were in my luggages.. haha xD) My first week in Sweden didn`t begin so easiky. I participated to the Swedish summer camp where everybody else spoke Swedish as their mother tongue. It was quite shock me but I handled it by speaking svengelska, (Swedish and English mixed up together, my new official mother language.) Even though I had some language problems all people took me part of the group kindly and friendly and I got many new friends. After this challenging week I started my life with au pair family and the new challenges of life started. All changed so quickly during the first months I felt myself enormously tired all the time. My brain were exploiding trying to handle 3 languages in my daily life: English, Swedish and sometimes Finnish.


Härnösands stamningslägret August 2013

Lokakuussa taas rysähti oikein olan takaa kaatuessani portaissa kaverini luona ja päätyessäni Danderydin sairaalaan. Olin murtanut kyynärpääni ja käsi piti leikata. Au pair työt katkesivat viikoksi maatessani tiputuksessa ja huristellessani ympäri sairaalaa isossa sairaalasängyssä ja yrittäessäni kommunikoida ruotsiksi huonosti englantia osaavien hoitajien kanssa. Päivittäistä hupia tuotti huonetoverin vanhanaikainen puhelin, joka pirisi monta kertaa päivässä niin kovaa että säikähdyksestä melkein hyppäsin kattoon. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket, tee maidolla ja kun joku tuli vierailulle. Sain paljon ihanaa sympatiaa, suklaata, hollantilaista olutta ja keksejä.

In October all my life fell down suddenly and badly. I literally fell down from stairs and broke my elbow. I broke it so badly it needed immediately surgery. I spent some nights at Danderyds hospital. I was away from au pair job for one week and was living hospital life  my hand in the drip and travelling around the big hospital bulding in my bed by hospital staff. Communication between me and nurses were quite interesting while nurses didn`t speak so good English and my Swedish wasn`t so excellent. The best moments of the day were mealtimes and my roommate who was an old lady. She always cheered me up by answering to old phone ( landline) who was ringing too loud and I always jumped up 3 meters every time by shock. It was also nice to have some visitors. I got much sympathy, chocolate, Dutch beer and cookies.







Sairaalan jälkeinen elämä oli hyvin kivulias ja tuskaisa. Kipsiä onneksi pidin vain 10 päivää, minkä jälkeen alkoi monen viikon kestävä fysioterapiaperiodi. Päivät kuluivat fysioterapiassa ja ruotsin kielikurssilla juosten. Au pair töiden lisäksi vapaa-aikaa ei tuolloin kauheasti ollut.

After hospital life continued painfully. I had a plaster just for 10 days and after it began physiotherapy period. All of my free time was consisting hospital visits and a Swedish language course. And when I also had work, I didn`t have so much free time left.

Nyt kuitenkin on tullut aika vuoden vaihdokseen. Kosmetologikoulusta Tukholman sydämeen. Paljon muutakin merkittävää  on tämän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta kaikkeanhan en voi valitettavasti tähän postaukseen jakaa. Pitkän ja osittain kivisen matkan olen ehtinyt kulkea.

Olkoon vuosi 2014 inspiroiva ja rikas kuten edellinenkin vuosi sekä allekirjoittaneen toiveesta, hieman tasaisempi kuin vuoden 2013 vuoristorata.

Now it`s time for New Year. From Beautician School to heart of Stockholm. Of course it has happened much more significant things in this year, unfortunately I can just share part of them.  

New Year 2014, be inspiring and rich as the previous year but I`m asking one thing: Be more kindly for me than year 2013.
Kuluttaja magazine in June 2013. An article about how to take a good picture. :)
SaTuulia kiittää.
Hyvää uutta vuotta hanipuppelit <33

SaTuulia says "thanks" and wish you all better New Year 2014 :)