If Today Was Your Last Day? / My Car Accident Story

Kesä 2016.

Olin säästänyt matkaan kuukausia

Ostanut lentolippuja viimeisillä rahoillani

Välillä tuskin sain syödyksi kuun lähennessä loppuaan

Mutta tiesin että tuleva olisi kaiken sen kovan työn väärti

New Yorkin lentokenttä

Laiton taksi yrittää saada meitä kyytiinsä

Viime hetkessä pakenemme ja hyppäämme New Yorkin lailliseen taksiin

Vihdoin turvassa

Aurinko paistaa, kädessä Starbucksin muki

Olo on liian hyvä ollakseen todellinen

Summer 2016.

I had been saving for months.

Paying flying tickets with my last money

Sometimes I barely could eat in the end of the month

But knowing it was worth it

Airport of New York

Illegal taxi trying to tempt us

In the last moment escaping to a legal taxi

Finally safe

Sun shining so bright

Starbucks coffee in my hand

Everything feeling surreal

On kuuma, nojaudun eteenpäin ottaakseni takin pois.

Äkkijarrutus

Verta kaikkialla

Huudan: MISTÄ TÄÄ VERI TULEE, MISTÄ MÄ VUODAN?

Paniikkia ja itkua.

Otsani on läpäissyt taksin turvaseinän terävä kulma.

Hetkessä paratiisi muuttuu painajaiseksi.

So warm

Leaning forward to take my jacket off

Car braking too fast

Blood everywhere

Me screaming: WHERE IS THE BLOOD COMING FROM, WHY AM I BLEEDING?

Panic and cry

My forehead pierced by the safety wall of the taxi

 Paradise turning into hell

Juoksen kadulla kohti sairaalaa

Pää veressä

Ihmiset tuijottavat

Näyttää kuin minua olisi ammuttu

Aulassa henkilökunta katsahtaa minuun kerran

Sanaa sanomatta osoittaa minut oikeaan suuntaan

Lukuisia tunteja sairaalapedillä

Hoitajia tulee ja menee

Minuutit muuttuvat tunneiksi

Aika katoaa.

Lopulta astelen ulos sairaalasta

Otsani tikattuna

Running towards a hospital

My head covered by blood

People staring

Seems like I would have been shot

Staff of the reception glances me at once

Without words pointing to the right direction

Countless of hours on the hospital bed

Nurses come and go

Minutes turning to hours

Time has no meaning anymore

Finally walking out of the hospital

Forehead full of stitches

Lopun matkaa mustaa silmä

Kirjaudun sairaaloihin

Näen sairaalavierailullani asioita joita normaali matkailija ei näe

Välillä olen täynnä iloa

Välillä vihansekaista hämmennystä

Kulttuurishokki

The rest of the trip with a black eye

Visiting different hospitals

 Experiencing things a normal tourist can`t see

Sometimes feeling pure happiness

Sometimes full of negative confusion
 Total culture shock

Matka lähenee loppuaan.

Istun yksin bussissa ja mietin.

Kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä.

Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Taksin seinän kulma melkein lävisti silmäni,

Meni kuitenkin muutaman sentin ohitse.

Mitä jos taksin vauhti olisi ollut kovempi?

Olisinko edes hengissä enää?

Last days of my trip

Sittinig alone, thinking in the bus

Everything can change in one moment

The wall of taxi almost hit in my eye

Still it didn`t , but was near

What if the speed of taxi would have been more?

Would I be living anymore?

Mietin elämääni.

Unelmiani joita en ole toteuttanut.

Mahdollisuuksia jotka sain

Mahdollisuuksia joista jouduin luopumaan

Ihmisiä joille minulla olisi vielä niin paljon sanottavaa

Sanat, joille ylpeys ja pelko ei koskaan antanu tilaa

Mietin ihmisiä, joille en koskaan ole täysin antanut anteeksi.

Thinking of my life

Dreams I never chased enough

Oportunities I got

Oportunities I had to forget

People who I still have so much to say

Words unsaid because of pride and fear
And people who I never forgave

Ajatus jää elämään.

Päivä päivältä se vahvistuu

Elä elämää täysillä,

Kerro läheisillesi kuinka paljon heistä välität

Anna anteeksi niille jotka ovat sinua satuttaneet

Uskalla hypätä tuntemattomaan

Se voi tuoda eteesi jotain upeata

..koska koskaan et tiedä onko se enää mahdollista huomenna.

Viha, pelko ja sanomatta jääneet sanat eivät ole tämän elämän arvoisia.

The thought evolving in my mind

Day by day it comes stronger

Live your life like it would be your last day

Tell your near ones how much you care

Forgave those who have hurt you

Dare to take a step into the unknown

It can bring great things in front of you

..because you never know if it`s possible tomorrow

Hatred, fear and unsaid words are not the worth of this life.

- SaTuulia

"And into the forest I go, to lose my mind and find my soul."

Istun metsäpolulla. On hiljaista. Niin hiljaista, että ainoat äänet ympärillä kantautuvat kevyessä tuulen vireessä humisevista lehdistä ja metsän elävien hiljaisesta rapinasta. Minua vasten nojaa tyttö. Hän on laskenut päänsä syliini eikä siinä hetkessä ole läsnä ketään muita kuin me kaksi. Istumme paikoillamme tuntikausia ja puhumme elämästä. Kun on kaukana kaikesta alkaa omaa elämäänsä tarkastelemaan enemmän. Mieli ei ole kuormittunut stressistä ja velvollisuuksista vaan jäljellä on vain juuri se kuka olet. Puhumme tuntikausia menneestä, tulevasta, ihmisten odotuksista, peloistamme ja kuinka onnellisia olemme vain tässä hetkessä.

I sat at the forest path. It`s silent. So silent that only voices around me are silently whispering wind blowing leaves around and small living species rustling somewhere in the forest. A girl is leaning against me. She has placed her head on my lap.  There is nobody else in this present moment, just us two. We sit still for hours and talk about life. When you are far away from everything, it`s natural to begin to analyze your current life situation. Your mind is free from stress, there is no duties to complete, the only thing is which is left is your true self, who you really are. We speak for hours about our past, future, expectations of people, fears and how happy we are just having this present moment to share together.

Puhumme ystävyydestämme ja kuinka kaikki sai alkunsa. Ensitapaamisestamme on viisi vuotta aikaa. Vietimme viikon yhdessä muiden nuorten kanssa. Meistä ei tullut tuolloin ystäviä. Kerron ensimmäistä kertaa ensivaikutelmani hänestä tuolta ajalta. Päädymme pohtimaan, mikä ajaa ihmisen katsomaan toista ihmistä ylöspäin ja muodostamaan käsityksen, että ei ole riittävä toiselle. Kummatkin meistä olimme ajatelleet näin toisistamme .Olimme olleet salaa kateellisia toiselle ja nähneet toisen upeammassa valossa kuin oikeastaan olimmekaan.

We speak about our friendship and how it all got started. It was five years ago. We spent a week together with a group of young people. We didn`t become friends. For the first time I open up about my first impression about her. We end up to wonder what makes a human to look up to other person and make a conclusion they are not good enough for another person. Both of us had been thinking about that from each other. We had been secretly jealous how great other one was comparing to ourselves. 

Vuoden kuluivat ja monien sattumuksien summa sai meidät tapaamaan uudestaan. Siitä ystävyytemme todella alkoi. Se ei kehittynyt yhdessä yössä, kokemus kokemukselta kasvoimme enemmän yhteen. Jaoimme paljon kipeitä asioita elämän matkamme varrelta.

Years passed by and many unexpected incidents made us to meet again. It was the start point of our real friendship. It didn`t happen in one night, we grew together an experience after an experience. We shared many painful stories from our life path.

Nyt 5 vuoden jälkeen olemme täällä taas. Kohtalo on saattanut meidät jälleen yhteen. Tällä kertaa metsän keskelle ryhmänohjaajiksi Erasmus+ nuorten leirille Pohjois-Italiaan. Jokainen päivä yhdessä tuntuu kuin seikkailulta. Saamme unta öisin vain muutaman tunnin verran koska hypimme kikattaen sängyllä tarinoita kertoen. Raapustan punakantiseen vihkoon päivän tapahtumia. Juuri ennen nukkumaanmenoa minulla on tapana istahtaa hänen sänkynsä reunalle ja lukea mietteitäni ääneen. Nauramme niin paljon, että tuskin saamme henkeä.

After 5 years we are here together again. Destiny seems to brings us always back together. This time we have ended up as group leaders of Erasmus+ Youth Exchange in the middle of North Italian forest. Every day feels like a adventure with her. We nearly can` sleep during the nights because we spend our time jumping on the beds and hysterically giggling while telling stories. Every day I write down my personal self-evaluation of the day in my red covered notebook. Just before falling to sleep I tend to sit on the side of her bed and read my writings out loud. We laugh so much we can`t nearly breath. 

 Lähdemme takaisin muiden luo vasta auringon laskiessa. Kikattelemme vielä matkalla hölmöille ensivaikutelmille. Olen oppinut jotain uutta.

We return back to others when sun goes down.We are still giggling to silly first impressions on our way back. I have learned something new.

 Sydänystäviksi ei tulla yhdessä yössä. Ystäviksi kasvetaan.

You don`t become a close friend with someone in one night. You will grow to be friends.

- SaTuulia

Under The Green Sun Of Iceland

Muistoja kesäiseltä Islannin reissulta. Kirjoitin tämän blogipostauksen viime kesänä, mutta en tuntemattomasta syystä koskaan julkaissut sitä. Nyt siis luvassa kesäisempiä kuvia kesäkuulta 2015 sekä pohdintoja Islannista matkalaisen silmin, kun en ollut vielä maahanmuuttaja.

Memories from sunny Iceland trip. I wrote this blog post last summer but for unknown reason I didn`t publish it. Now it`s time for some sunny pictures from June 2015 and thoughts about country through eyes of traveller since I wasn`t back then living in the country. 

Varoitus: Blogipostaus kirjoitettu pilke silmäkulmassa, suosittelen huumorintajuttomia poistumaan sivulta ja siirtymään muiden aktiviteettien pariin, kuten menemään ulos ja nauttimaan kauniista säästä tai vaikkapa kirjoittamaan inspiroivan runon.

Warning: This blog post has written by sense of humor. If you get easily offended or suffer a lack of humor, I'm advising you to skip this, go out and take a walk or write a beautiful poem.

Niin saapui kesä ja tämä tyttö otti ja lähti Islantiin majailemaan lähes 3 viikoksi. Tavoitteeni näille kolmelle viikolle oli selvittää onko islantilainen kaakao makeampaa (kuin sokeripommi) kuin suomalainen, kuinka pestä vihreä väri pois kulmakarvoista (vie päiviä) ja kuinka paljon sushia ihminen voi syödä kolmen viikon aikana, (paljon).

 Summer is finally here; I packed my bags and flew to Iceland almost for 3 weeks. My main goals for this following weeks were to figure out is Icelandic hot chocolate sweeter ( like a sugar heaven) than Finnish one, how to wash green color off from your eyebrows ( it takes days) and how much sushi I can eat during 3 weeks (much).

Reykjavikin lentokentallä saapastellessani (ilman saappaita toki) tunnen aina olevani jotenkin joukkoon kuulumaton. Turistit tuulipuvuissaan ja vaelluskengissaan vastaan minä kesämekossani ja balleriinoissani ei ainakaan anna kuvaa etta olisin vuorille lähdossa vaeltamaan. Kun ensimmäisen kerran astuin Islannin maankamaralle syyskuussa 2014, ei tullut pieneen mieleenkään, että pukeutuisin jotenkin eri lailla kuin minne muuallekkaan mennessäni. Samaa linjaa siis jatketaan tälläkin kertaa. Hyvä puoli tässä on, etta kaupungilla liikkuessa kaikki turistimyyjät ohittavat minut ja iskevat hampaansa takanani käveleviin tuulipukuihmisiin. Olen maastoutunut hyvin.

I was feeling like a unicorn in my summer dress and ballerina shoes among all of those tourists in their hiking clothes at Reykjavik airport. When I first time visited country on September 2014 I wouldn`t have even thought about bringing any hiking clothes with me. So this is the way I still go! At least I can walk in peace on the streets of downtown when nobody doesn`t recognize me as a tourist and try to come to sell me something. I have protected myself well.

Ensimmäisten päivien aikana olen saanut nauttia ihanasta vihreästä väristä kasvoillani. Islannin sokaisevan kuuma aurinko ei kuitenkaan saanut ihoani muuttumaan vihreäksi enkä myöskaan muuttunut kateudesta vihreaksi kylmän ja viimaisen vesisateen vuoksi, vaan osallistuin Reykjavikin ensimmaiseen The Color Runiin. Tapahtumassa on yhdistetty liikunnan ilo, hulvaton väreilla räiskiminen ja yhdessäolo. Juoksu järjestettiin Reykjavikin keskustassa ja osa kaduista oli suljettu liikenteeltä tapahtuman vuoksi. Tapahtuma oli aivan huikea ja auringon paistoi kirkkaalta taivaalta koleasta kesäkuusta huolimatta

During the first days in Iceland I had a chance to enjoy lovely green color on my face. The warm sun of Iceland didn't make my skin  change the color or I didn't turn green either because of jealousy of cold rain. I attended to very first The Color Run in Reykjavik. The Color Run is the happy running event with your friends/family and purpose is to get colored from toes to head while running. The event was arranged at downtown Reykjavik and some streets were closed from traffic during the event.  The run was absolutely awesome and the weather was perfect.

Mitä olen siis oppinut näiden päivien aikana:

1. Kun kännykkäsi näyttää sinun olevan lähellä paikkaa nimeltä Gardhahreppur, et ole sattumoisin päätynyt pieneen hobittikylään, vaikka nimi siltä kuulostaisikin. Saatat istua paikallisen ostoskeskuksen Subwayssa.



Shortly said what I have learned during these days here:
1. When your phone shows you are nearby a place called "Gardhahreppur" you haven't ended up to small hobbit village even if it could sound like that. You might just be sitting at Subway in the local shopping mall.

2. Älä hukkaa pienia postimerkin kokoisia paperinpaloja, silla ne ovat varsin arvokkaita mikroskooppisia dokumentteja, joita myös bussilipuiksi kutsutaan. Islannissa kaikki kun on hyvin pienessa mittakaavassa, joten bussiliputkin sen mukaan.

2. Don't lose small pieces of paper which are as small as stamps. Those pieces are pricey microscopic bus tickets you need to be able to use for a public transportation. Everything is so small in Iceland so bus tickets too.

3. On ihan normaalia nähdä Suomessa kaupungille lähtiessä muutama tuttu. Islannissa tämä ei kuitenkaan rajoitu vain siihen muutamaan. Turistina voisi luulla etta minä en nyt ainakaan näe ketään tuttua missään, mutta kappas vain läheisessa ruokakaupassa löytyy yksi kymmenesta tuntemastani islantilaisesta.

It's normal to meet a few people you know on the street in Finland. The thing is just that you don't meet just a few in Iceland, it's more. I was thinking that I am never going to meet someone here by accident since I know just around 10 people from Iceland but I was so wrong.

4. Sushia on kaikkialla ja tämä on puhdasta rakkautta! Lähiruokakaupassa on tiski täynä eri vaihtoehtoja ja voit tehda myös isompia tilauksia tiskiltä

4. There is sushi everywhere and I love it! The local grocery shop nearby us is full of different variations of sushi. You can also order bigger meals from the service desk.

5. On ihan normaalia, että kesämökiltä pääsee 10 minuutissa läheisellee geysirille, turistien suosimalle kuumalle lähteelle. Meidän Suomen kesamökilta pääsee 10 minuutissa keskelle loputonta korpea..

5. It's normal you can drive in 10 minutes to nearest geysir from you summer cottage in Iceland. The only place you can end up after driving 10 minutes away from our summer cottage in Finland is just endless forest..

Näitä viittä asiaa viisaampana nautiskelin kolmesta viikostani Islannin maankamaralla mukavan kesäflunssan siivittämänä.  Islantilainen +10 asteen kesäilma yllätti minut täysin. Paluu jääkaudelle. Syynä voi olla myös tuulipukukulttuurin uhmaus, mutta kannan seuraukset ylpeänä pää pystyssä.

Anyways, rest of my trip I was enjoying my Iceland journey by having a nice summer flu. Icelandic warm summer weather just completely surprised me. Back to the ice age era. The reason for sickness can be also that I'm not a big fan of hiking clothes. Anyways, I'm going to stand the consequences and carry my dress and ballerina shoes with proud..

-SaTuulia

"Only Miss The Sun When It Starts To Snow"

Reykjavik on maailman pohjoisin pääkaupunki. Täällä talvet ovat kuitenkin leudompia kuin Suomessa ja kesäisin islantilaiset etsivät shortsit ja hihattomat paidat +15 asteen "helteen" yllättäessä. Noista celsiusmääristä ei paljon ylemmäs enää mennä. Samaan aikaan suomalaisen alkukesä kuluu itkiessä kuinka kesä ei tullut tänäkään vuonna kun lämpötilamittari näyttää onnettomat +15 astetta.

Reykjavik is the world`s northernmost city. Still winters are here milder than in Finland. When the temperature goes up to + 15 degrees in the summer, Icelanders put on their shorts and t-shirts because summer has finally arrived. Temperature rare goes over +15 ( or even reach that point..) Meanwhile in Finland, people are constantly complaining how summer didn`t arrive this year either, when the thermometer shows only +15. 

Vuosien ajan olen vannonut, että olen syntynyt väärään maahan. Suomen hyytävät talvet ja vaatemieltymykseni eivät ole koskaan oikein kohdanneet. Rakastan minishortseja ja hellemekkoja yli kaiken, mutta -20 asteen paukkupakkasessa ei ole voinut muuta kuin alistua lämpökerrastojen pariin. Teini-iässä uhmasin Suomen talvea pukeutumalla minihameeseen säällä kuin säällä. (Onneksi minulla oli sentään paksut sukkahousut päällä..) Nyt myöhäisiän uhmaiän laannuttua, olen siirtynyt takaisin paksujen vaatekerrastojen pariin, vaikka välillä pahaa tekee.

I have been thinking for many years, that I was born in the wrong country. Finland`s cold winters and my taste of clothes haven`t found the balance. I love mini-shorts and summer dresses the most in the world, but  when it`s -20, I just have to say goodbye to my love ones for a while. In my teen`s, I wanted to 'fight' against the weather and was wearing mini-skirts (and fortunately warmer tights) in the winter time. Now later on, I have except my reality and changed back to layering even though my inner summer-self yells for relief.  

Olen myös kova palelemaan. Palelen herkästi talvisaikaan niin sisällä kuin ulkonakin. ( Ei ihme, että islantilaiset antoivat minulle pääasiassa joululahjaksi sukkahousuja, kaulaliinan ja villapaidan.) Siksi hieman tragikoomiselta kuulostaakin, että otin ja lähdin Islantiin, missä sää on Suomeakin karumpi. Vaikka täällä lämpötila ei yleensä mene alle -10 asteen, niin kylmä ja raaka mereltä puhaltava tuuli tekee ilman tuntuvaan hyytävältä. Jos Helsingin keskustan tuuli tuntuu pahalta talvella, niin mieti tuulta kolme kertaa pahempana ja pääset aika lähelle Reykjavikin sääolosuhteiden totuutta.

I am good at freezing as well. I freeze always in the winter time, inside and outside. ( No wonders why Icelanders gave me tights, a scarf and a wollen sweater as Christmas presents.)  It can sound a bit funny that the most freezing person in the world, moved in to Iceland where the weather is rougher than in Finland. Even though the temperature doesn`t go under -10 degrees, the wind is the evil friend who doesn`t leave you alone. If you think the wind is cold in the downtown of Helsinki, the wind of Iceland is at least 3 times worse.

Olen Helsingissä talviolosuhteiden ekspertti. Pyrin liikkumaan keskustassa ollessa niin paljon kuin pystyn maan alla, koska se on eri käytävien ja metrojen takia mahdollista. Pitää varmaan ostaa oma lapio ja kuokka tänne Reykjavikiin, että voisin toimia samaa täällä. Täällä ei liiemmin tunneleita ole.

I am expert of cold avoidance in the winter time in Finland. Most of the time I walk or travel underground in the downtown of Helsinki. It is actually possible since we have so many walking tunnels and metro. I probably have to find a shovel and a mattock to be able to do same here in Reykjavik. Here tunnels are still just  a dream in my mind.

Jos tuntuu siltä, että sää muuttuu nopeasti Suomessa, Islannissa se muuttuu vielä nopeammin. Yhdessä hetkessä aurinko saattaa paistaa kirkkaana taivaalla ja seuraavassa hetkessä myrsky riepoa maankamaraa. Muistan edelleenkin elävästi, kun lähdin eräänä iltana "virkistävälle" juoksulenkille ja ollessani keskellä lähes tyhjää "erämaata", katastrofaalinen raekuuro alkaa. Rakeet ovat ainakin pikkurillin päänkokoisia ja ne lyövät kasvoihin kuin terävät veitset. Kuuro loppuu noin 10 minuutin päästä yhtä äkillisesti kuin on alkanutkin, mutta kasvoja särkee vielä tovin kuuron loputtuakin.

If you feel that the weather changes fast in Finland, it changes even faster in Iceland. At one moment innocent sun might shine in the sky but at the next moment the evil storm arrives and the sun is just the memory.
I still remember the evening, I went for a 'refreshing' evening run.  I was in the middle of nowhere when enormous hailstorm started. Hails were the same size as  your nails on your little fingers and they hit on your face like sharp knives. Fortunately the hailstorm ended after 10 minutes, as quick as it has started, but my face was still hurting a while after the incident.

Talvella myrskyt saattavat olla välillä niin rankkoja, että koulut joudutaan sulkemaan ja ulkonaliikkumiskielto asettuu voimaan. Näin kävi viime joulukuussa 2015 hurrikaanituulien iskiessä maahan, ja repiessä kattoja ja parvekkeita pois sijoiltaan Etelä-Islannissa. Hurrikaanituulet iskivät myös Reykjavikiin, onneksi eivät kuitenkaan yhtä vahvana kuin etelässä, mutta sen verran vahvana, että ulkonaliikkumiskielto oli voimassa. Koko Reykjavikin pääkaupunkiseutu sulki tuolloin ovensa iltapäivästä. Minäkin pääsin tuolloin lähtemään töistä 2 tunnin olon jälkeen ja kykin kotona koko loppupäivän kuunnellessani koko yön yli jatkuvaa tuulen armotonta ujellusta.

In the winter time the storms can be so rough that schools are closed and people have been advised not to go out of the house. This happened last December 2015 when the hurricane winds arrived to Iceland. The storm caused a lot of damage in the Southern Iceland where it ripped off roofs and balconies. The storm wasn`t as damaging here in Reykjavik but people were not allowed to leave houses. All Reykjavik capital area was closed on that day starting from late afternoon. I was just 2 hours at work and spent the rest of my day sitting alone inside my home listening the wind moaning violently outside.

Kevättä kohti kuitenkin kovasti mennään ja toivottavasti pahimmat sääkatastrofit ovat jo tämän talven historiaa. Vaikka lunta on vielä runsaasti maassa, niin kummallisen aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on alkanut ilmetä.

Fortunately spring is more near the day after day and we can just hope the most extreme weather catastrophes are just history. It`s still snow everywhere but it has been surprisingly sunny and warm days in the past weeks.

-SaTuulia

My Ghetto Life in Iceland

New year and old blogger me. Uuden vuoden lupaukset eivät tunnetusti kestä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lupaukseni oli herättää blogini eloon. Syitä siihen miksi en ole kirjoittanut voi olla monia, joita kaikkia en lähde tähän avaamaan, mutta perfektionismi ja kausittainen inspiraation puute näyttelevät isoa osaa tässä katoamisleikissä. Tässä postauksessa valoitan hieman, missä olen majaillut viimeiset puoli vuotta. Postauksessa olevat kuvat eivät valitettavasti ole ghetostani. Etsin edelleen punaista lankaa kuvien suhteen kyseiseltä asuinalueelta. Ei ole näkynyt lankoja.

New year and old blogger me. As we know, New Year`s resolutions rarely last but here I am to try. My resolution was to bring the blog alive. There can be several reasons why I haven`t been posting for a while and I`m not going too much into details but my love-hate friend called perfectionism and lack of inspiration have been playing parts in this tragedy. In this post I share with you what I have been up to last 6 months! Unfortunately pictures are not from my ghetto neighborhood. Sincere apologizes for that. I`m still trying to find a lost inspiration to take photos there. 

Syyskuu 2015 oli uuden vanhan alku. Koin tuolloin jonkinlaisen "Deja Vu:n". Olin muuttamassa jälleen kerran pois Suomesta. Anteeksi mitä? Vastahan muutin takaisin Suomeen Ruotsista? Vuosi oli tosiaan ehtinyt vain vierähtää kun pakkasin laukkuni uudestaan. Tämä kerta kului kuitenkin hieman enemmän hampaita kiristellessä matkalaukkuja pakatessa. Vielä  muutamia minuutteja ennen lähtöä purin ja punnitsin laukkua, joka oli ihan painorajan tuntumilla. Lentokentälle saavuin hikisenä ja uupuneena. Ruotsiin mennessä ei tosin ollut samaa ongelmaa. Laivaan kun saa ottaa niin paljon tavaraa kuin jaksaa kantaa. Siihen en ota kantaa onko se hyvä vai huono asia.

September 2015 was the new beginning with the old taste. I experienced 'Deja Vu' moment as this all would have happened before. I was moving away from Finland. Excuse me? It was you who just moved back to Finland from Sweden, right? It had been just a year when I moved back and here I was again, packing my bags. This time the packing process just felt extremely painful. Just a few minutes before I was supposed to head to the airport I found myself unpacking and scaling my back. It was near the weight limit. I finally arrived to airport feeling sweaty and exhausted. I didn`t have this luggage issue when moving to Sweden. You can take as many baggage as you can carry inside the boat when traveling to Sweden. Is that good or bad thing? I rather not answer. 

Kolme ensimmäistä viikkoa tuntuivat enemminkin kolmelta kuukaudelta. Ensimmäisen viikon vietin kalastellen käytettyjä huonekaluja ympäri Reykjavikin pääkaupunkiseutua. Päivät olivat vaiheikkaita, päivisin uuteen työpaikkaan ja iltaisin vierailimme poikaystävän kanssa vieraiden ihmisten kodeissa arvioimassa haluaisinko ostaa heidän käytettyjä huonekalujansa.

First 3 weeks felt as 3 months. I spent my first week looking for furniture around Reykjavik capital area. Days were busy; new work every day and visits to strange people`s houses to buy their used furniture with my boyfriend. 

Toisella viikolla olinkin saanut huonekalut kasaan ja muutettua omaan asuntooni. Asuinaluettani kutsutaan paikallisten mukaan Reykjavikin "ghetoksi". Työkaverin mukaan asuinalueella asuu pääasiassa köyhiä maahanmuuttajia. Sehän sopii paremmin kuin hyvin omaan kuvaani. Olinhan nyt virallisesti köyhä maahanmuuttaja uuden islantilaisen sosiaaliturvatunnukseni kanssa.

I moved into my apartment on the second week. We had been extra quick for finding me all the furniture I needed. My neighborhood is called  as Reykjavik`s "ghetto". According my workmate this is the area where poor immigrants live. It fits perfectly into my picture! I am officially a poor immigrant with my brand new social security number! 

Jos rehellisiä ollaan, niin en ehkä mieltäisi asuinaluetta ghetoksi, mutta ei näistä islantilaisista aina ota selvää. Vähän sama kuin asuisi tavallisessa suomalaisessa lähiössä, missä on omakotitalojen sijaan vuokrakerrostaloasuntoja. ( Täältäkin löytyy niitä rivitaloja ja omakotitaloja!) Jos on koskaan elämänsä aikana asunut Helsingin Pihlajistossa ymmärtää mistä puhun.

To be honest, I don`t see this area exactly like a ghetto but Icelandic people.. sometimes you just can`t figure them out ;) This reminds me a basic Finnish suburb with a lot of rental block of flats.      ( And excuse me here are also row houses and detached houses in the ´ghetto!´) If you have ever lived in the Finnish suburb called Pihlajisto you know what I`m talking about.

Ghetto-elämäni alkoi shokeeraavissa merkeissä vierailtuani ensimmäisenä aamuna ruokakaupassa. Nainen huutamassa keskellä ruokakauppaa suomeksi lapsilleen. Hämmennykseni johtui siitä, etten ole tottunut kuulemaan suomea Reykjavikin turistirysien ulkopuolella ja nyt ollaan aika kaukana keskustasta. Pitää varmaan tottua ajatukseen etten ole tämän gheton ainoa suomalainen.

My ghetto life began in shocking terms while visiting the local grocery store in my very first morning in the suburb. Woman yelling to her children in the middle of the store. I was surprised because not expecting to hear Finnish outside the tourist zone of Reykjavik downtown and I`m living quite far away from the city center.

Arvelin muuton toiseen maahan sujuvan kivuttomammin että toisella kerralla. Ensimmäiset kuukaudet Ruotsissa menivät shokissa ennen kuin täysin sopeuduin. Tiesin, millaiset maahanmuuttajan ongelmat minulla olisi jälleen kerran edessä uuteen maahan  muuttaessani ja olin valmistautunut siihen henkisesti mielessäni. Ehkä olen tällä kertaa ottanut asiat kevyemmin Ruotsiin verrattuna, mutta kyllä tunteet ovat menneet ala-ja ylämäkeä.  Täällä kuitenkin toistuu samat ongelmateemat kuin Ruotsissakin: Hetkittäinen ulkopuolisuuden tunne kielimuurin takia, lapsuudenystävien ja laajan tukiverkoston puuttuminen ja se avuttomuuden tunne kun et tunne kaupunkia tarpeeksi; mistä saat ostettua mitäkin ja miten toimitaan milloin missäkin. Nämä ongelmat ovat yleisiä jokaiselle maahanmuuttajalle ja uskon, että vain toinen maahanmuuttaja voi täysin ymmärtää, mistä puhun.

I was thinking that moving abroad for the second time would happen a little bit smoother. I spent my first months in a little shock in Sweden before I adapted. This time I already knew the problems of immigration I  probably would face and was mentally prepared.  I have taken things smoother comparing to Sweden but my feelings have still gone up and down depending on the day. As said I face here same kind of problems as in Sweden, and no doubt I wouldn`t face them wherever I would immigrate. You feel you are not completely part of the society, many times because of the language barrier and your childhood friends and the safe net is thousands of kilometers away

Ongelmista huolimatta on tapahtunut paljon posiitivistakin. Minulla on ollut täällä mahtavat tapahtumarikkaat 6 kuukautta! Minusta on ihanaa olla osa mukavaa työ-yhteisöä, vuokratyöntekijänä kun oli välillä olo ettei kuulu mihinkään. On myös ihanaa, kun ei tarvitse stressata milloin näkee poikaystävää, kun tuo asuu tuossa 10 minuutin matkan päässä tuhansien kilometrien sijaan. En ole myöskään muuttanut maahan, josta en tuntisi yhtään ketään; tunsin entuudestaan maahan muuttaessa noin kymmenkunta islantilaista ja luku sen kuin vain kasvaa!

Ulkomailla asuminen toden totta kasvattaa. Minä muutuin paljon Ruotsissa vuoden aikana. Saa nähdä mitä tämä vuosi Islannissa tuo tullessaan.

Despite the problems,many positive things have happened as well. I have had an  awesome, eventful time here! It`s great to be a part of the nice work community; working as an agency worker in Finland felt as I wasn`t part of anything since I was changing my work place daily. It`s also relieving not to have a stress when I`m going to meet my boyfriend next time. He lives just 10 minutes drive away from me; not thousands of kilometers apart. I moved in the country where I already have some Icelandic friends and the number is just growing! It`s good to realize I`m not in`I don`t know anyone from here` situation.

Living abroad makes you grow as a person. I changed much during the year I lived in Sweden. Let`s see what this year brings to me.

-SaTuulia