torstai 19. kesäkuuta 2014

I can`t tell when the story will end, but I know where to start



Viimeisiä viikkoja viedään ja Au Pair-taipaleeni alkaa lähestymään loppuaan. Nyt on aika katsella hieman taakse menneeseen ja kummastella yhtä sun toista tapahtunutta. Elämässä sattuu silloin tällöin outoja sattumuksia, välillä oikein tuntuu ihan kuin kaikki tämä olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Yleensä nämä asiat tapahtuvat odottamatta ja niiden merkityksen tajuaa vasta jälkeenpäin.

Spending last weeks with my Au Pair family before my journey is going to end. Now it`s time to look back and reminisce all the interesting coincidences what have happened to me during this amazing period. Sometimes it feels like there would have been some invisible magical power who is leading you through the life and everything what is meant to be will be. These things happen when you expect it last and you are realizing the meaning of them later in life. Life can sometimes be such an interesting adventure!



Asuessani ensimmäistä viikkoani Ruotsissa osallistuin kesäleirille. Olin ensikertalainen leirillä ja tunsin vain muutaman ihmisen entuudestaan. Minut oltiin pistetty samaan huoneeseen 4 muun tytön kanssa. Aloin eräänä päivänä puhumaan tarkemmin yhden huonetoverini kanssa minne olin vastikään muuttanut. Ensiksi selvitimme, että asumme molemmat Tukholmassa, sitten kävi ilmi, että samassa kunnassa, samalla asuinalueella.. Siinä vaiheessa kun sanoimme osoitteeksemme saman tien, alkoi keskustelu muuttua hieman kummastuneeksi. Loppujen lopuksi selvitimme, että asun tasan hänen naapurissaan. Millä todennäköisyydellä tapaat näin tulevan naapurisi kun Suur-Tukholmassa asukkaita on tosiaan se 2 091 473??? Tämän pienoisen yhteensattuman kautta olen löytänyt elämääni uuden ystävän.

I spend my first week at the summer camp in Sweden. I was attending there as a first timer and just knew a few people beforehand. I was sharing a room with 4 other girls. One day I began randomly to talk about where I`m living with one of my roommates. First we figured out, we both live in Stockholm. Then we got to know it was in the same living area. In the end we realized we are living at the same street and actually she is living at next door of me!!??. Seriously, what are chances you are meeting accidentally your new neighbour when there is 2 091 473 citizens in the whole Stockholm Municipality?? Because of this a "little" coincidence, I have found a new friend in to my life.



Oli muuten ihan pienestä kiinni, että sain Au Pair-perheeni isäntäperhekseni. Olin itseasiassa jo vastaanottanut viestin perheeltä, että olivat valineet toisen Au Pairin ohitseni, mutta olin tullut perässä hyvänä kakkosena. Kohtalo kuitenki puuttui peliin ja sain parin päivän päästä uuden viestin, jossa kyseltiin haluaisinko sittenkin tulla, koska toinen Au Pair oli peruuttanut tulonsa. Minun onneni, sillä Au Pair-perheeni on aivan mahtava, parempaa tuskin edes löytää.

It was soooo close I got my Au Pair family as my host family. Actually I already received a message from them they had chosen some another girl over me but I had also been one of the promising candidates. Some miracle just happened because I received later a message, that girl had cancelled and the place was now mine! My luck because my Au Pair family is amazing, better you can`t ever imagine.



Oudoista tavoista tutustua uusiin ihmisiin, tässä vielä toinen. Olen tuntenut vuoden ajan erään Hollannissa asuvan ystäväni. Tähän ystävään olen tutustunut suomalaisen kaverini kautta, joka asui Hollannissa puolisen vuotta. Tänä keväänä olen jälleen aktivoitunut pitämään enemmän yhteyttä tämän Hollanissa asuvan kamuni kanssa. Hän kertoi tutustuneensa ruotsalaiseen tyttöön internetin kautta, joka SATTUMOISIN työskentelee lähiostoskeskuksessani. Sain kunnian toimittaa kyseiselle henkilölle syntymäpäivälahjan kaveriltani ja tänä päivänä mekin tunnemme toisemme.

There is the other story about the weird ways to get to know new people. I have known for an year a friend who is living in the Netherlands. I got to know him through my Finnish friend who was living half an year in Amsterdam. This spring I have been talking more actively with my Holland friend. He told me he had got to know some Swedish girl via internet and surprisingly that girl is working at my local shopping center here in Sweden! I had a honor to give her a birthday present from my Holland friend and because of that we also know each other nowadays.





Minulle kerrottiin, että minulle ei riittäisi varasijalta tilaa haluamalleni kesäleirille Hollannissa. Olin jo ehtinyt hyväksyä asian, kunnes parin päivän päästä sain uuden viestin, yksi osallistujista oli peruuttanut ja paikka on minun!!

I have been told there wouldn`t be a place for me at some summer camp in the Netherlands this summer. I had already accepted this sad fact but a few a days later I got the confirmation there is a place for me because one participant had cancelled! Such a good luck, huh?



Tuntuu kuin ympyrä sulkeutuisi. Ihminen kaukaa menneisyydestä, jonka viimeiseksi olisin uskonut haluavan oma-aloitteisesti ottavan yhteyttä antoi kuulla itsestään joitain viikkoja sitten. Tämä vain vahvisti tunnetta siitä, miksi en halua tämänkaltaisia ihmisiä enää myrkyttämään elämääni.  

What goes around, comes around. A person far a away from my past, the last person I ever expected initiatively contacting me, showed up back to my life out of nowhere. It just confirmed my feelings why I don`t want that kind of people to poison my life anymore.



Au Pair-taipaleeni on tosiaan pian finaalissa. Tämä on luvun loppu, mutta samalla uuden luvun alku, koska tarina on kesken. Enkä millään malta odottaa seuraavan luvun seikkailuja!
Mukavaa torstaipäivää kaikille, pitäkää pää pystyssä ja kantakaa näkymätöntä kruunuanne ylpeästi. Antakaa elämän viedä ja tarttukaa tilaisuuteen. Koskaan ei voi tiedä minne se seuraavaksi vie.

As I said before, my Au Pair journey is soon ending. This is the end of the chapter but the beginning of new one, because the story is not finished yet. And I can`t wait the new upcoming adventures! But now I`m wishing a lovely Thursday to you all, keep your heads up and wear your invisible crowns proudly. Let life happen and don`t hesitate to take a chance when it`s in front of you. You never know where it leads you.

xoxo, Satuulia



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Things Swedish people say and do when they hear you are from Finland

Pics: SaraTuuli

Miltä tuntuu elää maahanmuuttajana Ruotsissa? Miten ihmiset reagoivat kun saavat kuulla että olet Suomesta? Huumorilla tehty, ei tarvitse ottaa liian vakavasti. ;)

How does it feel to live as an immigrant in Sweden? How are people reacting when they hear you are from Finland? Made by a sense of humour, don`t take too serious ;)

1. Ihmiset, jotka käyvät läpi kaikki mahdolliset suomenkieliset sanat/lauseet, jotka vain osaavat. Kaikkea ne ihmiset oppivatkin. Olen kuullut kaikkea hyvän päivän toivotteluista aina kirosanoihin saakka. Suosituin on ehkä ilmaisu: "Ei saa peittää." Teksti kuulemma löytyy erinäisten teknisten laitteiden varoituslapuista.

1. People who say all the Finnish words they know. I have heard words and sentences from "Have a nice day" wishes to swear words. The most popular line I have heard is: " Don`t cover." Swedish people have learned it from the guideline stickers of technical equipments, they seem to be also in Finnish..

2. Ihmiset, jotka alkavat puhua Tukholma-Helsinki-risteilyistä. Kertovat olleensa maissa sen muutaman tunnin ja näin ehtineet kokea varsinaisen kulttuurielämyksen. Ihan kuin mekin suomalaiset koemme saman matkustaessamme Helsinki-Tukholma-väliä ja puolikuolleina raahaudumme keskustan Mc Donald`siin ja takaisin.

2. People who begin to talk about Stockholm-Helsinki cruises. They are telling they have been in Finland couple of hours and then have gone back to the boat. Such a cultural and broadening experience! As same as we Finnish people take a boat to Stockholm and are so tired and wasted. We just find the nearest Mc Donald`s, eat there and back to the boat.


3. Ihmiset, jotka alkavat puhumaan sinulle hieman korostaen täydellistä suomea. Näitä ruotsinsuomalaisia on KAIKKIALLA. Ja ne löytävät sinut AINA MINNE VAIN MENETKIN. Danderydin sairaalassa oleillessani tapasin ainakin kaksi lääkäriä, yhden kipsin teosta vastaavan naisen ja röntgenhoitajan, jotka kaikki puhuivat suomea. Suomea puhuvia olen myös kohdannut yöelämässä, sulkapallohallin vastaanotossa, kavereideni luona, leireillä.... Näillä ihmisillä on yleensä yksi vanhemmista ruotsalainen ja toinen suomalainen.

3. People who begin to speak to you perfect Finnish with a light accent as soon they realize you are a Finn. Swedish-Finnish people are EVERYWHERE you go and they ALWAYS find you. When I was staying at Danderyds hospital, I met at least 4 staff persons who spoke Finnish. I have also met some Finnish speaking people at nightclubs, at the reception of badminton hall, through my friends and at camps.. They usually have one parent from Sweden and one from Finland.

4. Ihmiset, jotka ylistävät maasta taivaisiin loistavaa ruotsinkielentaitoasi, kun sanot muutaman yksinkertaisen lauseen. ( Vaikket mikään mestari olisikaan!)

4. People who are so amazed at your Swedish language skills when you are saying a few simple sentences. (Especially when you don`t feel yourself as a master.)


5. Ihmiset, jotka vaihtavat kielen englantiin kun takeltelet ja mietit sanoja muutaman sekunnin liian pitkään, vaikka itse puhuisit heille ensisijaisesti ruotsia. Tapanani on vain katsoa heitä kylmän viileästi ja jatkaa sitä ei niin täydellistä mutta riittävää ruotsia, jota kykenen kyllä niin halutessani puhumaan.

5. People who change language to English when youa re bit struggling and think about words a few seconds "too long" time." It happens even though you would had started a conversation in Swedish. I`m dealing it by looking them calmly back and continuing speaking my Swedish which is not maybe perfect but I can survive with it.

6. Ihmiset, joilta tilaat ruokaa ravintolassa ja jotka kuullessasi puhuvan pamauttavat: SINÄ OLET VARMAANKIN SUOMESTA. Paljastuin, vaikka kuinka yritin :(

6. Staff people who notice straight ahead you are from Finland when you are ordering food from them in a restaurant. They just look at you and say: YOU ARE FROM FINLAND! ( Noooo, I became exposed.. At least I tried :( )



7. Ihmiset, jotka alkavat soittamaan suomalaista musiikkia Spotifysta kun saavat tietää alkuperäsi. Yleensä kappaleet ovat toistaan mitä kummallisempia. Kaikkea on löytynyt humpasta todella outoon joi`untaan.

7. People who begin to play Finnish music from Spotify when they hear you are from Finland. Everytime songs are getting weirder and weirder. I have heard everything between from humppa to interesting yoiking.

8. Ihmiset, joka eivät voi uskoa korviaan kun sanon, että mielestäni ruotsalaiset ovat luonteeltaan suomalaisia avoimempia ja ystävällisempiä. Olen saanut monelta ruotsalaiselta niin kysyviä katseita, mutta totta joka sana. Tietenkin riippuu mihin vertaa.

8. People who think I`m kidding when I``m telling them I experience Swedish people much more open and friendly than Finnish people. I have got so many weird looks from Swedish people because they don`t think so. Of course it depends on which you are comparing to. 



9. Ihmiset, jotka haluavat että puhut heille kokeeksi suomea ja menevät järkytyksestä ymmyrkäisiksi. "Miten noin vaikealta kuulostava kieli voi olla edes olemassa.."

9. People who want you speak a bit Finnish to them and become so shocked how difficult our language sounds like.

10.  Ihmiset, jotka kysyvät suu auki miksi ihmeessä olen halunnut muuttaa Ruotsiin, kun maailmassa on niin monia muitakin paikkoja mistä olisin voinut Au Pair-paikkani valita. Siksi koska Ruotsi on vaan niin AWESOME. Piste. 

10. People who are wondering why I wanted to move exact to Sweden when there exists so many other places in the world I could work as an Au Pair. Because Sweden is just so AWESOME. That`s it.


Ha en bra dag allihopa! 
Puss och Kram.

-Satuulia

maanantai 5. toukokuuta 2014

My Favorite Things




                                                  "Raindrops on roses and whiskers on kittens
                                               Bright copper kettles and warm woolen mittens
        Brown paper packages tied up with strings
                                                   These are a few of my favorite things"

Kun tapaa vanhan ystävän pitkästä aikaa. Kun herää aamulla auringonpaisteeseen ja luvassa on jotain jännittävää. Kun kävelee yksin aurinkoisella tiellä musiikit korvissa ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Kun löytää täydellisen sinisen mekon. Kun katsoo ajassa taaksepäin ja tajuaa kuinka pitkälle on päässyt elämässä. Kun saa vihdoin valmiksi aikaavievän projektin ja näkee lopputuloksen. Kun naurusta ei tule loppua. Kun saa eteensä vastaleivotun pullan ja maitoa. Kun pääsee näyttämölle yleisön eteen ja antaa palaa. Kun joku kertoo ikävöivänsä sinua. Kun nukahtaa illalla onnellisena. Kun herää aamulla ja tietää että tänään hyppää lentokoneeseen ja seikkailu voi alkaa. Kun löytää inspiroivan mietelauseen. Kun juo kuumaa kaakaota peittoon kietoutuneena juuri talvipakkasesta tulleena. Kun tanssii ilman kontrollia ystävien kanssa. Kun uppoutuu mielenkiintoiseen keskusteluun. Kun tapahtuu jotain odottamatonta, joka johdattaa sinut johonkin upeaan. Kun suru muuttuu iloksi. Kun oivallat uutta. Kun löydät ihmisestä puhdasta sisäistä kauneutta. Kun lähdet kampaajalta täydellisissä kiharoissa.         

When you meet an old friend after a long time. When sunshine wakes you up in the morning and you know something exciting is going to happen. When you walk alone on the sunny street listening music and everything feels possible. When you find a perfect blue dress. When you look back to past and realize how far you have come in life. When you are finally ready with a long project and see the final result. When you can`t stop laughing. When you are going to eat just baked warm pastry and drinking cold milk. When you are on the stage and you feel alive. When someone tells missing you. When you fall asleep and feel extremely happy. When you wake up in the morning and know today you are flying far away and the adventure can begin. When you find inspiring quote. When you are drink hot chocolate under the blanker after a cold winter weather. When you dance without control with friends. When you are having an interesting conversation. When something unexpected happens which leads you to something amazing. When sorrow turns into joy. When you realize something new. When you find a true inner beauty. When you are leaving home after hairdresser having perfect curls.     





                                        "Cream colored ponies and crisp apple strudels
          Doorbells and sleigh bells and schnitzel with noodles

         Wild geese that fly with the moon on their wings
        These are a few of my favorite things"


Nykyään puhutaan paljon onnellisuuden tunteesta ja kuinka ihminen  voi saavuttaa onnellisuuden. Muodostamme päässämme mielikuvia, että kun on saavuttanut tietyn pisteen elämässään, voi vihdoin olla onnellinen. Saavutettuamme haluamamme onnellisuuden pisteen, löydämme itsemme uudestaan yhtä onnettomina kuin aiemmin. Jotta voisimme saavuttaa todellisen onnellisuuden meidän pitäisi olla kykyneväisiä näkemään itsemme juuri tässä hetkessä. Mitkä pienet asiat tekevät itsemme onnellisiksi juuri nyt? Tämän sisäistämällä voimme löytää todellisen onnen.

Mitä nämä pienet asiat ovat? Ne voivat olla mitä vain, mikä vain saa olon hyvälle tuulelle. Minulla niitä on lukuisia, ja aion tässä postauksessa esitellä muutaman itselleni tärkeimmän. Niitä ei voi haistaa, ei maistaa taikka koskettaa, mutta ne voi tuntea sydämellään.  

People are talking nowadays a lot about the feeling of happiness and how it`s possible to achieve it. We are picturing in our heads when you have received some specific point in your life, you can be happy. When we finally receive that point we always find other reasons to be unhappy. If we really want to find a true happiness we have to be able to see ourselves in this moment. What little things makes us happy right now? If we realize that, we can find it what we are looking for.

What are these little things? They can be anything, whatever makes you feel good. I have many of them and I`m going to introduce you a few of the best ones. You can`t smell them, not even taste or touch but you can feel them in your heart.


-Kun löydät ihmisestä sisäistä kauneutta.-

Yksi kauneimmista hetkistä on, kun tajuat saaneesi elämääsi aivan upean ihmisen. Tämä ihminen inspiroi sinua sisäisellä kauneudellaan ja upealla elämänasenteellaan. Tällainen ihminen huokuu positiivista energiaa ympärilleen ja saa kanssaolijansa hyvälle tuulelle. Näitä ihmisiä on harvassa, mutta kun tällaisen löytää, olet löytänyt aarteen.


-When you find a pure inner beauty-

One of the most beautiful moments is when you are realizing how amazing person you have got in to your life. This person inspires you with an inner beauty and the joy of living. She/He is surrounded by a positive energy and make other people feel also good. These kind of people are hard to find, but once you found it you know you have found a treasure.





                                        "Girls in white dresses with blue satin sashes
Snowflakes that stay on my nose and eyelashes
Silver white winters that melt into springs
                                              These are a few of my favorite things"



-Kun et tunne oloasi ulkopuoliseksi - Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.-



Ulkopuolisuuden tunne on niin tuttu minulle lapsuudesta. En ollut nuorempana hirveän avoin tai muutenkaan sosiaalinen ihminen, kuin vain muutaman harvan ihmisen kanssa. Ujona ja omiin oloihinsa vetäytyneenä, olo saattoi tuntua välillä ulkopuoliselta ja ihmissuhteita oli vaikea solmia. (Toisaalta taas saatoin tuttujen ihmisten kanssa olla rämäpäisempi kuin moni uskoikaan..) Näistä ajoista viisastuneena, ja 100 kertaa sosiaalisempana ihmisenä, muistikuviin on kuitenkin painunut vahvasti noiden aikojen kokemukset, enkä halua kenenkään joutuvan kokevan samaa, mitä itse koin. 

Viime kevään ja kesän vietin päiväkodissa töitä tehden. Ilmapiiri ja työkaverit olivat mitä mukavampia. Päiväkodissa oli töissä eräs somalimies, joka todella ihailtavasti vietti kaiken vapaa-aikansa yrittäen sinnikkäästi oppia suomea lukien lasten kirjoja ja aikakauslehtiä sekä kyselemällä loputtomasti kysymyksiä. Hän oli tullut Suomeen oman maansa kriisitilanteen takia. Vaimo ja lapset olivat joutuneet jäämään kotimaahan, eikä mies ollut nähnyt heitä kolmeen vuoteen. Pienen pienestä palkastaan, jonka hän päiväkodissa ansaitsi, hän lähetti osan perheelleen. Jotenkin minulle tuli tunne, että miehellä oli hieman ulkopuolinen olo naisvaltaisessa, hänen kulttuuristaan eroavassa työyhteisössä. Vietinkin kaiken työpaikalla viettämäni vapaa-aikani istuen tämän miehen kanssa ja opettaen hänelle parhaan mukaani suomea  sekä puhuen miehen kotimaasta ja elämäntilanteesta. Tuleva Ruotsin muutto päässäni mietin, että kohta itse olisin miehen asemassa uudessa maassa. Olisin yksin uuden kielen kanssa, jota kaikki ympärillä puhuvat sujuvasti, itsnei kangerrellessa ja yrittäessä parhaani mukaan ilmaista itseäni. Tämä mies oli ehdottomasti koko päiväkodin inspiroivin, vahvin ja mielenkiintoisin ja aidoin persoona. Kun Ruotsiin muutto alkoi lähestyä hän tuli eräs päivä halaamaan minua kertoen olevan sääli, että hänen lempityökaverinsa pitää lähteä. Siinä meinasi tulla itselläkin kyyneleet silmiin. Terveisiä vaan lempparityökaverille, jos luet tätä :) 



 - When you don`t feel yourself outsider - Treat others as you would want them treat yourself - 

Feeling outsider and lonely, been there, done that. It`s a familiar feeling from my childhood. I was kinda shy and introvert when I was younger, just showed my true self a few nearest people in my life. ( And that another side was completely opposite, you can`t even imagine..) It was hard for me to meet new people and make new friends in these times. Now when I have become wiser, older and 100 times more social I still remember times when everything was different and trying to do my best that nobody would feel the same way as I was feeling.

I wanna share with you one memory from last spring/summer. I was working then in kindergarten. I really liked my job and people there. There was also working one man from Somalia who had lived 3 years in Finland. He spent all spare time he had trying hard to learn more Finnish by reading a lot of children books and magazines. He had moved to Finland because of the crisis of his own country. His wife and kids were still living in Somalia and he hadn`t have a possibility to see them in 3 years. Salary he was getting from kindergarten job wasn`t much but he was still sending part of his tiny salary to his family. As soon as I got to used to my working environment I began to realize, this man was maybe feeling himself a bit lonely since he was surrounded by fluent speaking Finnish workmates and the major part of them were middle aged women from different culture. Every time when I didn`t have anything to do at my work place I was sitting with that man, teaching him Finnish as well as I could and speaking about experiences and life. I just pictured myself to the same situation as I knew I would move soon to Sweden where I would be that who would need help with the language.This man was the strongest, most inspiring and interesting person in my working environment. When my moving day was coming closer he came to hug me one day and said it was so pity his favorite workmate is leaving. It was such a beautiful moment and I couldn`t nearly hold my tears. Greetings to my fave workmate if you are reading this :)


"When the dog bites
When the bee stings
When I'm feeling sad"

- Ihmiset, jotka auttavat toinen toistaan epäitsekkäästi, vaikka heillä olisi mahdollisuus olla auttamatta -

Tämä on hämmästyttänyt ja ihastuttanut moneen otteeseen. Ventovieraat ovat ottaneet minut kotiinsa, tarjonneet ruokaa ja apuaan ollessani yksin jumissa vieraassa maassa kuumeisena ja väsyneenä. 

Epäitsekäs auttaminen lähtee jo pienistä teoista. Ympärilläsi olevien ihmisten huomioiminen ja ystävällinen hymy saattaa pelastaa jonkun ihmisen päivän.


- People who selflessly help you even though they would have a choise not to do so -

This has amazed me so many times! For example, strangers have taken me to their home, offered food and help when I have been stuck in another country and feeling myself sick and tired. 

Selfless helping begins from small things. If you care about people around you and remember to smile, it can saves someones day.




                                                   "I simply remember my favorite things
And then I don't feel so bad"


-Positiiviset asiat, jotka ihmiset näkevät sinussa,  vaikket niitä itse aina huomaisikaan.-

Kuuntele muita ihmisiä ympärilläsi mitä he sanovat sinusta. Saatat yllättyä positiivisesti ja oppia itsestäsi jotain uutta. Pienet kohteliaisuudet saavat olon tuntumaan paremmalta kuin uskotkaan.


" Satu, sä saat mut vaan läsnäolollasi niin iloiseksi, vaikka olisin kuinka masentunut."

"Huh huh, sulla noita vaikeita tilanteita on riittänyt. Mutta ihmeen kaupalla sä joka kerta niistä selviät."


"Sä oot kuin kissa, aina lopulta tiput jaloillesi, oli tilanne sitten mikä tahansa."


-Positive things which people are seeing in you even though you wouldn`t notice those by yourself-

Listen people around you, the positive things they are saying about you. You may get surprised and learn something new about yourself. Even little compliments can make you feel better as you can imagine.

"Satu, you make me always so happy, no matter how depressed I feel myself."

" I can`t believe it. You have had so many difficult situations in your life... and still every time you survive somehow."

"You are like a cat, you always end up standing by your own feet, no matter how hard you fall."  




- xoxo, SaTuulia

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Wake me up when it`s all over


Puhuin yhdessä aikaisemmista postauksistani uskovani au pair-vuoden antavan minulle paljon uutta koettavaa elämään, mutta en tuolloin olisi voinut uskoa, että viikon päästä tuosta kirjoituksesta makaisin Danderydin sairaalan leikkauspöydällä. Tässä postauksessa jaan yhden au pair-vuoteni muistoista, joka pääsee kirkkaasti, unohtumattomimpien muistojen top 3-listaan.


In my previous blog post I wrote I`m expecting new experiences for this year I`m spending as au pair here in Sweden. First thing I thought wasn`t that I`m ending up in the hospital and laying in the surgery operation room. Now I`m sharing  with you one memory from my au pair year who is definitely on "one of the most unforgettable moments" top 3 list.


Here we go..


Kaikki alkoi suunnatessani lokakuun eräs viikonloppu ystäväni luokse Smålandsstenariin, Smålantiin, Keski-Ruotsiin. Olin päättänyt matkata bussilla, koska hinta on tällöin huomattavasti halvempi kuin junalla matkatessa. Ainoa kirous tosiaan on 7 tunnin istuskelu bussissa, mutta mottoni kuuluu: Kaiken sitä kestää, kunhan rahaa säästyy." Kuitenkin jo bussille meno sai omat jännitysmomenttinsa meinatessani myöhästyä bussissa. Juoksin vedettävän matkalaukkuni kanssa tuli hännän alla juna-asemalta bussiasemalle viidessä minuutissa.

Ehdin kuin ehdinkin bussin luokse, missä bussiaseman henkilökuntaan kuuluva mies tuli tiedustelemaan minne olen matkalla. Sanoessani määränpään hän hämmästyksekseni nauroi ja halasi minua. Hyppäsin ihmetyksen vallassa bussiin ja matkani alkoi kohti Smålandsstenaria, tuolloin vielä onnellisen tietämättömänä tulevasta viikonlopusta. Saavuin ystäväni luokse iltapäivästä. Oli ihanaa nähdä häntä ja hänen äitiään, sillä kummatkin ovat läheisiä ihmisiä minulle. Perillä oli minua odottamassa katettu pöytä hyvine ruokineen ja tunsin oloni todella onnelliseksi.

The whole story began one weekend in October when I decided to visit a friend of mine who is living in Smålandsstenar, located somewhere middle of Sweden. I decided travel there by bus since tickets are cheaper instead of taking a train there. The only downside of bus is long travel time, 7 hours. But my motto is: "If you can travel by a cheap price, you can stand it." Anyways, even arrival to the bus station was a such a mess since I almost missed my bus. I ran from the train station to the bus station in 5 minutes.

But I made it! I was at the right place at the right time. Some random staff person of bus station just a bit surprised me by asking where I`m heading to and when he heard my response, laughed and hugged me. (???) But in the end I was sitting in the bus at last, feeling so happy without any knowledge of upcoming troubles.I arrived my friends place in the afternoon. It was lovely to see her and her mom since they both are quite close for me. Good food was waiting for me and I felt myself happy.




 Illalla ulos lähtiessäni aloin kaivella matkalaukustani hanskoja ja kaulaliinaa. Avatessani matkalaukun kuuma aalto sävähti lävitseni tajutessani, että eihän tämä ole minun matkalaukkuni. Olin epähuomiossa ottanut bussin tavaratilasta toisen matkustajan matkalaukun, joka näytti ihan kuin omaltani. Laukussani oli kaikki kalliit meikkini, lempivaatteeni ja kaiken kukkuraksi kallis uusi 800 euron kamera, johon olin säästänyt rahaa kuukausia vielä asuessani ja työskennellessäni Suomessa. Seuraavana yönä en nukkunut kunnolla, ajatellessani tulisiko laukku löytymään vai ei.

Lauantaina kaverini äiti soitti bussiyhtiölle ja muutamien puheluiden jälkeen saatiin selvitettyä, että bussikuski oli ottanut laukun talteen ja saisin sen takaisin matkatessani bussissa sunnuntaina takaisin Tukholmaan. Olo oli todella helpottunut ja ajattelin, että nyt pahin oli takana. Minulle lainattiin ystävällisesti vaatteita ja meikkejä koko viikonlopun ajan, koska edelleen ainoat tavarani, jotka minulla sillä hetkellä mukana olivat läppärini ja kännykkäni.

In the evening troubles began. I was looking for cloves and scarf from my luggage and realised they weren`t there! I had taken a wrong luggage when I got out from the bus. There was all of my expensive make up and the best clothes in the luggage and the worst part: My new expensive camera which cost about 800 euros and I had saved money for it so long time. That night I didn`t sleep well, I was feeling enormously panicked.

On Saturday my friend`s mom called to the bus company and after a few phone calls we got to know the bus driver had my luggage. They said they will return it on Sunday, put it back to the bus while I`m traveling back to Stockholm. I felt then reliefed and thought the worst is now over. Others borrowed me friendly their clothes and make up through the whole weekend since the only things I had there with me were my lap top and mobile phone.


Illaksi meillä oli suunnitteilla hauska tyttöjen karaoke-ilta. Ruokaa, juomaa, ruotsalaista karaokea ja 10 naista samassa asunnossa. Siinä sitä huutoa, laulua ja meininkiä riitti. Illemmalla meidän oli tarkoitus lähteä ulos, joten ystäväni lainasi minulle korkokenkiään. Korkokengät olivat kuitenkin yhtä kokoa liian suuret ja rappusissa astuin hieman syrjään rappusten askelmilta. Lensin muutaman portaan alas suoraan oikealla kyynärpäälleni. Nousin kuitenkin ylös, vaikka käteen hieman koski, sanoen olevani kunnossa, joten jatkoimme matkaa bussipysäkille. Pysäkillä kuitenkin kipu yltyi, joten menin takaisin ystäväni asunnolle nukkumaan. Saapuessani yksin asunnolle yritin riisua takkiani pois. Tajusin etten saisi takkia pois omin avuin, koska en pystynyt liikuttamaan oikeata kättäni kunnolla suunnattoman kivun vuoksi. Soitin ystävälleni, joka saapui pikimmiten takaisin ja soitimme taksin sairaalaan.

Sairaala oli kuin vanhasta kauhuleffasta rumine ja kolkkoine seinineen ja lattioineen. Kello oli 1-2 aamuyöllä harhaillessamme tyhjiä sairaalakäytäviä pitkin etsien röntgenhuonetta. Röntgenhuoneeseen jouduin menevään yksin, jossa englantia osaamaton röntgenhoitaja yritti minulle ruotsiksi kysellä henkilötietojani ja neuvoa, kuinka minun tulisi asettaa käteni röntgenpöydälle. Kipu oli niin sietämätön, etten meinannut saada kättä oikeaan asentoon ja kykin kummallisessa epämukavassa kumarassa asennossa yrittäen pitää tasapainoani hallinassa, jotta kuvat saataisiin yrittäessäni samalla ymmärtää mitä röntgenhoitaja minulle oikein puhui.

We had planned to have a fun girl`s karaoke night together. Food, drinks, Swedish karaoke songs and about 10 women at the same apartment. Later in the evening the purpose was to head out. My friend borrowed me high heels which were a bit too big for me. When I was going down the stairs I stepped out of the stair, lost my balance and fell down straight ahead to my right elbow. First I thought it wasn`t nothing, so I stood up and said I`m right even my hand was hurting a bit. When we reached bus stop the pain was just got worse. I decided to go alone back to my friend´s house and thought I need just some rest and pain would be away tomorrow. When I was back at their house I tried to take away jacket but realised I couldn`t take it away on my on because I couldn`t move my arm. I called my friend and we took a cab to the hospital.

The hospital was like from some old horror movie with ugly walls and floors. Time was around 1-2 in the middle of the night when we were walking in a hall way trying to find our way to the x-ray room. I had to go to the x-ray room without my friend and the situation was quite interesting since nurse didn`t speak english at all. She tried to ask me my personal details in Swedish and tell how I should put my arm that they could get x-ray pictures. The pain was so horrible I had troubles to place my arm in a right position. I was "standing" at really uncomfortable position and trying to keep my balance since I wasn`t allowed to move while they were taking pictures.


Tuskaisan pitkä yö sisälsi paljon odottelua ja melkein nukahdimme ystäväni kanssa odotushuoneeseen. Odottaessamme kyytiä takaisin ystäväni kotiin istuimme puolihysteerisessä tilassa sairaalan päivystyksen eteisen tuulikaapin lattialla ja nauroimme faktalle, että jollemme olisi tavanneet kaksi vuotta sitten Englannissa emme tuskin tällä hetkellä istuisi käsi murtuneena Värnamon sairaalan lattialla.

Seuraavana aamuna sairaalasta soitettiin, että röntgenkuvista oli käynyt ilmi että kyynärpääni oli murtunut. Minun tulisi matkata takaisin Tukholmaan, jossa kädellle tehtäisiin lisätutkimuksia ja päätettäisiin mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Hyppäsin bussiin sunnuntaina, käsi kantositeessä ja istuin murtuneen käden kanssa 7 tuntia bussissa, vaihtaen bussia kaksi kertaa. Haastavammaksi matkan teki lentolaukkuni, jonka olin vihdoin saanut takaisin, jota yritin raahata mukanani yhdellä kädellä, käsilaukkuni ja ydhen ylimääräisen muovipussin lisäksi. Bussissa istuessani ihmiset runnoivat kipeää kättäni mennessään vessaan, koska käsi oli käytävän puolella.

The whole night was just about endless waiting and we almost fell asleep in a waiting room with my friend. When we were waiting a ride back to home we were so hysterical and tired we just sat at the draught lobby of hospital and laughed to the fact that if we would haven`t met two years ago in England we wouldn`t sit tonight here on the Värnamo hospital`s floor in the middle of the night.

Next morning a doctor called me and told me my elbow was broken and it would be better to go to back to Stockholm and decide there should it be operated or not. On sunday I took a bus back and sat 7 hours in a bus. I had to change a bus 2 times what made it challenging since I had just one hand to carry my luggages.  



Saapuessani Tukholmaan minua oli vastassa Tukholma-ystäväni äiti, joka ajoi minut Danderydin sairaalaan akuutti-päivystykseen. En ollut syönyt tai juonut mitään seitsemään tuntiin, koska minua oli kielletty tekemästä niin jos joutuisin samantien leikkaukseen. Minut kuitenkin tutkittiin vain pikaisesti ja sanottiin, että saisin tulla seuraavana päivänä sairaalan osastolle muutamiksi öiksi, kun kohtalostani päätettäisiin.

Seuraavana aamuna palasin sairaalalle, jossa minut kiidätettiin akuuttia sairaalahoitoa tarvitsevien osastolle. Vaihdoin vaatteeni sairaalavaatteisiin ja päädyin huoneeseen, jonka jaoin kahden muun potilaan kanssa.

When I arrived to Stockholm my Swedish friend`s mom picked me up from the station and drove me to the Danderyd`s hospital. I haven`t eaten anything in 7 hours because  a doctor hasn`t been sure should I get operated straight ahead in Stockholm. But they just looked my condition quickly and said I should come back next day and spend there a few nights when they were discussing about my treatment. Next morning I went back to hospital and they sent me to the section for patients who need operating immediately. I changed my clothes to hospitals "beautiful" white ones and ended up to the room which I was sharing with 2 roommates.



Seuraavat päivät menivät kuin kummallisessa sumussa. Minua kärräiltiin isossa sairaalasängyssäni ympäri sairaalaa maatessani kuin raato vällyjen välissä. Olo tuntui tuolloin sairaammalta kuin se oikeasti olikaan. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket tai kun joku pistäytymään vierailulle. Hoitajat olivat todella mukavia ja ystävällisiä ja kyselivät aika-ajoin oliko kaikki hyvin. Joka aterian yhteydessä kaikki potilaat saivat kauhean kasan kipulääkkeitä aina alvedoneista morfiineihin. Jos halutaan jotain positiivista tuosta sairaalajaksosta löytää, niin siellä viettämäni aika teki ruotsin kielelle erittäin hyvää, koska osa hoitohenkilökunnasta ei puhunut lähes ollenkaan englantia, joten asioita selitettiin minulle aika ajoin ruotsiksi. Välillä keskustelumme olivat kummallista ruotsin ja englannin sekoitusta minun puhuessani englantia ja hoitajien puhuessa ruotsia. Siitä huolimatta yhteisymmärrys oli loistava. Välillä vaihdoin kielen englannista ruotsiin, mutta sen verran tuskissani tuolloin olin, joten en tilanteessa ajatellut mikä olisi parasta kielitaidolleni.


Those days I spent in the hospital felt endless. Part of the time I was feeling I wasn`t in this world anymore, everything felt so unreal. ( I had quite strong medication, haha.)  I traveled around the huge hospital building laying down on my big hospital bed and felt myself more sick as I even was. The top moments of days were meals and if someone came for a visit. Nurses were nice and friendly and asked all the time how I was feeling. After every meal all the patients got much painkillers, normal painkillers and Morphin. If I want to find something positive from that hospital period, it improved my Swedish skills much since part of the staff didn`t speak so good English so some of them were speaking me just Swedish. Sometimes when my Swedish speaking skills were not good enough I spoke English and they spoke me back Swedish and we understood each other 
perfectly!
A view from my window which I was looking every day..



Vietin sairaalassa muutamia öitä, koska leikkausta lykättiin olosuhteiden pakosta. Keskiviikko-aamuna minut lopulta kärrättiin sairaalasängyssä leikkaussiipeen. Leikkaus on hyvin hygieninen tapahtuma, joten minun oli täytynyt peseytyä hiuksia myöten täydellisesti ja poistaa kynsilakat varpaita myöten. Minut vietiin ensiksi huoneeseen, jossa potilaat valmistellaan tulevaan leikkaukseen. Käteni puudutettiin ja minulle annettin rauhoittavia, jotta olisin rennommin tilanteessa. Leikkaussaliin päästessäni minut vaivutettiin puolittaiseen narkoosiin eli uneen, jotta heräisin helpommin leikkauksen jälkeen. Leikkaus kesti kaksi tuntia, mutta rauhoittavien takia en edes huomannut vaipuvani uneen. Muistan edelleen hämärästi hetken, kun minut herätettiin leikkaussalista. Minulle sanottin ruotsiksi leikkauksen olevan ohi, ja muistan vastanneeni sekavassa tilassa heille pitkän ruotsinkielisen lauseen takaisin. Mitä olin sanonut tuolloin, siitä ei ole enää harmainta aavistustakaan.

I spent some nights in the hospitals because they were changing my operation time futher and further. Finally on  Wednesday morning they decided to begin a surgery. The Surgery is really hygenical  operation so I had to shower myself well and even nail polish from my toes had to been removed. They took me first to the preparation room, anesthetized my hand and gave me some downers. They put me in the sleep and because of downers I didn`t even notice when I fell sleep. Surgery took a few hours and I still remember when they woke me up in the operation room. They told me that surgery was over and even though I was still a bit my "own world" because of drugs I answered them back a long sentence in Swedish without thinking about it at all.



Oloni oli hyvin heikko operaation jälkeen, koska en ollut syönyt yli puoleen päivään yhtään mitään. Käteni oli edelleen puudutuksen alaisena ja tunnon palatessa aloin tuntemaan piinaavaan kivun, millaista en ollut koskaan ennen tuntenut. Seuraava yö sairaalassa oli uneton yrittäessäni kestää kipua. Tuon yön aikana yöhoitaja-parka ramppasi huoneessani alituiseen lääkkeiden kanssa painaessani kutsuntanappia ja valittaessani kauheata kipua.

My condition was really week after operation because I wasn`t allowed to eat anything before surgery. My hand was still in anesthezia and when I got my sense of touch back I felt enormously horrible pain. During the next night poor night nurse ran to my room all the time bringing me more and more painkillers and listened my moaning. It was a horrible night.

Chocolate from my Swedish friend
Päästessäni pois sairaalasta vietin seuraavat päivät Tukholma-ystäväni vanhempien luona äitini kanssa, koska en olisi selviytynyt ensimmäisistä päivistä ilman apua. Missasin täysin yhden työviikon au pair perheeni luona. Viikon jälkeen palasin lopulta perheen luokse vielä hieman huonokuntoisena ja voimattomana. Seuraavalla työviikolla sain paljon apua perheen isoäidiltä, joka ajoi lapset päiväkotiin, koska kipsikäden kanssa ajaminen olisi ollut liian haastavaa. Muuten pystyin työskentelämään yhdellä kädellä yllättävän monipuolisesti. Kipsi oli onneksi kädessäni vain 10 päivää, jonka jälkeen tikit poistettiin.

Arkielämäni tämän periodin jälkeen koostui enimmäkseen ruotsin kielikurssin lisäksi fysioterapiakäynneistä sekä päivittäisistä jumppaliikkeistä, jotta saisin käden toimimaan normaalisti. Kiirettä siis piti tuolloin muutaman kuukauden ajan. Kivut alkoivat vähetä pikkuhiljaa ja muutamien kuukausien jälkeen aloin jo olemaan paremmassa kunnossa.

When they let me leave the hospital I spent the next days at my Swedish friend`s parents place with my mom. I needed help with normal routines and I couldn`t survive without help. I missed one au pair working week totally. After a week I came back to my au pair family, still feeling a bit unbalanced and weak. Next week I got some extra help from family`s grandma. She drove kids to the kindergarten because my hand was covered by plaster. Even thoug I just had one hand I was able to work quite much at home. I had to wear plaster just 10 days and after it stitches were removed. 

My normal life after the hospital period were quite busy. I was attending to Swedish language course and went every week to the physiotherapy. After a few months the condition of my hand got better and there was less and less pain.


Tällaiset tapahtumat elämässä pistävät ajattelemaan, kuinka pienistä asioista välillä valitamme,  unohtaen kuinka hyvin asiat oikeastaan ovatkaan. Kuinka rahaa on liian vähän, vapaa-aika ei riitä, ulkona on liian kylmä ja bussi on myöhässä. Sen sijaan meidän kuuluisi olla kiitollisia että olemme terveitä ja elämme hyvinvointivaltiossa, jossa onnettomuuksien sattuessa saamme parasta mahdollista hoitoa.

Sairaalaperiodi oli painajasmainen, mutta se on saanut minut ajattelemaan asioita syvemmin, opettanut tottakai lisää ruotsia ja jättänyt mieleeni muiston jota en koskaan unohda. Olen kohdannut yhden pahimmista peloistani, mikä liittyy sairaaloihin ja leikkauksiin. Ennen jähmetyin kauhusta edes kuvitellessani jonkun pistävän ihostani läpi neulan. Sairaalassa minut laitettin tämän tästä neulalla tippaan ja letkuihin kiinni, joten olen päässyt yli pelostani. Selviydyin myös leikkauksesta kunnialla, vaikka ajatus nukutuksesta ja kirurgin veitsestä saivat olon hyperventilaatio-tilaan. Näin ne pelottavat tapahtumat kasvattavat meitä, tekevät ihmisestä vahvemman ja rohkeamman.

These kind of tragedies in life really let me think about how much we are complaining a little harmless things forgetting how lucky we actually. We are complaining how we don`t have much money, we don`t have free time enough, how cold it´s outside and the bus is always late. We should be more thankful when we are healthy and live in the welfare state where we get treated well when accidents are happening.

The hospital period was such a nightmare but alsos made me think things deeper. The period learned me more Swedish ( haha) and left a memory I don`t ever forget. I have also faced one of my worst fears because I have always been afraid of hospitals and a thought of a surgery. I faced it and survived. Before I was feeling panicked just a thought about that someone is stitching me by a needle. Facing your fears is the good way to make you braver and stronger.


Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka kävitte katsomassa minua, toitte suklaata ja keksejä, jaoitte ihanaa sympatiaanne ja lähettelitte minulle tsemppausviestejä kännykkään ja facebookiin. Kiito erityisesti ystävälleni ja hänen äidilleen Smålandsstenarissa avusta ja huolenpidosta ja Tukholma-ystäväni vanhemmille, jotka ystävällisesti ottivat minut kotiinsa asumaan toipumisajaksi. Teidän kaikkien ihanien ihmisten avulla jaksoin sairaalajakson yli.

Tänä päivänä käteni toimii jo normaalisti. Kipuja saattaa olla välillä tuon tuosta mutta niitä vähenemään päin jo! Päivä kerrallaan mennään parempaan suuntaan.

Thanks for all the lovely people who visited me, bring me chocolate and cookies, shared your sympathy and sent me get well soon messages via phone and Facebook. Thanks expecially for my friend and her mom from Smålandsstenar who helped me a lot and also for parents of my Swedish friend who took me to live their home before and after the painful hospital period. 

Nowadays my hand is working normally. Of course sometimes I feel a bit pain but it`s really rare.  Healing takes time but I`m getting better day by day.


Meillä on elämässämme hyviä että huonoja ajanjaksoja. Huonot tapahtumat kasvattavat meitä, tekevät ihmisestä vahvemman ja viisaamman. Huonoina päivinä pidän mielessäni, että mikään ei kestä ikuisesti, ja sanontahan kuuluu:'

We have good and bad periods in our lives. Bad periods help us grow as persons, making us stronger and wiser. During those bad days I`m keeping in my mind nothing last forever and the fact is:

"Because without the bitter, baby, the sweet ain't as sweet."

-SaTuulia-