If Today Was Your Last Day? / My Car Accident Story

Kesä 2016.

Olin säästänyt matkaan kuukausia

Ostanut lentolippuja viimeisillä rahoillani

Välillä tuskin sain syödyksi kuun lähennessä loppuaan

Mutta tiesin että tuleva olisi kaiken sen kovan työn väärti

New Yorkin lentokenttä

Laiton taksi yrittää saada meitä kyytiinsä

Viime hetkessä pakenemme ja hyppäämme New Yorkin lailliseen taksiin

Vihdoin turvassa

Aurinko paistaa, kädessä Starbucksin muki

Olo on liian hyvä ollakseen todellinen

Summer 2016.

I had been saving for months.

Paying flying tickets with my last money

Sometimes I barely could eat in the end of the month

But knowing it was worth it

Airport of New York

Illegal taxi trying to tempt us

In the last moment escaping to a legal taxi

Finally safe

Sun shining so bright

Starbucks coffee in my hand

Everything feeling surreal

On kuuma, nojaudun eteenpäin ottaakseni takin pois.

Äkkijarrutus

Verta kaikkialla

Huudan: MISTÄ TÄÄ VERI TULEE, MISTÄ MÄ VUODAN?

Paniikkia ja itkua.

Otsani on läpäissyt taksin turvaseinän terävä kulma.

Hetkessä paratiisi muuttuu painajaiseksi.

So warm

Leaning forward to take my jacket off

Car braking too fast

Blood everywhere

Me screaming: WHERE IS THE BLOOD COMING FROM, WHY AM I BLEEDING?

Panic and cry

My forehead pierced by the safety wall of the taxi

 Paradise turning into hell

Juoksen kadulla kohti sairaalaa

Pää veressä

Ihmiset tuijottavat

Näyttää kuin minua olisi ammuttu

Aulassa henkilökunta katsahtaa minuun kerran

Sanaa sanomatta osoittaa minut oikeaan suuntaan

Lukuisia tunteja sairaalapedillä

Hoitajia tulee ja menee

Minuutit muuttuvat tunneiksi

Aika katoaa.

Lopulta astelen ulos sairaalasta

Otsani tikattuna

Running towards a hospital

My head covered by blood

People staring

Seems like I would have been shot

Staff of the reception glances me at once

Without words pointing to the right direction

Countless of hours on the hospital bed

Nurses come and go

Minutes turning to hours

Time has no meaning anymore

Finally walking out of the hospital

Forehead full of stitches

Lopun matkaa mustaa silmä

Kirjaudun sairaaloihin

Näen sairaalavierailullani asioita joita normaali matkailija ei näe

Välillä olen täynnä iloa

Välillä vihansekaista hämmennystä

Kulttuurishokki

The rest of the trip with a black eye

Visiting different hospitals

 Experiencing things a normal tourist can`t see

Sometimes feeling pure happiness

Sometimes full of negative confusion
 Total culture shock

Matka lähenee loppuaan.

Istun yksin bussissa ja mietin.

Kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä.

Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Taksin seinän kulma melkein lävisti silmäni,

Meni kuitenkin muutaman sentin ohitse.

Mitä jos taksin vauhti olisi ollut kovempi?

Olisinko edes hengissä enää?

Last days of my trip

Sittinig alone, thinking in the bus

Everything can change in one moment

The wall of taxi almost hit in my eye

Still it didn`t , but was near

What if the speed of taxi would have been more?

Would I be living anymore?

Mietin elämääni.

Unelmiani joita en ole toteuttanut.

Mahdollisuuksia jotka sain

Mahdollisuuksia joista jouduin luopumaan

Ihmisiä joille minulla olisi vielä niin paljon sanottavaa

Sanat, joille ylpeys ja pelko ei koskaan antanu tilaa

Mietin ihmisiä, joille en koskaan ole täysin antanut anteeksi.

Thinking of my life

Dreams I never chased enough

Oportunities I got

Oportunities I had to forget

People who I still have so much to say

Words unsaid because of pride and fear
And people who I never forgave

Ajatus jää elämään.

Päivä päivältä se vahvistuu

Elä elämää täysillä,

Kerro läheisillesi kuinka paljon heistä välität

Anna anteeksi niille jotka ovat sinua satuttaneet

Uskalla hypätä tuntemattomaan

Se voi tuoda eteesi jotain upeata

..koska koskaan et tiedä onko se enää mahdollista huomenna.

Viha, pelko ja sanomatta jääneet sanat eivät ole tämän elämän arvoisia.

The thought evolving in my mind

Day by day it comes stronger

Live your life like it would be your last day

Tell your near ones how much you care

Forgave those who have hurt you

Dare to take a step into the unknown

It can bring great things in front of you

..because you never know if it`s possible tomorrow

Hatred, fear and unsaid words are not the worth of this life.

- SaTuulia

"And into the forest I go, to lose my mind and find my soul."

Istun metsäpolulla. On hiljaista. Niin hiljaista, että ainoat äänet ympärillä kantautuvat kevyessä tuulen vireessä humisevista lehdistä ja metsän elävien hiljaisesta rapinasta. Minua vasten nojaa tyttö. Hän on laskenut päänsä syliini eikä siinä hetkessä ole läsnä ketään muita kuin me kaksi. Istumme paikoillamme tuntikausia ja puhumme elämästä. Kun on kaukana kaikesta alkaa omaa elämäänsä tarkastelemaan enemmän. Mieli ei ole kuormittunut stressistä ja velvollisuuksista vaan jäljellä on vain juuri se kuka olet. Puhumme tuntikausia menneestä, tulevasta, ihmisten odotuksista, peloistamme ja kuinka onnellisia olemme vain tässä hetkessä.

I sat at the forest path. It`s silent. So silent that only voices around me are silently whispering wind blowing leaves around and small living species rustling somewhere in the forest. A girl is leaning against me. She has placed her head on my lap.  There is nobody else in this present moment, just us two. We sit still for hours and talk about life. When you are far away from everything, it`s natural to begin to analyze your current life situation. Your mind is free from stress, there is no duties to complete, the only thing is which is left is your true self, who you really are. We speak for hours about our past, future, expectations of people, fears and how happy we are just having this present moment to share together.

Puhumme ystävyydestämme ja kuinka kaikki sai alkunsa. Ensitapaamisestamme on viisi vuotta aikaa. Vietimme viikon yhdessä muiden nuorten kanssa. Meistä ei tullut tuolloin ystäviä. Kerron ensimmäistä kertaa ensivaikutelmani hänestä tuolta ajalta. Päädymme pohtimaan, mikä ajaa ihmisen katsomaan toista ihmistä ylöspäin ja muodostamaan käsityksen, että ei ole riittävä toiselle. Kummatkin meistä olimme ajatelleet näin toisistamme .Olimme olleet salaa kateellisia toiselle ja nähneet toisen upeammassa valossa kuin oikeastaan olimmekaan.

We speak about our friendship and how it all got started. It was five years ago. We spent a week together with a group of young people. We didn`t become friends. For the first time I open up about my first impression about her. We end up to wonder what makes a human to look up to other person and make a conclusion they are not good enough for another person. Both of us had been thinking about that from each other. We had been secretly jealous how great other one was comparing to ourselves. 

Vuoden kuluivat ja monien sattumuksien summa sai meidät tapaamaan uudestaan. Siitä ystävyytemme todella alkoi. Se ei kehittynyt yhdessä yössä, kokemus kokemukselta kasvoimme enemmän yhteen. Jaoimme paljon kipeitä asioita elämän matkamme varrelta.

Years passed by and many unexpected incidents made us to meet again. It was the start point of our real friendship. It didn`t happen in one night, we grew together an experience after an experience. We shared many painful stories from our life path.

Nyt 5 vuoden jälkeen olemme täällä taas. Kohtalo on saattanut meidät jälleen yhteen. Tällä kertaa metsän keskelle ryhmänohjaajiksi Erasmus+ nuorten leirille Pohjois-Italiaan. Jokainen päivä yhdessä tuntuu kuin seikkailulta. Saamme unta öisin vain muutaman tunnin verran koska hypimme kikattaen sängyllä tarinoita kertoen. Raapustan punakantiseen vihkoon päivän tapahtumia. Juuri ennen nukkumaanmenoa minulla on tapana istahtaa hänen sänkynsä reunalle ja lukea mietteitäni ääneen. Nauramme niin paljon, että tuskin saamme henkeä.

After 5 years we are here together again. Destiny seems to brings us always back together. This time we have ended up as group leaders of Erasmus+ Youth Exchange in the middle of North Italian forest. Every day feels like a adventure with her. We nearly can` sleep during the nights because we spend our time jumping on the beds and hysterically giggling while telling stories. Every day I write down my personal self-evaluation of the day in my red covered notebook. Just before falling to sleep I tend to sit on the side of her bed and read my writings out loud. We laugh so much we can`t nearly breath. 

 Lähdemme takaisin muiden luo vasta auringon laskiessa. Kikattelemme vielä matkalla hölmöille ensivaikutelmille. Olen oppinut jotain uutta.

We return back to others when sun goes down.We are still giggling to silly first impressions on our way back. I have learned something new.

 Sydänystäviksi ei tulla yhdessä yössä. Ystäviksi kasvetaan.

You don`t become a close friend with someone in one night. You will grow to be friends.

- SaTuulia

My Ghetto Life in Iceland

New year and old blogger me. Uuden vuoden lupaukset eivät tunnetusti kestä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lupaukseni oli herättää blogini eloon. Syitä siihen miksi en ole kirjoittanut voi olla monia, joita kaikkia en lähde tähän avaamaan, mutta perfektionismi ja kausittainen inspiraation puute näyttelevät isoa osaa tässä katoamisleikissä. Tässä postauksessa valoitan hieman, missä olen majaillut viimeiset puoli vuotta. Postauksessa olevat kuvat eivät valitettavasti ole ghetostani. Etsin edelleen punaista lankaa kuvien suhteen kyseiseltä asuinalueelta. Ei ole näkynyt lankoja.

New year and old blogger me. As we know, New Year`s resolutions rarely last but here I am to try. My resolution was to bring the blog alive. There can be several reasons why I haven`t been posting for a while and I`m not going too much into details but my love-hate friend called perfectionism and lack of inspiration have been playing parts in this tragedy. In this post I share with you what I have been up to last 6 months! Unfortunately pictures are not from my ghetto neighborhood. Sincere apologizes for that. I`m still trying to find a lost inspiration to take photos there. 

Syyskuu 2015 oli uuden vanhan alku. Koin tuolloin jonkinlaisen "Deja Vu:n". Olin muuttamassa jälleen kerran pois Suomesta. Anteeksi mitä? Vastahan muutin takaisin Suomeen Ruotsista? Vuosi oli tosiaan ehtinyt vain vierähtää kun pakkasin laukkuni uudestaan. Tämä kerta kului kuitenkin hieman enemmän hampaita kiristellessä matkalaukkuja pakatessa. Vielä  muutamia minuutteja ennen lähtöä purin ja punnitsin laukkua, joka oli ihan painorajan tuntumilla. Lentokentälle saavuin hikisenä ja uupuneena. Ruotsiin mennessä ei tosin ollut samaa ongelmaa. Laivaan kun saa ottaa niin paljon tavaraa kuin jaksaa kantaa. Siihen en ota kantaa onko se hyvä vai huono asia.

September 2015 was the new beginning with the old taste. I experienced 'Deja Vu' moment as this all would have happened before. I was moving away from Finland. Excuse me? It was you who just moved back to Finland from Sweden, right? It had been just a year when I moved back and here I was again, packing my bags. This time the packing process just felt extremely painful. Just a few minutes before I was supposed to head to the airport I found myself unpacking and scaling my back. It was near the weight limit. I finally arrived to airport feeling sweaty and exhausted. I didn`t have this luggage issue when moving to Sweden. You can take as many baggage as you can carry inside the boat when traveling to Sweden. Is that good or bad thing? I rather not answer. 

Kolme ensimmäistä viikkoa tuntuivat enemminkin kolmelta kuukaudelta. Ensimmäisen viikon vietin kalastellen käytettyjä huonekaluja ympäri Reykjavikin pääkaupunkiseutua. Päivät olivat vaiheikkaita, päivisin uuteen työpaikkaan ja iltaisin vierailimme poikaystävän kanssa vieraiden ihmisten kodeissa arvioimassa haluaisinko ostaa heidän käytettyjä huonekalujansa.

First 3 weeks felt as 3 months. I spent my first week looking for furniture around Reykjavik capital area. Days were busy; new work every day and visits to strange people`s houses to buy their used furniture with my boyfriend. 

Toisella viikolla olinkin saanut huonekalut kasaan ja muutettua omaan asuntooni. Asuinaluettani kutsutaan paikallisten mukaan Reykjavikin "ghetoksi". Työkaverin mukaan asuinalueella asuu pääasiassa köyhiä maahanmuuttajia. Sehän sopii paremmin kuin hyvin omaan kuvaani. Olinhan nyt virallisesti köyhä maahanmuuttaja uuden islantilaisen sosiaaliturvatunnukseni kanssa.

I moved into my apartment on the second week. We had been extra quick for finding me all the furniture I needed. My neighborhood is called  as Reykjavik`s "ghetto". According my workmate this is the area where poor immigrants live. It fits perfectly into my picture! I am officially a poor immigrant with my brand new social security number! 

Jos rehellisiä ollaan, niin en ehkä mieltäisi asuinaluetta ghetoksi, mutta ei näistä islantilaisista aina ota selvää. Vähän sama kuin asuisi tavallisessa suomalaisessa lähiössä, missä on omakotitalojen sijaan vuokrakerrostaloasuntoja. ( Täältäkin löytyy niitä rivitaloja ja omakotitaloja!) Jos on koskaan elämänsä aikana asunut Helsingin Pihlajistossa ymmärtää mistä puhun.

To be honest, I don`t see this area exactly like a ghetto but Icelandic people.. sometimes you just can`t figure them out ;) This reminds me a basic Finnish suburb with a lot of rental block of flats.      ( And excuse me here are also row houses and detached houses in the ´ghetto!´) If you have ever lived in the Finnish suburb called Pihlajisto you know what I`m talking about.

Ghetto-elämäni alkoi shokeeraavissa merkeissä vierailtuani ensimmäisenä aamuna ruokakaupassa. Nainen huutamassa keskellä ruokakauppaa suomeksi lapsilleen. Hämmennykseni johtui siitä, etten ole tottunut kuulemaan suomea Reykjavikin turistirysien ulkopuolella ja nyt ollaan aika kaukana keskustasta. Pitää varmaan tottua ajatukseen etten ole tämän gheton ainoa suomalainen.

My ghetto life began in shocking terms while visiting the local grocery store in my very first morning in the suburb. Woman yelling to her children in the middle of the store. I was surprised because not expecting to hear Finnish outside the tourist zone of Reykjavik downtown and I`m living quite far away from the city center.

Arvelin muuton toiseen maahan sujuvan kivuttomammin että toisella kerralla. Ensimmäiset kuukaudet Ruotsissa menivät shokissa ennen kuin täysin sopeuduin. Tiesin, millaiset maahanmuuttajan ongelmat minulla olisi jälleen kerran edessä uuteen maahan  muuttaessani ja olin valmistautunut siihen henkisesti mielessäni. Ehkä olen tällä kertaa ottanut asiat kevyemmin Ruotsiin verrattuna, mutta kyllä tunteet ovat menneet ala-ja ylämäkeä.  Täällä kuitenkin toistuu samat ongelmateemat kuin Ruotsissakin: Hetkittäinen ulkopuolisuuden tunne kielimuurin takia, lapsuudenystävien ja laajan tukiverkoston puuttuminen ja se avuttomuuden tunne kun et tunne kaupunkia tarpeeksi; mistä saat ostettua mitäkin ja miten toimitaan milloin missäkin. Nämä ongelmat ovat yleisiä jokaiselle maahanmuuttajalle ja uskon, että vain toinen maahanmuuttaja voi täysin ymmärtää, mistä puhun.

I was thinking that moving abroad for the second time would happen a little bit smoother. I spent my first months in a little shock in Sweden before I adapted. This time I already knew the problems of immigration I  probably would face and was mentally prepared.  I have taken things smoother comparing to Sweden but my feelings have still gone up and down depending on the day. As said I face here same kind of problems as in Sweden, and no doubt I wouldn`t face them wherever I would immigrate. You feel you are not completely part of the society, many times because of the language barrier and your childhood friends and the safe net is thousands of kilometers away

Ongelmista huolimatta on tapahtunut paljon posiitivistakin. Minulla on ollut täällä mahtavat tapahtumarikkaat 6 kuukautta! Minusta on ihanaa olla osa mukavaa työ-yhteisöä, vuokratyöntekijänä kun oli välillä olo ettei kuulu mihinkään. On myös ihanaa, kun ei tarvitse stressata milloin näkee poikaystävää, kun tuo asuu tuossa 10 minuutin matkan päässä tuhansien kilometrien sijaan. En ole myöskään muuttanut maahan, josta en tuntisi yhtään ketään; tunsin entuudestaan maahan muuttaessa noin kymmenkunta islantilaista ja luku sen kuin vain kasvaa!

Ulkomailla asuminen toden totta kasvattaa. Minä muutuin paljon Ruotsissa vuoden aikana. Saa nähdä mitä tämä vuosi Islannissa tuo tullessaan.

Despite the problems,many positive things have happened as well. I have had an  awesome, eventful time here! It`s great to be a part of the nice work community; working as an agency worker in Finland felt as I wasn`t part of anything since I was changing my work place daily. It`s also relieving not to have a stress when I`m going to meet my boyfriend next time. He lives just 10 minutes drive away from me; not thousands of kilometers apart. I moved in the country where I already have some Icelandic friends and the number is just growing! It`s good to realize I`m not in`I don`t know anyone from here` situation.

Living abroad makes you grow as a person. I changed much during the year I lived in Sweden. Let`s see what this year brings to me.

-SaTuulia

"But if you walk the footsteps of a stranger, you'll learn things you never knew you never knew."

Pics AnnaS

Ajatuksia syksyisten kuvien ohella!

Lähiviikkoina olen käynyt paljon keskustelua ensivaikutelmasta, sen tilannesidonnaisuudesta ja pohtinut kuinka se aikojen kuluessa saattaa muuttua hyvin radikaalistikin. Ensivaikutelman sanotaan olevan tärkeä asia uusia ihmisiä kohdatessa. Ensimmäisten tapaamisten perusteella osapuolet muodostavat suuntaa antavan kuvan millainen olet ihmisenä. Mitä jos todellisuus onkin jotain toista? Kategorisoivatko ihmiset liian helpoin perustein muita, mitä nämä eivät todellisuudessa ole?

 Kaikkihan me sitä teemme joskus. Ihmisiähän me vain olemme. Kuvan muodostamiseen ei vaikuta yksin mitä sanomme, vaan suuressa roolissa ovat eleet, ilmeet kuin myös ulkoinen olemus.

Some thoughts with autumn pictures!

During these past weeks I have had interesting conversations about the first impressions and how it`s connected with situation, timing and environment. How much it can change depending on these facts. It has said, the first impression is an important thing when you are meeting new people. First time when you meet someone, you are trying to picture in your head what kind of person that another one is. What happens when a reality is not facing the truth? Are people categorizing others too easily?

 I bet we all do it sometimes. We are human beings! When we first time meet somebody we pick up certain things, we are not just concentrating what someone is saying, the body language, face expressions and a psychical appearance are also playing a big part.

Kun ensivaikutelma pettää. Kerron erään lempitarinoistani suoraan elävästä elämästä. Eräänä kesänä osallistuin kesäleirille, jossa suurin osa osanottajista oli tuntemattomia toisilleen. Olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta ja kauneudenhoidosta, joten saavuin paikalleni omana itsenäni blondeine hiuksineni, minhameineni ja meikattuine kasvoineni. Ensimmäisen päivän aikana otimme ensikontakteja muihin osallistujiin. Joukossa oli eräs tyttö, joka vaikutti hieman happamelta minulle puhuessaan. Muistan tunteneeni vahvasti, että tuolla tytöllä on jotain minua vastaan. Hän ei pitänyt minusta ollenkaan.

Sattumankaupalla päädyin tytön kanssa samaan ryhmään koko leirin ajaksi. Aikaa kului ja meistä tuli noiden päivien aikana hyvät ystävät. Viimeisinä päivinä tyttö vahvisti, että oli leirin aluksi epäillyt, että olen ilkeä ja tyly "bitch", ja tullut tähän johtopäätökseen ulkoisen olemukseni takia. Tutustuessaan minuun hänen kuvansa oli kuitenkin muuttunut täysin ja sanoi minun olleen paras uusi ystävä, jonka hän oli leiriltä saanut. Tänä päivänä leiristä on aikaa kolme vuotta. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja minä jaksan muistutella tästä ensikohtaamisesta. Tapahtumaa on todella huvittavaa miettiä jälkikäteen.

What happens when someone has created a wrong impression about you, when the truth is something completely opposite? I tell my favorite story, based on my own experiences. One summer I was attending to summer camp where major part of participants didn`t know each other beforehand. I`m that type of girl who is interested in clothes and make up so I showed up there being completely true myself; blond hair, make up on and wearing a fancy mini-skirt. During first days we were trying to get to know each other. There was one girl who seemed a bit bitter when she was talking to me. I remember I felt that girl had something against me. She didn`t like me.  

It turned out that we were at the same workshop group during the whole camp with that girl. When time had passed forward we became good friends together. During the last days the girl opened up to me, telling her first impression about me. She had been thinking I`m mean and evil bitch, based on my physical appearance. When she had got to know me, her image had changed completely and I had turned a best friend what she had got from the camp. Today it has been 3 years since that camp. We are still good friends and my favorite topic is to remind her about this funny time.

Ensivaikutelma saattaa olla myös tilannesidonnaista. Esimerkiksi jos olen oikein väsyneellä ja passiivisella tuulella tai vaihtoehtoisesti hyperaktiivisella ja iloisella vaikutelma saattaa heittää hieman. Tilannesidonnaisuus on myös iso tekijä. Voin vain kuvitella millaisia ajatuksia eräällä muutamia vuosia tunteneella ystävälläni oli ensikohtaamisemme aikoihin. Tutustuimme yhteisen ystävän kautta, joka kutsui hänet luokseni. Hänen astellessaan sisään, oli minulla juuri tilanne päällä värjätessäni espanjalaisen miespuolisen ystäväni hiuksia vessassa blondeiksi kummalliset rähjäiset vaatteeni päälläni, värjättävän uhrin istuessa kylpyammeessani hiustenvärjäysmönjä päässään. Yksi näitä sekopäisempiä ensivaikutelmia mitä ihminen voi antaa.. Ehkä tilanne ei kuitenkaan niin paha ollut, koska ystäviä edelleen olemme.

The first impression is also related to environment, timing and moods. For example if I`m feeling really tired and passive or opposite hyperactive and glad, the impression is not exact the same. Environment and timing are also big factors. I can just imagine how one friend of mine has felt when he met me first time a few years ago. We met each other through a common friend. He had been invited to my home. When he entered to my apartment at the very first time I was in the middle of the chaos. I was trying to color my Spanish male friend`s hair from dark to blond in the toilet. I was wearing really strange clothes and my client was sitting at the bath tub his hair all over white hair color. Kind of strange first impression, I guess? Not too bad though, since we are still friends.

Ihmisiä on myös todella helppo laittaa lokeroon iän perusteella. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän rikkeeseen, alitajuisesti mitään pahaa tarkoitamatta kuitenkaan. Kuvittelin erään itseäni nuoremman henkilön olevan jotain aivan muuta , mitä loppupeleissä tämä olikaan. Näiden muutamien päivien aikana tutustuin  häneen lähinnä pintapuolisesti. Löysin myöhemmin tästä ihmisestä syvemmän puolen, millaista en ole monista itseäni vanhemmista ihmisistä löytänyt. Kuten sanottu, ikä on vain numeroita, ne ns. vanhat ja viisaat saattavat myös käyttäytyä paljon lapsellisemmin kuin ne hieman nuoremmatkin ajateltua kypsemmin.

It`s also so easy to categorize people by age. I have to admit: been there, done that. I didn`t mean anything bad, it was just a subsconcious reaction. I had created a wrong impression about a person who was younger than me, based on just a few facts I had got to know during some days I had a chance to get to know that person. In the end, we got to know each other better, I found many surprising positive sides which I didn`t know they exist. As it has said, age is just numbers. It can also turn so, that those "older and wiser" can be childish as younger can be more mature than you ever imagine.   

Olen kiitollinen, että minun lähipiirini kuuluu erilaisia ihmisiä. Erilaisita sosiaalisista luokista, kulttuureista ja ikäryhmistä. Jotkut heistä ovat todella erilaisia itseeni verratuna. Koen tämän kuitenkin vain rikastuttavana asiana. Tämä on avain avarakatseisempaan maailmankatsomukseen. Kun elämänpiiriään laajentaa saa itsekin jotain aivan uutta elämäänsä. Näiden ihmisten avulla oppii itsestään ja muista koko ajan uutta.

Virheistä oppii ja on hyvä muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Mukavaa sunnuntaita kaikille :)

I`m thankful for all people in my life who are coming from different social classes, cultures and age groups. Some of them can be so different than me but it doesn`t matter - it just makes life richer. It`s the key to see the world more board-minded. When you allow yourself get to know different people, you get something new to your life. 

It`s good to remember we all make mistakes and nobody`s perfect. Have a great Sunday everyone :)

- SaTuulia

"When everything you ever been looking for is there, right in front of you."

Pics AnnaS

Syksy on uusien ideoiden, projektien ja etenkin seikkailujen aikaa! Viime vuonna näihin  aikoihin ruotsalaistuin kertaheitolla, tänä syksynä opettelen suomalaistumaan uudestaan. Eläessäni ruotsalaisessa ylipositiivisessa kulttuurissa, paluu suomalaiseen hieman alakuloisempaan maailmaan on pienenmoinen kulttuurishokki. Tätä vastaan taistellen, tämä postaus sai alkunsa. Tämä kirjoitus on luotu vastalauseena edessä häämöttävälle talvelle, kylmälle viimalle ja loskakeleille. Kuten eräs kaverini kerran totesi: "Missä vain voi olla onnellinen. Se on paljon omasta itsestään kiinni kuinka asiat ottaa." Tässä ovat  syksyni pienet onnen asiat..

Autumn is the golden time of new ideas, projects and adventures! Last year during this time I was gettingfamiliar with Swedish lifestyle, this autumn I`m learning how to live again in Finland. I was experiencing Swedish culture sometimes a bit over positive and when you have gotten to used to it, the comeback to more melancholic environment in Finland can be a  little culture shock. I want to fight against all of that melancholy by writing this happy post. As one friend of mine said once: "You can be happy wherever you are. It depends on yourself how much you let things to affect you." This following post I share little happy things of my autumn with you.

- Odotus. Tuo yksi maagisimmista ilon aiheista. Kun edessä on jotain mukavaa odotettavaa, jokainen harmaa päivä tuntuu hieman kirkkaammalta.

-Brunssi ystävän kanssa, joogakokeilu tyttöporukalla, eksyminen metsään, sushin ylensyöminen parhaassa seurassa! Sydänystävät, jotka täyttävät jokaisen viikon.

- Waiting. One of the most magical things. When there is something you are looking forward to, every gray day feels brighter.

- Brunch with a friend, trying yoga with a friend group, getting lost in the woods, eating too much sushi with a good company.. Dear friends, your soul mates who are making world better place to live.
  

-Kun ystävät ovat hajallaan ympäri Eurooppaa, voi olla vain kiitollinen, että Skype on keksitty. Skype on kuulunut viimeisempien kolme vuoden aikana arkielämääni. Skypessä tulee puhuttua viikoittain noin 2-3 kertaa. Tähän mennessä olen Skype-puheluita puhunut Suomeen, Ruotsiin, Islantiin, Alankomaihin, Britteihin, Espanjaan, Ranskaan, Yhdysvaltoihin ja Egyptiin. Löin tässä kuussa Skype-puhelu ennätykseni rikki. 8 tuntia yhteen putkeen. Oops..

- When your friends are living all around in Europe, you can just be thankful, Skype exists. Skype has been part of my normal life during 3 years. I`m normally skyping 2-3 times every week. I have called Skype calls to Finland, Sweden, Iceland, the Netherlands, United Kingdom, Spain, France, United States and Egypt. Last month I did my new Skype record. 8 hours talking nonstop. Oops..

-Tämän syksyn yksi  mielenkiintoisimmista jutuista on ehdottomasti yhteistyöprojekti Porin teatterin kanssa. En meinaa pysyä nahoissani! ;)

- Säännöllinen kuntosaliharjoittelu Fitness24seven:illä. Motivaatio huipussaan!

- This autumn I`m part of interesting cooperation project of Pori`s theater. I caaaan`t wait! ;)

- I have become a gym rat at Fitness24Seven. Feeling so motivated!

Olen myös iloinen siitä, että korkkareideni pohja irtosi vasta näiden kuvauksien jälkeen. Onneksi olin fiksuna tyttönä ottanut teippiä mukaan ja teippasin koron pysymään paikoillaan. Tämän jälkeen kävelin ympäri Helsinkiä kaunis teippiviritelmä jalassani, koska olin luvannut mennä elokuviin. Olin varmaan aikamoinen näky. Aika ostaa uudet kengät?

I`m also happy that the bottom of my high heel broke as late as after this photo shoot and not earlier. I was pretty smart since I fixed my shoe by using a tape I had with me. After this I walked around Helsinki city center with my "beautiful" tape wrapped shoe because I had promised to go to the movies. Such a nice moment of my life! Time to buy new shoes?


- SaTuulia

"I can`t buy happiness, but I can buy a plane ticket...and that`s pretty close."

Spring in Stockholm, Sweden

Kerron tähän alkuun pienen salaisuuden. Meillä on Pauliinan kanssa menossa blogikirjoittamisen aktiiviviikot. Siitä johtuen meiltä kumpaiseltakin on ilmestynyt tavallista enenmmän postauksia. Meillä on meneillään kuukausihaaste, jolloin on pakko kirjoittaa yksi postaus viikoittain, ellei halua kustantaa toiselle osapuolelle ilmaista ravintola-ateriaa. Kumma kyllä meistä molemmat ovat olleet erittäin aktiivisia - tässähän jo kolmatta viikkoa mennään ja aivan huippufiilis! Ei kun vaan tämmöisiä yhteishaasteita kehiin muillekkin elämän osa-alueille, olisi sitten kyse liikunnasta tai opiskelusta niin kumma kyllä tuloksia alkaa löytymään.

Seuraavaksi kehiin elämäni aakkoset tag-haastetta jonka Pauliina jo loistavasti suoritti viime viikolla. Kaikista säännöistä poiketen kyseiset aakkoset vain englanniksi, koska muuten olisi lopputuloksena vain hyödytön sekasorto. You know what  I mean..

I`m gonna share a secret with you. Me and my friend Pauliina have active weeks of blogging. That`s why we both have posted quite much during these weeks. We have a month challenge together, during that time we have to post every week a new blog post. If there is no blog post, it means that person have to order a restaurant meal to that another one. As you can see both of us have been quite active after this promise - This is our 3rd week of posting and I`m feeling sooo great and motivated!. I should use the same technique in another areas of life if I would want to good results. For example this could affect quite well for training or studying? 

This week I share with you some alphabets tag challenge which Pauliina has already done last week. The following post is just in English because two languages would be just.. well you know.. an interesting disaster.

The alphabets of my life

Kungsträdgården, Sweden

Acting. I love acting. During my teenager years it was the most important hobby for me. I spent a lot of time with different theater projects. In my last year in school I wrote, directed and acted a musical as the ending project with couple of friends. It was a long and challenging project. An experience I`m always going to remember. Nowadays I haven`t found time for acting but hopefully I`m some day on the stage again.

Belgium! When I was 15 years old, our school class which was focused on musical pupils, did a concert tour around Brussels area. We were visiting different private schools and were singing and playing our concert program. The trip lasted 10 days since we first took a boat to Germany and drove through Germany and the Netherlands to Brussels  by our gig bus

Cousins - Two of my cousins are really close friends to me. We have been friends from early childhood and we have grown up together. When I`m talking about my cousins I`m always mentioning these 2 but the total number of cousins I have is 11.

Dancing like a crazy! I`m not so good to dance any specific dance but I love express myself by using my own dance moves ;)

Europe is my home. I was born in Finland but I belong to Europe.

WeHeartIt.com

Fighter. It already began in my early childhood. I was quite competitive with the things I believed I can be good at. During school sport classes I was always one of the best runners who received the finish line. During cross-country skiing classes I was the one who just gave everything for it, passed all of my classmates. Even on the football yard I wasn`t so experienced football player but I gave my everything and that`s why I succeeded. I can blame my good condition what I had in those times but also that I tried my everything and pushed myself to do the best I can. The same has continued in adulthood but the things are just different. If I really want something or want to be successful in some area of life, I`m gonna do my everything to receive it despite obstacles I have ahead me.

WeHeartIt.com

Grammar - Grammar?? Yes, GRAMMAR. Before I was thinking the level of teaching Swedish language is not so advanced in Finnish schools. My opinion completely changed during the time I was learning Swedish at school in Stockholm. I was really angry and upset in that course. One reason was because the course was too easy for me, the second was that our teacher, who was originally from Sweden, couldn`t explain the simplest Swedish grammar rules! Note, those ones I have learned when I was 14 years old.. I just remember myself explaining things aloud in our Swedish class and protesting against the opinions of  teacher what is important to learn and what is not. Huh, those were crazy times. Lately my class mates have been joking that I should apply to the school as a Swedish grammar teacher. The problems of deciding my future`s career have solved.

Honesty - I`m honest. Sometimes over honest. But in the end, no regrets. I have learned many useful life lessons because of that.

Joking. I like to joke around quite much with a serious face. Some people get my jokes, some don`t. Whatever way around it`s still hilarious.

Karaoke is one of those things I don`t fancy. I love to sing but if there is a chance to sing karaoke I`m gonna pass that opportunity. It just makes me feel uncomfortable when you have to follow those strict singing lines and background music which are most of the time too slow or too fast and the melody is too low/high!! Karaoke makes a real creative singing to die. Okey I have to admit, there has been a few enjoyable karaoke moments in my life but they are really rare..  

Liars, I can`t stand them.

Milk. I`m drinking milk daily. Literally all the time. It`s the best drink in the earth.

Naked Juice Bar in Sweden. Oh, how I miss those perfect drinks.

Kungsträdgården, Sweden

Oh how hard this letter can be! Should I choose Octopus, On the Rocks bar, Opera or Opal? Nope, none of them tells anything about me. Let`s say Oulunkylä. A suburb in Helsinki were I have spent my childhood. Nice.

Perfectionist. There lives a little perfectionist inside me. This is quite common thing among people so I`m quite normal then? Am I now too mainstream?? Should I say I`m not a perfectionist? Duh...

Kungsträdgården, Sweden

Quotes. I love quotes. My Iphone is full of them since I like to take snapshots/save them every time I find some good one. To be honest, I have those pictures a lot!

Routines. I love to try new things but I need routines to my life to keep everything in order. Some people say they hate routines, but if you fill your day with some good ones, it can be quite enjoyable.

Sleeping all day long. I`m not the morning person. Not day person either. Many people are wondering why I look so tired during the day time. It doesn`t help how much I have slept during the night. Still tired and out of the real world. But when the evening comes I find the meaning of life and awakeness again.

Taking pictures. I love taking/being pictures as some of you propably have noticed.. :D

Understanding. I understand people quite well. I`m quite good to read people and can really see through them why they act the way they act. I`m just not saying those things so often aloud. Maybe not all of the people but in general, you know.

Writing. I was such a book worm when I was a child. It was quite normal for me to read 3 books in one day. Because of that I have read most of the books for young people which exists in those times in library. You can just imagine why I never have had troubles to express myself by writing.

Xoxo - Gossip Girl! Should I say more? I`m an addict.

Yelling. I have gotten some feedback my normal voice is sometimes a bit too high. It`s just normal to raise your voice and yell when you get excited, right?

Zara is one of my favorite stores ever!

I have to admit it wasn`t the easiest case to figure out all of this alphabets. I still had a lot of fun doing this and I hope you enjoyed it as well. Have a great weekend!

- SaTuulia