Istun metsäpolulla. On hiljaista. Niin hiljaista, että ainoat äänet ympärillä kantautuvat kevyessä tuulen vireessä humisevista lehdistä ja metsän elävien hiljaisesta rapinasta. Minua vasten nojaa tyttö. Hän on laskenut päänsä syliini eikä siinä hetkessä ole läsnä ketään muita kuin me kaksi. Istumme paikoillamme tuntikausia ja puhumme elämästä. Kun on kaukana kaikesta alkaa omaa elämäänsä tarkastelemaan enemmän. Mieli ei ole kuormittunut stressistä ja velvollisuuksista vaan jäljellä on vain juuri se kuka olet. Puhumme tuntikausia menneestä, tulevasta, ihmisten odotuksista, peloistamme ja kuinka onnellisia olemme vain tässä hetkessä.
I sat at the forest path. It`s silent. So silent that only voices around me are silently whispering wind blowing leaves around and small living species rustling somewhere in the forest. A girl is leaning against me. She has placed her head on my lap. There is nobody else in this present moment, just us two. We sit still for hours and talk about life. When you are far away from everything, it`s natural to begin to analyze your current life situation. Your mind is free from stress, there is no duties to complete, the only thing is which is left is your true self, who you really are. We speak for hours about our past, future, expectations of people, fears and how happy we are just having this present moment to share together.
Puhumme ystävyydestämme ja kuinka kaikki sai alkunsa. Ensitapaamisestamme on viisi vuotta aikaa. Vietimme viikon yhdessä muiden nuorten kanssa. Meistä ei tullut tuolloin ystäviä. Kerron ensimmäistä kertaa ensivaikutelmani hänestä tuolta ajalta. Päädymme pohtimaan, mikä ajaa ihmisen katsomaan toista ihmistä ylöspäin ja muodostamaan käsityksen, että ei ole riittävä toiselle. Kummatkin meistä olimme ajatelleet näin toisistamme .Olimme olleet salaa kateellisia toiselle ja nähneet toisen upeammassa valossa kuin oikeastaan olimmekaan.
We speak about our friendship and how it all got started. It was five years ago. We spent a week together with a group of young people. We didn`t become friends. For the first time I open up about my first impression about her. We end up to wonder what makes a human to look up to other person and make a conclusion they are not good enough for another person. Both of us had been thinking about that from each other. We had been secretly jealous how great other one was comparing to ourselves.
Vuoden kuluivat ja monien sattumuksien summa sai meidät tapaamaan uudestaan. Siitä ystävyytemme todella alkoi. Se ei kehittynyt yhdessä yössä, kokemus kokemukselta kasvoimme enemmän yhteen. Jaoimme paljon kipeitä asioita elämän matkamme varrelta.
Years passed by and many unexpected incidents made us to meet again. It was the start point of our real friendship. It didn`t happen in one night, we grew together an experience after an experience. We shared many painful stories from our life path.
Nyt 5 vuoden jälkeen olemme täällä taas. Kohtalo on saattanut meidät jälleen yhteen. Tällä kertaa metsän keskelle ryhmänohjaajiksi Erasmus+ nuorten leirille Pohjois-Italiaan. Jokainen päivä yhdessä tuntuu kuin seikkailulta. Saamme unta öisin vain muutaman tunnin verran koska hypimme kikattaen sängyllä tarinoita kertoen. Raapustan punakantiseen vihkoon päivän tapahtumia. Juuri ennen nukkumaanmenoa minulla on tapana istahtaa hänen sänkynsä reunalle ja lukea mietteitäni ääneen. Nauramme niin paljon, että tuskin saamme henkeä.
After 5 years we are here together again. Destiny seems to brings us always back together. This time we have ended up as group leaders of Erasmus+ Youth Exchange in the middle of North Italian forest. Every day feels like a adventure with her. We nearly can` sleep during the nights because we spend our time jumping on the beds and hysterically giggling while telling stories. Every day I write down my personal self-evaluation of the day in my red covered notebook. Just before falling to sleep I tend to sit on the side of her bed and read my writings out loud. We laugh so much we can`t nearly breath.
Lähdemme takaisin muiden luo vasta auringon laskiessa. Kikattelemme vielä matkalla hölmöille ensivaikutelmille. Olen oppinut jotain uutta.
We return back to others when sun goes down.We are still giggling to silly first impressions on our way back. I have learned something new.
Sydänystäviksi ei tulla yhdessä yössä. Ystäviksi kasvetaan.
You don`t become a close friend with someone in one night. You will grow to be friends.
- SaTuulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti