Under The Green Sun Of Iceland

Muistoja kesäiseltä Islannin reissulta. Kirjoitin tämän blogipostauksen viime kesänä, mutta en tuntemattomasta syystä koskaan julkaissut sitä. Nyt siis luvassa kesäisempiä kuvia kesäkuulta 2015 sekä pohdintoja Islannista matkalaisen silmin, kun en ollut vielä maahanmuuttaja.

Memories from sunny Iceland trip. I wrote this blog post last summer but for unknown reason I didn`t publish it. Now it`s time for some sunny pictures from June 2015 and thoughts about country through eyes of traveller since I wasn`t back then living in the country. 

Varoitus: Blogipostaus kirjoitettu pilke silmäkulmassa, suosittelen huumorintajuttomia poistumaan sivulta ja siirtymään muiden aktiviteettien pariin, kuten menemään ulos ja nauttimaan kauniista säästä tai vaikkapa kirjoittamaan inspiroivan runon.

Warning: This blog post has written by sense of humor. If you get easily offended or suffer a lack of humor, I'm advising you to skip this, go out and take a walk or write a beautiful poem.

Niin saapui kesä ja tämä tyttö otti ja lähti Islantiin majailemaan lähes 3 viikoksi. Tavoitteeni näille kolmelle viikolle oli selvittää onko islantilainen kaakao makeampaa (kuin sokeripommi) kuin suomalainen, kuinka pestä vihreä väri pois kulmakarvoista (vie päiviä) ja kuinka paljon sushia ihminen voi syödä kolmen viikon aikana, (paljon).

 Summer is finally here; I packed my bags and flew to Iceland almost for 3 weeks. My main goals for this following weeks were to figure out is Icelandic hot chocolate sweeter ( like a sugar heaven) than Finnish one, how to wash green color off from your eyebrows ( it takes days) and how much sushi I can eat during 3 weeks (much).

Reykjavikin lentokentallä saapastellessani (ilman saappaita toki) tunnen aina olevani jotenkin joukkoon kuulumaton. Turistit tuulipuvuissaan ja vaelluskengissaan vastaan minä kesämekossani ja balleriinoissani ei ainakaan anna kuvaa etta olisin vuorille lähdossa vaeltamaan. Kun ensimmäisen kerran astuin Islannin maankamaralle syyskuussa 2014, ei tullut pieneen mieleenkään, että pukeutuisin jotenkin eri lailla kuin minne muuallekkaan mennessäni. Samaa linjaa siis jatketaan tälläkin kertaa. Hyvä puoli tässä on, etta kaupungilla liikkuessa kaikki turistimyyjät ohittavat minut ja iskevat hampaansa takanani käveleviin tuulipukuihmisiin. Olen maastoutunut hyvin.

I was feeling like a unicorn in my summer dress and ballerina shoes among all of those tourists in their hiking clothes at Reykjavik airport. When I first time visited country on September 2014 I wouldn`t have even thought about bringing any hiking clothes with me. So this is the way I still go! At least I can walk in peace on the streets of downtown when nobody doesn`t recognize me as a tourist and try to come to sell me something. I have protected myself well.

Ensimmäisten päivien aikana olen saanut nauttia ihanasta vihreästä väristä kasvoillani. Islannin sokaisevan kuuma aurinko ei kuitenkaan saanut ihoani muuttumaan vihreäksi enkä myöskaan muuttunut kateudesta vihreaksi kylmän ja viimaisen vesisateen vuoksi, vaan osallistuin Reykjavikin ensimmaiseen The Color Runiin. Tapahtumassa on yhdistetty liikunnan ilo, hulvaton väreilla räiskiminen ja yhdessäolo. Juoksu järjestettiin Reykjavikin keskustassa ja osa kaduista oli suljettu liikenteeltä tapahtuman vuoksi. Tapahtuma oli aivan huikea ja auringon paistoi kirkkaalta taivaalta koleasta kesäkuusta huolimatta

During the first days in Iceland I had a chance to enjoy lovely green color on my face. The warm sun of Iceland didn't make my skin  change the color or I didn't turn green either because of jealousy of cold rain. I attended to very first The Color Run in Reykjavik. The Color Run is the happy running event with your friends/family and purpose is to get colored from toes to head while running. The event was arranged at downtown Reykjavik and some streets were closed from traffic during the event.  The run was absolutely awesome and the weather was perfect.

Mitä olen siis oppinut näiden päivien aikana:

1. Kun kännykkäsi näyttää sinun olevan lähellä paikkaa nimeltä Gardhahreppur, et ole sattumoisin päätynyt pieneen hobittikylään, vaikka nimi siltä kuulostaisikin. Saatat istua paikallisen ostoskeskuksen Subwayssa.



Shortly said what I have learned during these days here:
1. When your phone shows you are nearby a place called "Gardhahreppur" you haven't ended up to small hobbit village even if it could sound like that. You might just be sitting at Subway in the local shopping mall.

2. Älä hukkaa pienia postimerkin kokoisia paperinpaloja, silla ne ovat varsin arvokkaita mikroskooppisia dokumentteja, joita myös bussilipuiksi kutsutaan. Islannissa kaikki kun on hyvin pienessa mittakaavassa, joten bussiliputkin sen mukaan.

2. Don't lose small pieces of paper which are as small as stamps. Those pieces are pricey microscopic bus tickets you need to be able to use for a public transportation. Everything is so small in Iceland so bus tickets too.

3. On ihan normaalia nähdä Suomessa kaupungille lähtiessä muutama tuttu. Islannissa tämä ei kuitenkaan rajoitu vain siihen muutamaan. Turistina voisi luulla etta minä en nyt ainakaan näe ketään tuttua missään, mutta kappas vain läheisessa ruokakaupassa löytyy yksi kymmenesta tuntemastani islantilaisesta.

It's normal to meet a few people you know on the street in Finland. The thing is just that you don't meet just a few in Iceland, it's more. I was thinking that I am never going to meet someone here by accident since I know just around 10 people from Iceland but I was so wrong.

4. Sushia on kaikkialla ja tämä on puhdasta rakkautta! Lähiruokakaupassa on tiski täynä eri vaihtoehtoja ja voit tehda myös isompia tilauksia tiskiltä

4. There is sushi everywhere and I love it! The local grocery shop nearby us is full of different variations of sushi. You can also order bigger meals from the service desk.

5. On ihan normaalia, että kesämökiltä pääsee 10 minuutissa läheisellee geysirille, turistien suosimalle kuumalle lähteelle. Meidän Suomen kesamökilta pääsee 10 minuutissa keskelle loputonta korpea..

5. It's normal you can drive in 10 minutes to nearest geysir from you summer cottage in Iceland. The only place you can end up after driving 10 minutes away from our summer cottage in Finland is just endless forest..

Näitä viittä asiaa viisaampana nautiskelin kolmesta viikostani Islannin maankamaralla mukavan kesäflunssan siivittämänä.  Islantilainen +10 asteen kesäilma yllätti minut täysin. Paluu jääkaudelle. Syynä voi olla myös tuulipukukulttuurin uhmaus, mutta kannan seuraukset ylpeänä pää pystyssä.

Anyways, rest of my trip I was enjoying my Iceland journey by having a nice summer flu. Icelandic warm summer weather just completely surprised me. Back to the ice age era. The reason for sickness can be also that I'm not a big fan of hiking clothes. Anyways, I'm going to stand the consequences and carry my dress and ballerina shoes with proud..

-SaTuulia

"Only Miss The Sun When It Starts To Snow"

Reykjavik on maailman pohjoisin pääkaupunki. Täällä talvet ovat kuitenkin leudompia kuin Suomessa ja kesäisin islantilaiset etsivät shortsit ja hihattomat paidat +15 asteen "helteen" yllättäessä. Noista celsiusmääristä ei paljon ylemmäs enää mennä. Samaan aikaan suomalaisen alkukesä kuluu itkiessä kuinka kesä ei tullut tänäkään vuonna kun lämpötilamittari näyttää onnettomat +15 astetta.

Reykjavik is the world`s northernmost city. Still winters are here milder than in Finland. When the temperature goes up to + 15 degrees in the summer, Icelanders put on their shorts and t-shirts because summer has finally arrived. Temperature rare goes over +15 ( or even reach that point..) Meanwhile in Finland, people are constantly complaining how summer didn`t arrive this year either, when the thermometer shows only +15. 

Vuosien ajan olen vannonut, että olen syntynyt väärään maahan. Suomen hyytävät talvet ja vaatemieltymykseni eivät ole koskaan oikein kohdanneet. Rakastan minishortseja ja hellemekkoja yli kaiken, mutta -20 asteen paukkupakkasessa ei ole voinut muuta kuin alistua lämpökerrastojen pariin. Teini-iässä uhmasin Suomen talvea pukeutumalla minihameeseen säällä kuin säällä. (Onneksi minulla oli sentään paksut sukkahousut päällä..) Nyt myöhäisiän uhmaiän laannuttua, olen siirtynyt takaisin paksujen vaatekerrastojen pariin, vaikka välillä pahaa tekee.

I have been thinking for many years, that I was born in the wrong country. Finland`s cold winters and my taste of clothes haven`t found the balance. I love mini-shorts and summer dresses the most in the world, but  when it`s -20, I just have to say goodbye to my love ones for a while. In my teen`s, I wanted to 'fight' against the weather and was wearing mini-skirts (and fortunately warmer tights) in the winter time. Now later on, I have except my reality and changed back to layering even though my inner summer-self yells for relief.  

Olen myös kova palelemaan. Palelen herkästi talvisaikaan niin sisällä kuin ulkonakin. ( Ei ihme, että islantilaiset antoivat minulle pääasiassa joululahjaksi sukkahousuja, kaulaliinan ja villapaidan.) Siksi hieman tragikoomiselta kuulostaakin, että otin ja lähdin Islantiin, missä sää on Suomeakin karumpi. Vaikka täällä lämpötila ei yleensä mene alle -10 asteen, niin kylmä ja raaka mereltä puhaltava tuuli tekee ilman tuntuvaan hyytävältä. Jos Helsingin keskustan tuuli tuntuu pahalta talvella, niin mieti tuulta kolme kertaa pahempana ja pääset aika lähelle Reykjavikin sääolosuhteiden totuutta.

I am good at freezing as well. I freeze always in the winter time, inside and outside. ( No wonders why Icelanders gave me tights, a scarf and a wollen sweater as Christmas presents.)  It can sound a bit funny that the most freezing person in the world, moved in to Iceland where the weather is rougher than in Finland. Even though the temperature doesn`t go under -10 degrees, the wind is the evil friend who doesn`t leave you alone. If you think the wind is cold in the downtown of Helsinki, the wind of Iceland is at least 3 times worse.

Olen Helsingissä talviolosuhteiden ekspertti. Pyrin liikkumaan keskustassa ollessa niin paljon kuin pystyn maan alla, koska se on eri käytävien ja metrojen takia mahdollista. Pitää varmaan ostaa oma lapio ja kuokka tänne Reykjavikiin, että voisin toimia samaa täällä. Täällä ei liiemmin tunneleita ole.

I am expert of cold avoidance in the winter time in Finland. Most of the time I walk or travel underground in the downtown of Helsinki. It is actually possible since we have so many walking tunnels and metro. I probably have to find a shovel and a mattock to be able to do same here in Reykjavik. Here tunnels are still just  a dream in my mind.

Jos tuntuu siltä, että sää muuttuu nopeasti Suomessa, Islannissa se muuttuu vielä nopeammin. Yhdessä hetkessä aurinko saattaa paistaa kirkkaana taivaalla ja seuraavassa hetkessä myrsky riepoa maankamaraa. Muistan edelleenkin elävästi, kun lähdin eräänä iltana "virkistävälle" juoksulenkille ja ollessani keskellä lähes tyhjää "erämaata", katastrofaalinen raekuuro alkaa. Rakeet ovat ainakin pikkurillin päänkokoisia ja ne lyövät kasvoihin kuin terävät veitset. Kuuro loppuu noin 10 minuutin päästä yhtä äkillisesti kuin on alkanutkin, mutta kasvoja särkee vielä tovin kuuron loputtuakin.

If you feel that the weather changes fast in Finland, it changes even faster in Iceland. At one moment innocent sun might shine in the sky but at the next moment the evil storm arrives and the sun is just the memory.
I still remember the evening, I went for a 'refreshing' evening run.  I was in the middle of nowhere when enormous hailstorm started. Hails were the same size as  your nails on your little fingers and they hit on your face like sharp knives. Fortunately the hailstorm ended after 10 minutes, as quick as it has started, but my face was still hurting a while after the incident.

Talvella myrskyt saattavat olla välillä niin rankkoja, että koulut joudutaan sulkemaan ja ulkonaliikkumiskielto asettuu voimaan. Näin kävi viime joulukuussa 2015 hurrikaanituulien iskiessä maahan, ja repiessä kattoja ja parvekkeita pois sijoiltaan Etelä-Islannissa. Hurrikaanituulet iskivät myös Reykjavikiin, onneksi eivät kuitenkaan yhtä vahvana kuin etelässä, mutta sen verran vahvana, että ulkonaliikkumiskielto oli voimassa. Koko Reykjavikin pääkaupunkiseutu sulki tuolloin ovensa iltapäivästä. Minäkin pääsin tuolloin lähtemään töistä 2 tunnin olon jälkeen ja kykin kotona koko loppupäivän kuunnellessani koko yön yli jatkuvaa tuulen armotonta ujellusta.

In the winter time the storms can be so rough that schools are closed and people have been advised not to go out of the house. This happened last December 2015 when the hurricane winds arrived to Iceland. The storm caused a lot of damage in the Southern Iceland where it ripped off roofs and balconies. The storm wasn`t as damaging here in Reykjavik but people were not allowed to leave houses. All Reykjavik capital area was closed on that day starting from late afternoon. I was just 2 hours at work and spent the rest of my day sitting alone inside my home listening the wind moaning violently outside.

Kevättä kohti kuitenkin kovasti mennään ja toivottavasti pahimmat sääkatastrofit ovat jo tämän talven historiaa. Vaikka lunta on vielä runsaasti maassa, niin kummallisen aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on alkanut ilmetä.

Fortunately spring is more near the day after day and we can just hope the most extreme weather catastrophes are just history. It`s still snow everywhere but it has been surprisingly sunny and warm days in the past weeks.

-SaTuulia

My Ghetto Life in Iceland

New year and old blogger me. Uuden vuoden lupaukset eivät tunnetusti kestä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lupaukseni oli herättää blogini eloon. Syitä siihen miksi en ole kirjoittanut voi olla monia, joita kaikkia en lähde tähän avaamaan, mutta perfektionismi ja kausittainen inspiraation puute näyttelevät isoa osaa tässä katoamisleikissä. Tässä postauksessa valoitan hieman, missä olen majaillut viimeiset puoli vuotta. Postauksessa olevat kuvat eivät valitettavasti ole ghetostani. Etsin edelleen punaista lankaa kuvien suhteen kyseiseltä asuinalueelta. Ei ole näkynyt lankoja.

New year and old blogger me. As we know, New Year`s resolutions rarely last but here I am to try. My resolution was to bring the blog alive. There can be several reasons why I haven`t been posting for a while and I`m not going too much into details but my love-hate friend called perfectionism and lack of inspiration have been playing parts in this tragedy. In this post I share with you what I have been up to last 6 months! Unfortunately pictures are not from my ghetto neighborhood. Sincere apologizes for that. I`m still trying to find a lost inspiration to take photos there. 

Syyskuu 2015 oli uuden vanhan alku. Koin tuolloin jonkinlaisen "Deja Vu:n". Olin muuttamassa jälleen kerran pois Suomesta. Anteeksi mitä? Vastahan muutin takaisin Suomeen Ruotsista? Vuosi oli tosiaan ehtinyt vain vierähtää kun pakkasin laukkuni uudestaan. Tämä kerta kului kuitenkin hieman enemmän hampaita kiristellessä matkalaukkuja pakatessa. Vielä  muutamia minuutteja ennen lähtöä purin ja punnitsin laukkua, joka oli ihan painorajan tuntumilla. Lentokentälle saavuin hikisenä ja uupuneena. Ruotsiin mennessä ei tosin ollut samaa ongelmaa. Laivaan kun saa ottaa niin paljon tavaraa kuin jaksaa kantaa. Siihen en ota kantaa onko se hyvä vai huono asia.

September 2015 was the new beginning with the old taste. I experienced 'Deja Vu' moment as this all would have happened before. I was moving away from Finland. Excuse me? It was you who just moved back to Finland from Sweden, right? It had been just a year when I moved back and here I was again, packing my bags. This time the packing process just felt extremely painful. Just a few minutes before I was supposed to head to the airport I found myself unpacking and scaling my back. It was near the weight limit. I finally arrived to airport feeling sweaty and exhausted. I didn`t have this luggage issue when moving to Sweden. You can take as many baggage as you can carry inside the boat when traveling to Sweden. Is that good or bad thing? I rather not answer. 

Kolme ensimmäistä viikkoa tuntuivat enemminkin kolmelta kuukaudelta. Ensimmäisen viikon vietin kalastellen käytettyjä huonekaluja ympäri Reykjavikin pääkaupunkiseutua. Päivät olivat vaiheikkaita, päivisin uuteen työpaikkaan ja iltaisin vierailimme poikaystävän kanssa vieraiden ihmisten kodeissa arvioimassa haluaisinko ostaa heidän käytettyjä huonekalujansa.

First 3 weeks felt as 3 months. I spent my first week looking for furniture around Reykjavik capital area. Days were busy; new work every day and visits to strange people`s houses to buy their used furniture with my boyfriend. 

Toisella viikolla olinkin saanut huonekalut kasaan ja muutettua omaan asuntooni. Asuinaluettani kutsutaan paikallisten mukaan Reykjavikin "ghetoksi". Työkaverin mukaan asuinalueella asuu pääasiassa köyhiä maahanmuuttajia. Sehän sopii paremmin kuin hyvin omaan kuvaani. Olinhan nyt virallisesti köyhä maahanmuuttaja uuden islantilaisen sosiaaliturvatunnukseni kanssa.

I moved into my apartment on the second week. We had been extra quick for finding me all the furniture I needed. My neighborhood is called  as Reykjavik`s "ghetto". According my workmate this is the area where poor immigrants live. It fits perfectly into my picture! I am officially a poor immigrant with my brand new social security number! 

Jos rehellisiä ollaan, niin en ehkä mieltäisi asuinaluetta ghetoksi, mutta ei näistä islantilaisista aina ota selvää. Vähän sama kuin asuisi tavallisessa suomalaisessa lähiössä, missä on omakotitalojen sijaan vuokrakerrostaloasuntoja. ( Täältäkin löytyy niitä rivitaloja ja omakotitaloja!) Jos on koskaan elämänsä aikana asunut Helsingin Pihlajistossa ymmärtää mistä puhun.

To be honest, I don`t see this area exactly like a ghetto but Icelandic people.. sometimes you just can`t figure them out ;) This reminds me a basic Finnish suburb with a lot of rental block of flats.      ( And excuse me here are also row houses and detached houses in the ´ghetto!´) If you have ever lived in the Finnish suburb called Pihlajisto you know what I`m talking about.

Ghetto-elämäni alkoi shokeeraavissa merkeissä vierailtuani ensimmäisenä aamuna ruokakaupassa. Nainen huutamassa keskellä ruokakauppaa suomeksi lapsilleen. Hämmennykseni johtui siitä, etten ole tottunut kuulemaan suomea Reykjavikin turistirysien ulkopuolella ja nyt ollaan aika kaukana keskustasta. Pitää varmaan tottua ajatukseen etten ole tämän gheton ainoa suomalainen.

My ghetto life began in shocking terms while visiting the local grocery store in my very first morning in the suburb. Woman yelling to her children in the middle of the store. I was surprised because not expecting to hear Finnish outside the tourist zone of Reykjavik downtown and I`m living quite far away from the city center.

Arvelin muuton toiseen maahan sujuvan kivuttomammin että toisella kerralla. Ensimmäiset kuukaudet Ruotsissa menivät shokissa ennen kuin täysin sopeuduin. Tiesin, millaiset maahanmuuttajan ongelmat minulla olisi jälleen kerran edessä uuteen maahan  muuttaessani ja olin valmistautunut siihen henkisesti mielessäni. Ehkä olen tällä kertaa ottanut asiat kevyemmin Ruotsiin verrattuna, mutta kyllä tunteet ovat menneet ala-ja ylämäkeä.  Täällä kuitenkin toistuu samat ongelmateemat kuin Ruotsissakin: Hetkittäinen ulkopuolisuuden tunne kielimuurin takia, lapsuudenystävien ja laajan tukiverkoston puuttuminen ja se avuttomuuden tunne kun et tunne kaupunkia tarpeeksi; mistä saat ostettua mitäkin ja miten toimitaan milloin missäkin. Nämä ongelmat ovat yleisiä jokaiselle maahanmuuttajalle ja uskon, että vain toinen maahanmuuttaja voi täysin ymmärtää, mistä puhun.

I was thinking that moving abroad for the second time would happen a little bit smoother. I spent my first months in a little shock in Sweden before I adapted. This time I already knew the problems of immigration I  probably would face and was mentally prepared.  I have taken things smoother comparing to Sweden but my feelings have still gone up and down depending on the day. As said I face here same kind of problems as in Sweden, and no doubt I wouldn`t face them wherever I would immigrate. You feel you are not completely part of the society, many times because of the language barrier and your childhood friends and the safe net is thousands of kilometers away

Ongelmista huolimatta on tapahtunut paljon posiitivistakin. Minulla on ollut täällä mahtavat tapahtumarikkaat 6 kuukautta! Minusta on ihanaa olla osa mukavaa työ-yhteisöä, vuokratyöntekijänä kun oli välillä olo ettei kuulu mihinkään. On myös ihanaa, kun ei tarvitse stressata milloin näkee poikaystävää, kun tuo asuu tuossa 10 minuutin matkan päässä tuhansien kilometrien sijaan. En ole myöskään muuttanut maahan, josta en tuntisi yhtään ketään; tunsin entuudestaan maahan muuttaessa noin kymmenkunta islantilaista ja luku sen kuin vain kasvaa!

Ulkomailla asuminen toden totta kasvattaa. Minä muutuin paljon Ruotsissa vuoden aikana. Saa nähdä mitä tämä vuosi Islannissa tuo tullessaan.

Despite the problems,many positive things have happened as well. I have had an  awesome, eventful time here! It`s great to be a part of the nice work community; working as an agency worker in Finland felt as I wasn`t part of anything since I was changing my work place daily. It`s also relieving not to have a stress when I`m going to meet my boyfriend next time. He lives just 10 minutes drive away from me; not thousands of kilometers apart. I moved in the country where I already have some Icelandic friends and the number is just growing! It`s good to realize I`m not in`I don`t know anyone from here` situation.

Living abroad makes you grow as a person. I changed much during the year I lived in Sweden. Let`s see what this year brings to me.

-SaTuulia

This heart of mine was made to travel this world

Copenhagen 14.2.2015

Vuonna 2014 olin kahden maan kansalainen. Repeytynyt kahden todellisuuden välille. Sydämeni kuului Tukholmalle, mutta rinnassa kyti ikävä takaisin läheisten ihmisten luo. Niiden luokse, jotka oliva kulkeneet elämässä alusta saakka. Näihin ainokaiset ihmiset, joihin pystyn luottamaan 100 prosenttisesti. Maailma on ihmeellinen paikka täynnä ihmeellisiä ja kauniita asioita. Uusia ja inspiroivia ihmisiä, joita kohtaat matkan varrella. Joskus kaunis todellisuus saattaa kuitenkin pirstoutua silmien edessä ja lasinsirpaleet naarmuttaa pintaa.  Maailma on opettanut varomaan. Mitä enemmän uusia ihmisiä tapaa, sitä tietoisemmaksi tulee, kenelle antaa täyden luottamuksen.

Year 2014 - I was citizen of two worlds. My soul was ripped apart between two countries. My heart belonged to Stockholm but I felt also miserable pain when I was not there where the most closest people of my life were. I mean those who had been always there for me for my entire life. Those who I could trust 100 percent in this world. This world is amazing place full of incredible and beautiful things. New and inspiring people who you meet during your journey. Sometimes reality is not so beautiful as it seems, it can broke in the next moment and make scars to your soul. This world has taught me to be careful. More you meet new people, more you become aware of protecting yourself. You have to look carefully who to trust.  

"Maailma on kirja, ja ne jotka eivät matkusta, lukevat siitä vain yhden sivun."  Kohtaan välillä ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana matkustaneet ollenkaan. Heiltä puuttuu tuo palava kaipuu kaukomaille. Kun jotain ei ole koskaan kokenut, ei tiedä mistä jää paitsi.  Kun tapaan toisen kaltaiseni matkaajan, tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Heistä huokuu ainutlaatuinen ymmärtämys ja avoimuus ympäröivää maailmaa kohtaan.

Meistä kukin kuitenkin valitsee oman tiensä ja mikä on itselleen tärkeätä. Välillä joutuu luopumaan, että saa haluamansa. Toiset unelmoivat kalliista merkkilaukuista ja lukuisista kauniista vaatteista. Toiset käyttävät rahansa matkoihin, elämyksiin ja tavatakseen tärkeitä ihmisiä elämässään.

"The world is a book, and those who do not travel read only a page." I sometimes meet people who haven`t experienced the joy of travelling. They are not excited to try because they don`t know what they are missing out. When I meet someone who loves travelling as I do, I feel I have come home. They have an unique spirit of understanding and openess for the surrounding world around them. 

Copenhagen 14.2.2015

Viime vuoden aikana minussa alko kyteä viha-rakkaus suhde matkustamiseen. Vuonna 2014 astuin lentokoneeseen 15 kertaa. Elin kahden maan välillä, epävarmana tulevaisuudesta minne asettua. Kesällä muutin takaisin Suomeen ja annoin maalle uuden mahdollisuuden. Olin koko alkuvuoden sahannut Helsinki-Tukholma väliä, muuttanut heinäkuun alussa takaisin Suomeen. Viikon Suomessa oleilun jälkeen kierrellyt junalla ympäri Suomea viikon, jonka jälkeen suoraan matkustanut Hollantiin, tehnyt puukenkämaassa toisen kiertomatkan ja leireillyt viikon, palannut Suomeen taas viikoksi, lähtenyt Ruotsiin leirille ja töihin kolmeksi viikoksi. Pysyitkö perässä?

Mieli oli kuitenkin synkkä palatessani Suomeen noiden kolmen viikon jälkeen, koska tiesin, että kauan aikaa sitten varattu Islannin matka häämötti viikon päästä edessä. Teki mieli vain jäädä kotiin nukkumaan. Onneksi en kuitenkaan jäänyt nukkumaan, sillä matka oli yksi merkityksellisimmistä kokemuksista vuoden aikana.

Islannin jälkeen asetuin takaisin Suomeen. Hengähdin ja asetuin aloilleni. Vierailin loppuvuoden aikana vain muutaman kerran pikaisesti Ruotsissa, mutta muuten annoin mielen levätä. Nautin, että minun ei tarvinnut lähteä yhtään minnekkään.

During the last year I created a hate-love relation for traveling. The main reason is that I entered to airplane 15 times. I lived between 2 countries, feeling unsure where to settle down. I moved back to Finland last summer and gave a country a new opportunity, a new fresh start. I was so tired of travelling. I had been traveling between Stockholm and Helsinki for entire beginning of the year. After moving back the crazy travelling circus was just beginning. After resting one week, I did a road trip around Finland for a week. Soon after I was again at airport, heading to Holland to do another road trip and attending to a summer camp. Back home to Finland for one week and right after it was time for Sweden again for the next 3 weeks. I was attending another summer camp and working a few weeks in Stockholm. Still hanging there?

 I didn`t enjoy coming back home to Finland in the end of August because I knew I had to start pack again. The trip to Iceland which I had booked a long time ago was the next destination. All I wanted back then was just stay home and sleep. Luckily I forced myself to leave since the trip became one of the most meaningful trips of the chaos year 2014.

After Iceland I settled back to Finland. I visited a few short times Sweden during the last season of the year but otherwise I enjoyed my time not traveling anywhere.   

Copenhagen 14.2.2015

Kun on hetken ollut poissa, veri alkaa vetää takaisin maailmalle. Suhde matkustamiseen on kuitenkin muuttunut ulkomailla asumisen jälkeen ja lukuisien matkojen jälkeen. Maailmalle on helpompaa ja luontevaa lähteä. Eurooppa tuntuu kodilta ja välillä saattaa jopa unohtaa missä maassa oikestaan on.

Viime viikonlopun vietin Kööpenhaminassa ystävänpäivää viettäen, mistä tämän postauksen kuvat ovat peräisin. Vuosien aikoina matkojen tarkoitus on muuttunut. Minusta on hienoa nähdä uusia paikkoja, mutta ensisijaisena syynä matkoille on rakkaat ihmiset, joita tapaan.

When you have been away, heart calls you back to the world again. My relation towards travelling has changed though after living abroad and making way too many trips. It feels easier and normal to take a plane and leave. Europe is my home and sometimes I even forget which country I`m in at the moment. 

I spent my Valentine`s Day in Copenhagen, the place where these photos have been taken. During the years of travelling the purpose of these journeys have changed. It`s great to see new places but the main reason of these trips is to meet people I care about.

-SaTuulia

Smiling in a winter wonderland!

Illat pimenevät ja kylmenevät. Talvi tuo tuloaan ja pitkä kuuma kesä on enää vain muisto. Turhaa on kuitenkaan vaipua epätoivoon; olen nimittäin listannut syyt miksi talvestakin voi nauttia hymy huulilla! ;)

Evenings are getting colder and darker. Winter is coming and long warm summer is just a distant memory. There is no reason to be miserable though; I have made a list about great reasons how to enjoy winter smile on your face ;) 

Kesähelteitä osaa arvostaa ihan omalla tavallaan kun on elänyt keskellä loputtomalta tuntuvaa kylmän ja viiman aikakautta. Mitä kauemmin odottaa, sen makeammalta palkinto tuntuu. Pätee myös muissa elämän osa-alueissa. Liian helppo on tylsää!

When warm summer is coming back, you appreciate it way more when you have survived trough the cold season. Longer you wait, better is satisfaction. This rule also works in another areas in life. Too easy - too boring!

Voi pukea päälleen upean sinisen mekon ja leikkiä jääkuningatarta siirtolapuutarhamökin pihassa siihen saakka kunnes huulet ovat muuttuneet sinisiksi. ( Näitä suomalaisuuden perinteitä..) FUNFUNFUN!

You can wear a gorgeous blue dress and play an ice queen on the front yard of your community garden cottage until your lips have turned blue. ( This is how we do in Finland..) FUNFUNFUN!

 Voit kertoa ulkomaalaisille ystävillesi kuinka upeaa on asua vuoden ympäri jäämaassa ja kuinka igloo on ehdottomasti paras asumismuoto. Jääkarhut ovat myös arkipäivää. (Varaudu siihen, että kaverisi saattavat todella uskoa sinua..)

You can tell your foreigner friends how AWESOME is to live in the country of ice and snow through the entire year. Don`t forget to mention about how comfortable it is to live in igloo. Ice bears are also common in Finland. ( Take a note, some of your friends may not realize you are just joking. Been there, seen that..)

Tunnelmalliset koti-illat kynttilän valossa oman kumppanin kanssa. Mikä sen mukavampaa kuin katsoa yhdessä elokuvaa ja siemailla lämmintä teetä! Jos kumppani on tavoitamattomissa olosuhteiden pakosta tai sopivaa ei ole löytynyt, voit pahvista askarrella vaihtoehtoseuralaisen ja nauttia siitä että vastapuoli on aina samaa mieltä kaikesta kanssasi ja on hyvä kuuntelija. Hiljaisuushan on myöntymisen merkki, eikö niin?

Candle light evenings with your sweetheart at home. So romantic! What can be sweeter than watch a movie and drink warm tea together! If you don`t have a possibility to have a company by your side all the time or you haven`t found anyone, don`t worry! Just take a piece of cardboard and make your own partner! The best part with cardboard boyfriend/girlfriend is that it always agrees with you and is a good listener. Silence is a sign of agreement, right?

 Elämään saa mukavaa extremeä, kun jokainen päivä on selviytymistaistelu. Trillerit ja action-elokuvat voi jättää suosiolla väliin kun joka-aamuinen koulu/työmatka on kuin tietokonepelin esterata kaivautuessasi lumikinosten läpi kohti määränpäätä. Matkalla voi joutua hyppelemään lumiesteiden ohi, puhumattakaan katolta tippuvaa lunta ja jäätä. Musta jää myös yllättää pettävästi ja mikä sen mukavampaa kuin tarkastella keskeltä katua maailmaa kontaltaan.

You can skip all of the action and horror movies when you are making your own life extreme! Every morning can be a new survival story! You feel as being part of the real video game while you are making your way to school/work by digging through the snow drifts. Sometimes the way can be challenging when you are jumping over snow obstacles and trying to avoid snow and ice attacks which are falling down from the roof. Black ice under the snow can also be tricky and what could be nicer than start your morning by looking at the world from the new angle, laying in the middle of the street. 

Mukavaa viikonjatkoa ja nauttikaa talvikaudesta täysin siemauksin, kuten allekirjoittanutkin. ;)

Have a nice rest of the week and enjoy this upcoming winter season if you are in Finland or in similar kind of country. I`m definitely going to do that!

- SaTuulia

"But if you walk the footsteps of a stranger, you'll learn things you never knew you never knew."

Pics AnnaS

Ajatuksia syksyisten kuvien ohella!

Lähiviikkoina olen käynyt paljon keskustelua ensivaikutelmasta, sen tilannesidonnaisuudesta ja pohtinut kuinka se aikojen kuluessa saattaa muuttua hyvin radikaalistikin. Ensivaikutelman sanotaan olevan tärkeä asia uusia ihmisiä kohdatessa. Ensimmäisten tapaamisten perusteella osapuolet muodostavat suuntaa antavan kuvan millainen olet ihmisenä. Mitä jos todellisuus onkin jotain toista? Kategorisoivatko ihmiset liian helpoin perustein muita, mitä nämä eivät todellisuudessa ole?

 Kaikkihan me sitä teemme joskus. Ihmisiähän me vain olemme. Kuvan muodostamiseen ei vaikuta yksin mitä sanomme, vaan suuressa roolissa ovat eleet, ilmeet kuin myös ulkoinen olemus.

Some thoughts with autumn pictures!

During these past weeks I have had interesting conversations about the first impressions and how it`s connected with situation, timing and environment. How much it can change depending on these facts. It has said, the first impression is an important thing when you are meeting new people. First time when you meet someone, you are trying to picture in your head what kind of person that another one is. What happens when a reality is not facing the truth? Are people categorizing others too easily?

 I bet we all do it sometimes. We are human beings! When we first time meet somebody we pick up certain things, we are not just concentrating what someone is saying, the body language, face expressions and a psychical appearance are also playing a big part.

Kun ensivaikutelma pettää. Kerron erään lempitarinoistani suoraan elävästä elämästä. Eräänä kesänä osallistuin kesäleirille, jossa suurin osa osanottajista oli tuntemattomia toisilleen. Olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta ja kauneudenhoidosta, joten saavuin paikalleni omana itsenäni blondeine hiuksineni, minhameineni ja meikattuine kasvoineni. Ensimmäisen päivän aikana otimme ensikontakteja muihin osallistujiin. Joukossa oli eräs tyttö, joka vaikutti hieman happamelta minulle puhuessaan. Muistan tunteneeni vahvasti, että tuolla tytöllä on jotain minua vastaan. Hän ei pitänyt minusta ollenkaan.

Sattumankaupalla päädyin tytön kanssa samaan ryhmään koko leirin ajaksi. Aikaa kului ja meistä tuli noiden päivien aikana hyvät ystävät. Viimeisinä päivinä tyttö vahvisti, että oli leirin aluksi epäillyt, että olen ilkeä ja tyly "bitch", ja tullut tähän johtopäätökseen ulkoisen olemukseni takia. Tutustuessaan minuun hänen kuvansa oli kuitenkin muuttunut täysin ja sanoi minun olleen paras uusi ystävä, jonka hän oli leiriltä saanut. Tänä päivänä leiristä on aikaa kolme vuotta. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja minä jaksan muistutella tästä ensikohtaamisesta. Tapahtumaa on todella huvittavaa miettiä jälkikäteen.

What happens when someone has created a wrong impression about you, when the truth is something completely opposite? I tell my favorite story, based on my own experiences. One summer I was attending to summer camp where major part of participants didn`t know each other beforehand. I`m that type of girl who is interested in clothes and make up so I showed up there being completely true myself; blond hair, make up on and wearing a fancy mini-skirt. During first days we were trying to get to know each other. There was one girl who seemed a bit bitter when she was talking to me. I remember I felt that girl had something against me. She didn`t like me.  

It turned out that we were at the same workshop group during the whole camp with that girl. When time had passed forward we became good friends together. During the last days the girl opened up to me, telling her first impression about me. She had been thinking I`m mean and evil bitch, based on my physical appearance. When she had got to know me, her image had changed completely and I had turned a best friend what she had got from the camp. Today it has been 3 years since that camp. We are still good friends and my favorite topic is to remind her about this funny time.

Ensivaikutelma saattaa olla myös tilannesidonnaista. Esimerkiksi jos olen oikein väsyneellä ja passiivisella tuulella tai vaihtoehtoisesti hyperaktiivisella ja iloisella vaikutelma saattaa heittää hieman. Tilannesidonnaisuus on myös iso tekijä. Voin vain kuvitella millaisia ajatuksia eräällä muutamia vuosia tunteneella ystävälläni oli ensikohtaamisemme aikoihin. Tutustuimme yhteisen ystävän kautta, joka kutsui hänet luokseni. Hänen astellessaan sisään, oli minulla juuri tilanne päällä värjätessäni espanjalaisen miespuolisen ystäväni hiuksia vessassa blondeiksi kummalliset rähjäiset vaatteeni päälläni, värjättävän uhrin istuessa kylpyammeessani hiustenvärjäysmönjä päässään. Yksi näitä sekopäisempiä ensivaikutelmia mitä ihminen voi antaa.. Ehkä tilanne ei kuitenkaan niin paha ollut, koska ystäviä edelleen olemme.

The first impression is also related to environment, timing and moods. For example if I`m feeling really tired and passive or opposite hyperactive and glad, the impression is not exact the same. Environment and timing are also big factors. I can just imagine how one friend of mine has felt when he met me first time a few years ago. We met each other through a common friend. He had been invited to my home. When he entered to my apartment at the very first time I was in the middle of the chaos. I was trying to color my Spanish male friend`s hair from dark to blond in the toilet. I was wearing really strange clothes and my client was sitting at the bath tub his hair all over white hair color. Kind of strange first impression, I guess? Not too bad though, since we are still friends.

Ihmisiä on myös todella helppo laittaa lokeroon iän perusteella. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän rikkeeseen, alitajuisesti mitään pahaa tarkoitamatta kuitenkaan. Kuvittelin erään itseäni nuoremman henkilön olevan jotain aivan muuta , mitä loppupeleissä tämä olikaan. Näiden muutamien päivien aikana tutustuin  häneen lähinnä pintapuolisesti. Löysin myöhemmin tästä ihmisestä syvemmän puolen, millaista en ole monista itseäni vanhemmista ihmisistä löytänyt. Kuten sanottu, ikä on vain numeroita, ne ns. vanhat ja viisaat saattavat myös käyttäytyä paljon lapsellisemmin kuin ne hieman nuoremmatkin ajateltua kypsemmin.

It`s also so easy to categorize people by age. I have to admit: been there, done that. I didn`t mean anything bad, it was just a subsconcious reaction. I had created a wrong impression about a person who was younger than me, based on just a few facts I had got to know during some days I had a chance to get to know that person. In the end, we got to know each other better, I found many surprising positive sides which I didn`t know they exist. As it has said, age is just numbers. It can also turn so, that those "older and wiser" can be childish as younger can be more mature than you ever imagine.   

Olen kiitollinen, että minun lähipiirini kuuluu erilaisia ihmisiä. Erilaisita sosiaalisista luokista, kulttuureista ja ikäryhmistä. Jotkut heistä ovat todella erilaisia itseeni verratuna. Koen tämän kuitenkin vain rikastuttavana asiana. Tämä on avain avarakatseisempaan maailmankatsomukseen. Kun elämänpiiriään laajentaa saa itsekin jotain aivan uutta elämäänsä. Näiden ihmisten avulla oppii itsestään ja muista koko ajan uutta.

Virheistä oppii ja on hyvä muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Mukavaa sunnuntaita kaikille :)

I`m thankful for all people in my life who are coming from different social classes, cultures and age groups. Some of them can be so different than me but it doesn`t matter - it just makes life richer. It`s the key to see the world more board-minded. When you allow yourself get to know different people, you get something new to your life. 

It`s good to remember we all make mistakes and nobody`s perfect. Have a great Sunday everyone :)

- SaTuulia

"When everything you ever been looking for is there, right in front of you."

Pics AnnaS

Syksy on uusien ideoiden, projektien ja etenkin seikkailujen aikaa! Viime vuonna näihin  aikoihin ruotsalaistuin kertaheitolla, tänä syksynä opettelen suomalaistumaan uudestaan. Eläessäni ruotsalaisessa ylipositiivisessa kulttuurissa, paluu suomalaiseen hieman alakuloisempaan maailmaan on pienenmoinen kulttuurishokki. Tätä vastaan taistellen, tämä postaus sai alkunsa. Tämä kirjoitus on luotu vastalauseena edessä häämöttävälle talvelle, kylmälle viimalle ja loskakeleille. Kuten eräs kaverini kerran totesi: "Missä vain voi olla onnellinen. Se on paljon omasta itsestään kiinni kuinka asiat ottaa." Tässä ovat  syksyni pienet onnen asiat..

Autumn is the golden time of new ideas, projects and adventures! Last year during this time I was gettingfamiliar with Swedish lifestyle, this autumn I`m learning how to live again in Finland. I was experiencing Swedish culture sometimes a bit over positive and when you have gotten to used to it, the comeback to more melancholic environment in Finland can be a  little culture shock. I want to fight against all of that melancholy by writing this happy post. As one friend of mine said once: "You can be happy wherever you are. It depends on yourself how much you let things to affect you." This following post I share little happy things of my autumn with you.

- Odotus. Tuo yksi maagisimmista ilon aiheista. Kun edessä on jotain mukavaa odotettavaa, jokainen harmaa päivä tuntuu hieman kirkkaammalta.

-Brunssi ystävän kanssa, joogakokeilu tyttöporukalla, eksyminen metsään, sushin ylensyöminen parhaassa seurassa! Sydänystävät, jotka täyttävät jokaisen viikon.

- Waiting. One of the most magical things. When there is something you are looking forward to, every gray day feels brighter.

- Brunch with a friend, trying yoga with a friend group, getting lost in the woods, eating too much sushi with a good company.. Dear friends, your soul mates who are making world better place to live.
  

-Kun ystävät ovat hajallaan ympäri Eurooppaa, voi olla vain kiitollinen, että Skype on keksitty. Skype on kuulunut viimeisempien kolme vuoden aikana arkielämääni. Skypessä tulee puhuttua viikoittain noin 2-3 kertaa. Tähän mennessä olen Skype-puheluita puhunut Suomeen, Ruotsiin, Islantiin, Alankomaihin, Britteihin, Espanjaan, Ranskaan, Yhdysvaltoihin ja Egyptiin. Löin tässä kuussa Skype-puhelu ennätykseni rikki. 8 tuntia yhteen putkeen. Oops..

- When your friends are living all around in Europe, you can just be thankful, Skype exists. Skype has been part of my normal life during 3 years. I`m normally skyping 2-3 times every week. I have called Skype calls to Finland, Sweden, Iceland, the Netherlands, United Kingdom, Spain, France, United States and Egypt. Last month I did my new Skype record. 8 hours talking nonstop. Oops..

-Tämän syksyn yksi  mielenkiintoisimmista jutuista on ehdottomasti yhteistyöprojekti Porin teatterin kanssa. En meinaa pysyä nahoissani! ;)

- Säännöllinen kuntosaliharjoittelu Fitness24seven:illä. Motivaatio huipussaan!

- This autumn I`m part of interesting cooperation project of Pori`s theater. I caaaan`t wait! ;)

- I have become a gym rat at Fitness24Seven. Feeling so motivated!

Olen myös iloinen siitä, että korkkareideni pohja irtosi vasta näiden kuvauksien jälkeen. Onneksi olin fiksuna tyttönä ottanut teippiä mukaan ja teippasin koron pysymään paikoillaan. Tämän jälkeen kävelin ympäri Helsinkiä kaunis teippiviritelmä jalassani, koska olin luvannut mennä elokuviin. Olin varmaan aikamoinen näky. Aika ostaa uudet kengät?

I`m also happy that the bottom of my high heel broke as late as after this photo shoot and not earlier. I was pretty smart since I fixed my shoe by using a tape I had with me. After this I walked around Helsinki city center with my "beautiful" tape wrapped shoe because I had promised to go to the movies. Such a nice moment of my life! Time to buy new shoes?


- SaTuulia