It`s good to find yourself far away from everything, be away, so that you can come back

HELLO AUTUMN

It`s funny how day by day nothing changes, but when you look back everything is different.

Elokuun alussa suuntasin takaisin Ruotsiin kesäleireilemään sekä töitä tekemään kolmen viikon ajaksi. Paljon on näinä kolmena viikkona ehtinyt tapahtua. Joskus elämä saattaa olla kuin vuoristorata, toisessa hetkessä yläilmoissa ja sitten taas tiputaan kovaa ja korkealta. Tämmöinen ryöpytys tekeekin elämästä mielenkiintoista, mutta toisinaan voisi vauhti olla vähän tasaisempaa. 

Suurin saavutus kuluneilta viikoilta tapahtui ensimmäisellä viikolla. Pidin ensimmäisen puheeni ruotsiksi noin 40 ruotsalaiselle kesäleirillä Norrlannissa. Monet ihmiset potevat ramppikuumetta ja julkisen puheen pelkoa, minä poden lähinnä pelkoa, että unohdan miten ruotsia puhutaan. Enpä kuitenkaan mitään unohtanut ja kaveri kommentoi jälkeenpäin, että tosi kieliopillisesti puhuin. Kai sitä pitää sitten uskoa näin..

In the beginning of August I did a comeback to Sweden for 3 weeks. I attended first to Swedish summer camp and after that worked a few weeks in Stockholm. So much happened during those 3 weeks. Sometimes a life is like a big rollercoster, in some moment you are going down and then suddenly up again. This makes life interesting but sometimes I would wish life would be a bit more in balance.

Pics LouiseL

Jokainen päivä Tukholmassa on erilainen. Jonain päivänä kiertelin lasten kanssa tukholmalaisen lähiön taloja myymässä pari kruunua maksavia rannekoruja, toisena taas leikin turistiopasta, englanti-ruotsi-sanakirjaa ja ruotsinopettajaa perheen uudelle au pairille, jota koulutin noina päivinä työhön. 

Every day is different in Stockholm. Some day I`m going from door to door, selling bracelets with kids at Stockholm`s suburb. Some day I`m playing a tourist guide, English-Swedish dictionary and a Swedish teacher for my host family`s new au pair who I was training for my previous job.

On ollut hienoa nähdä Eurooppaa, kokea ja näkeä paljon uusia asioita. Maailmanmatkailu kuitenkin on aiheuttanut minussa juurettomuuden tunteen. Tunnen aika ajoin oloni kodittomaksi. Kuin olisin  repeytynyt monen maan välille. Tuntuu että olen väärässä paikassa aina väärään aikaan. Kaipaan arkea, rutiineja ja rauhaa. Kaipaan pysähtymistä ja tunnetta, että voin kutsua jotain paikkaa kodiksi. Milloin tämän "kodin" löydän, sen aika näyttää. Tämän siitä saa kun hyppää liian monessa maassa liian lyhyellä aikavälillä, osallistuu kahdelle kesäleirille ja tekee 2 roadtrippiä.

It has been amazing to explore Europe, experience and see so much. Traveling too much can also has its downsides. I sometimes feel homeless, rootless for being between 2 countries. It feels I`m always at the wrong country at the wrong time. I miss routines and peace. I miss the feeling that I can stop somewhere and stay. That I can call some place home. When I`m going to find this real home, time will tell. This summer was the point I realised I couldn`t enjoy traveling so much as before. I was changing countries every 1-2 weeks, attending 2 summer camps and did 2 road trips.

Viimeisen vuoden aikana olen ehtinyt viettämään aikaa lähes kaikkialla muualla kuin Suomessa. Olen ehtinyt kokea ja nähdä paljon niin paljon, että sitä on vaikea käsittää. Olen kokenut suuren onnen hetkiä, mutta myös sen kun kaikki hajoaa yhdessä hetkessä pirstaleiksi käsiini. Nuo palaset on kuitenkin otettava käsiinsä ja palapeli on koottava uudelleen. Kaikki nämä kokemukset ovat muokanneet minua ihmisenä, opettaneet ja karaisseet elämään. Se ei ole ollut helppo tie kulkea, mutta jokainen hetki, niin hyvät kuin huonotkin ovat antaneet minulle uutta perspektiiviä elämään.

In the past year I have spent most of time out of my own country. I have seen and experienced so much, it is hard to even realize that. I have experienced amazing happy moments but also situations when the world has just destroyed in front of me in one second. It`s important to remember that in those moments you just have to collect those broken pieces and build up your puzzle again. All of these experiences have changed me as a person and taught important lessons of life. It hasn`t been the easiest way to take, but every moment, as bad and good ones have given me a new perspective for the life. 

Pohdin pitkään elämääni au pair-vuoden häämöttäessä loppuaan. Pallottelin iäisyyden Suomen ja Ruotsin väliä. punnitsin hyviä ja huonoja puolia. Mitä enemmän ajattelin asiaa, ajatus alkoi ahdistaa ja sulkeuduin vain enemmän itseeni. Yhdessä hetkessä kuitenkin havahduin. Vaikka rakastan Tukholmaa ja minulla on ollut mahtavan ihana vuosi takana, juuri nyt parhaalta vaihtoehdolta tuntuu, että haluan hetkeksi hengähtää ja palata Suomeen. Kokeilla miltä elämä siellä vuoden jälkeen maistuu.

I was thinking my next move for a long time when the ending of my au pair year was coming near. Wondering should I choose Finland or Sweden. I was thinking about upsides and downsides. More I was processing a thought in my mind, more I just got stuck with my own thoughts. People`s questions about future plans made me feel distressed. In some point I just woke up to reality. Even though I love Stockholm and I have had an amazing year behind me, it feels I need a break and just move back to Finland. Try out how life is going to feel there after being away for an year.

En tiedä minne elämä minut lopulta vie, jäänkö tänne, palaanko päivä Tukholmaan vai löydänkö itseni jostain aivan muualta. Siinä se kauneus piileekin. Koskaan ei voi tietää mitä nurkan takana odottaa. Elämä on suuri arvaamaton seikkailu, johon pitää osata tarttua kun se tarjoaa kättään. Tulevaisuuden liika murehtiminen on turhaa. Elä päivä kerrallaan ja tee jokaisesta päivästä elämisen arvoinen. Tärkeintä on, että on rehellinen ja paras ystävä omalle itselleen. Muiden odotukset ja mielipiteet on syytä jättää taka-alalle. Maailmassa on aina niitä ihmisiä, jotka luulevat olevansa toisen ihmisen elämän asiantuntijoita , vaikka todellisuudessa näillä ihmisillä ei olisi aavistustakaan todellisuudesta.

 Joskus vastauksia etsiessä pitää niiden etsiminen lopettaa, että vastaukset voi löytää. Jos katsoo oikein lähelle ne vastaukset löytyvät sieltä mistä et uskoisi niiden löytyvän.

I don`t know where the life is going to bring me. Do I stay here, do I move back to Stockholm or do I find myself from completely new situation. That`s the beauty of life. You never know what waits you behind the corner. The life is a big mysterious adventure and you just have to be brave enough to take a chance when it`s offering an opportunity to you. Worrying too much about future is pointless. Live in the moment and make every day the worth of living. Be honest and the best friend for yourself. Leave behind the expectations of other people if it`s not what you really want in your heart. There always exists people who are assuming they are the experts of your life and know exactly who you are when they don`t actually have any clue of the reality.

Sometimes when you are searching answers you have to stop searching them that you can find the right answers. If you look closer than before, the right answers can be closer than you even realized.

Terveisiä Helsingistä. Aurinko paistaa ja nautin kiirettömästä kävelystä kaupungilla. Huomaan nauttivani suunnattomasti kävelystä kaupungin vilinässä. Voi olla, että haen tällä Helsinkiin jonkinlaista Tukholma- fiilistä, jota kaipaan suunnattomasti. Silti olo tuntuu ylionnelliselta täälläkin Kun on ollut poissa, näkee asiat uusin silmin. Nautin ihanien ystävieni tapaamisista, illoista Helsingin keskustassa pitkien tarinatuokioiden äärellä. Kun ollut paljon poissa, on niin paljon jaettavaa.

Kuten eräässä Finnairin mainoksessakin sanotaan:
"On hyvä löytää itsensä kaukana kaikesta, olla poissa, jotta voi tulla takaisin."

Greetings from Helsinki. Sun is shining and I`m enjoying long walks on the city streets without any stress and rush. Can be so that I`m searching some Stockholm feeling from Helsinki because I`m  still missing the city much. Somehow I feel also happy here in Helsinki. When you have been away, you see things differently. I enjoy meeting up my lovely friends, evenings at city just talking hours and hours with my nearest ones. When you have been away so long, it`s so much to tell and share.

As they are saying in some Finnish commercial:
"It`s good to find yourself far away from everything, be away so that you can come back."

- SaTuulia


If you are interested in beauty, take a look  at my friend Pauliina`s beauty blog and youtube channel here. ;)

Midsummer Dream

Tänä vuonna vietin perinteisen mökkijuhannuksen sijaan kaupunkijuhannusaaton Tukholmassa kukkaseppeleiden ja juhannusbrunssin merkeissä. Brunssi koostui katkarapu-feta-avokado-salaatista, melonista ja kinkku-juusto lautasesta oliivien kera. 

 Emme olleet suunnitellet paljoa etukäteen, mutta kuten yleensäkin spontaaneimmat ideat ovat niitä parhaimpia, joten juhannusaatto oli mitä onnistunein. Linnouttauduimme luokseni host-perheeni katon alle, koska Tukholman sää on näinä päivinä ollut hieman harmaa ja pilvinen. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä kun kaksi kovaäänistä hölösuuta pääsee saman katon alle, ei jutusta meinaa tulla loppua. :`D

This year I spent a city Midsummer`s eve with flowers and a brunch in Stockholm instead of going to the summer cottage as usual. Our brunch consisted of shrimp-feta cheese-avocado salad, melons and ham-cheese plate with olives. 

We haven`t planned so much before hand the whole Midsummer thing but as usual the spontaneous ideas are the best ones. We stayed at my host family`s home because the weather hasn`t been so good in these days in Stockholm. Staying inside didn`t matter at all since we still had a lot of fun. When two girls who love talking are together, it means endless talk. :`D 

Hyvää Juhannuspäivän jatkoa! :)

Wishing you all Happy Midsummer! :)

-SaTuulia

I can`t tell when the story will end, but I know where to start

Viimeisiä viikkoja viedään ja Au Pair-taipaleeni alkaa lähestymään loppuaan. Nyt on aika katsella hieman taakse menneeseen ja kummastella yhtä sun toista tapahtunutta. Elämässä sattuu silloin tällöin outoja sattumuksia, välillä oikein tuntuu ihan kuin kaikki tämä olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Yleensä nämä asiat tapahtuvat odottamatta ja niiden merkityksen tajuaa vasta jälkeenpäin.

Spending last weeks with my Au Pair family before my journey is going to end. Now it`s time to look back and reminisce all the interesting coincidences what have happened to me during this amazing period. Sometimes it feels like there would have been some invisible magical power who is leading you through the life and everything what is meant to be will be. These things happen when you expect it last and you are realizing the meaning of them later in life. Life can sometimes be such an interesting adventure!

Asuessani ensimmäistä viikkoani Ruotsissa osallistuin kesäleirille. Olin ensikertalainen leirillä ja tunsin vain muutaman ihmisen entuudestaan. Minut oltiin pistetty samaan huoneeseen 4 muun tytön kanssa. Aloin eräänä päivänä puhumaan tarkemmin yhden huonetoverini kanssa minne olin vastikään muuttanut. Ensiksi selvitimme, että asumme molemmat Tukholmassa, sitten kävi ilmi, että samassa kunnassa, samalla asuinalueella.. Siinä vaiheessa kun sanoimme osoitteeksemme saman tien, alkoi keskustelu muuttua hieman kummastuneeksi. Loppujen lopuksi selvitimme, että asun tasan hänen naapurissaan. Millä todennäköisyydellä tapaat näin tulevan naapurisi kun Suur-Tukholmassa asukkaita on tosiaan se 2 091 473??? Tämän pienoisen yhteensattuman kautta olen löytänyt elämääni uuden ystävän.

I spend my first week at the summer camp in Sweden. I was attending there as a first timer and just knew a few people beforehand. I was sharing a room with 4 other girls. One day I began randomly to talk about where I`m living with one of my roommates. First we figured out, we both live in Stockholm. Then we got to know it was in the same living area. In the end we realized we are living at the same street and actually she is living at next door of me!!??. Seriously, what are chances you are meeting accidentally your new neighbour when there is 2 091 473 citizens in the whole Stockholm Municipality?? Because of this a "little" coincidence, I have found a new friend in to my life.

Oli muuten ihan pienestä kiinni, että sain Au Pair-perheeni isäntäperhekseni. Olin itseasiassa jo vastaanottanut viestin perheeltä, että olivat valineet toisen Au Pairin ohitseni, mutta olin tullut perässä hyvänä kakkosena. Kohtalo kuitenki puuttui peliin ja sain parin päivän päästä uuden viestin, jossa kyseltiin haluaisinko sittenkin tulla, koska toinen Au Pair oli peruuttanut tulonsa. Minun onneni, sillä Au Pair-perheeni on aivan mahtava, parempaa tuskin edes löytää.

It was soooo close I got my Au Pair family as my host family. Actually I already received a message from them they had chosen some another girl over me but I had also been one of the promising candidates. Some miracle just happened because I received later a message, that girl had cancelled and the place was now mine! My luck because my Au Pair family is amazing, better you can`t ever imagine.

Oudoista tavoista tutustua uusiin ihmisiin, tässä vielä toinen. Olen tuntenut vuoden ajan erään Hollannissa asuvan ystäväni. Tähän ystävään olen tutustunut suomalaisen kaverini kautta, joka asui Hollannissa puolisen vuotta. Tänä keväänä olen jälleen aktivoitunut pitämään enemmän yhteyttä tämän Hollanissa asuvan kamuni kanssa. Hän kertoi tutustuneensa ruotsalaiseen tyttöön internetin kautta, joka SATTUMOISIN työskentelee lähiostoskeskuksessani. Sain kunnian toimittaa kyseiselle henkilölle syntymäpäivälahjan kaveriltani ja tänä päivänä mekin tunnemme toisemme.

There is the other story about the weird ways to get to know new people. I have known for an year a friend who is living in the Netherlands. I got to know him through my Finnish friend who was living half an year in Amsterdam. This spring I have been talking more actively with my Holland friend. He told me he had got to know some Swedish girl via internet and surprisingly that girl is working at my local shopping center here in Sweden! I had a honor to give her a birthday present from my Holland friend and because of that we also know each other nowadays.

Minulle kerrottiin, että minulle ei riittäisi varasijalta tilaa haluamalleni kesäleirille Hollannissa. Olin jo ehtinyt hyväksyä asian, kunnes parin päivän päästä sain uuden viestin, yksi osallistujista oli peruuttanut ja paikka on minun!!

I have been told there wouldn`t be a place for me at some summer camp in the Netherlands this summer. I had already accepted this sad fact but a few a days later I got the confirmation there is a place for me because one participant had cancelled! Such a good luck, huh?

Tuntuu kuin ympyrä sulkeutuisi. Ihminen kaukaa menneisyydestä, jonka viimeiseksi olisin uskonut haluavan oma-aloitteisesti ottavan yhteyttä antoi kuulla itsestään joitain viikkoja sitten. Tämä vain vahvisti tunnetta siitä, miksi en halua tämänkaltaisia ihmisiä enää myrkyttämään elämääni.  

What goes around, comes around. A person far a away from my past, the last person I ever expected initiatively contacting me, showed up back to my life out of nowhere. It just confirmed my feelings why I don`t want that kind of people to poison my life anymore.

Au Pair-taipaleeni on tosiaan pian finaalissa. Tämä on luvun loppu, mutta samalla uuden luvun alku, koska tarina on kesken. Enkä millään malta odottaa seuraavan luvun seikkailuja!
Mukavaa torstaipäivää kaikille, pitäkää pää pystyssä ja kantakaa näkymätöntä kruunuanne ylpeästi. Antakaa elämän viedä ja tarttukaa tilaisuuteen. Koskaan ei voi tiedä minne se seuraavaksi vie.

As I said before, my Au Pair journey is soon ending. This is the end of the chapter but the beginning of new one, because the story is not finished yet. And I can`t wait the new upcoming adventures! But now I`m wishing a lovely Thursday to you all, keep your heads up and wear your invisible crowns proudly. Let life happen and don`t hesitate to take a chance when it`s in front of you. You never know where it leads you.

xoxo, Satuulia

Everything happens for a reason but OFTEN I wish I knew what that reason was..?

On tullut aika perinteisen uuden vuoden "avautumispostauksen."

It`s time for traditional New Year`s Eve Post.

St. Petersburg July 2013.

En pidä itseäni taikauskoisena, mutta vuosi 2013 on ollut koko komeudessaan varsin eriskummallinen vuosi. Sanonta "Everything happens for a reason but sometimes I wish I knew what that reason was" on kummitellut mielessäni useampaan otteeseen vuoden kuluessa. Vieläkään kaikkien tapahtumien merkitykset eivät ole ottaneet avautuakseen, mutta olen huomannut, että ajankuluessa kaikki saa lopulta oman merkityksensä.

I`m not superstitious but the year 2013 has been quite unordinary. Like it`s said: "Everything happens for a reason but sometimes I wonder what that reason is" has been the sentence of the year. Even now I`m not completely sure what has been the point of some things - I trust in time I will know. 

April 2013 with my girl <3

Vaikka näitä alamäkiä onkin ollut tuon tuosta, on sitä kovaa menty myös ylöspäin kuin alaspäin. Vuotta 2013 voisi kuvailla hyvien ja huonojen tapahtumien vuoristoratana. Jälkiviisaasti sanottuna kaikki kokemukset kasvattavat, hyvät kuin huonotkin, vaikka ne kuinka ikäviltä kyseisessä hetkessä tuntuisivatkin.

The year 2013 has been like one big rollercoster; many downs and the next moment I have realised being too up. If I`m trying to think wisely every experience grows you as a person. 

Filming Dusty Road Band`s music video in July 2013

Elämä on vuodessa muuttunut niin hurjalla vauhdilla, että hieman kummastuttaa ajatus, että viime vuoden tammikuussa olin opiskelemassa Kosmetologikoulussa. Olin valmistumisen kynnyksellä ja hurja stressi päällä painavista tutkinnoista. Päivät kuluivat kahlatessa läpi loputtomia monistevuoria pienessä Laajasalon yksiössä ja harjoitellessa ulkoa hierontakaavoja ja hoitotuotteiden vaikuttavia aineita. Helmikuussa sitten oli näytön paikka ja onnen kyyneleitä vuodatettiin samaisena kuukautena kun kädessä oli sekä kansainvälisen Cidesco-tutkinnon paperit kuin kosmetologin ammattipaperit.

Life has changed much so fast, the idea of studying in Beautician school feels distant. Last January I was still in school, studying for my final examination. In February it was finally "The Showtime" and I remember I cried for happiness  when I was holding in my hands International Cidesco Beauty Therapist certificate and Beauty Therapist certificate. 

School and classmates in February 2013 :)

Maaliskuussa koulun loppumisen kunniaksi otin ja repäisin ja suuntasin ihanan Santtusen kanssa Amsterdamin ja Hollannin paheelliseen sykkeeseen, tapaamaan sinne vastikään muuttanutta suomalaisystävääni. Osan ajasta vietimme ihanan hollantilaisen ystäväni luona Leidenissä.

In March I celebrated my graduation by traveling to the Netherlands with my schoolmate. We visited my Finnish friend who was living in Amsterdam and also stayed part of time at my Dutch friend`s apartment in Leiden.

Amsterdam in March 2013

Matkan jälkeen iski työttömyyden tyhjyys ja ilman mitään aktiviteetteja ehdinkin sompailla kuukauden  ajan, kunnes riemusta kiljuen vastaanotin työpaikan päiväkodista. Olin silloin niin iloinen että sain jotain tekemistä, etten olisi malttanut viikonloppunakaan olla menemättä töihin. Päiväkodissa vietin aikaa koko kevään ja kesän lomaillen vain yhden viikon.

Return back to Finland was back to reality. I didn`t have a job so my days were quite empty and boring during one month. When I finally got the job from kindergarten I was so happy I felt I would have wanted to be there also during the weekends. ( Maybe it was better the place was closed.. Silly me xD) I spent all spring and summer working and just take one week vacation.

Tuon yhden viikon aikana tein comebackin Hollantiin ja osallistuin "once in a life time"-tapahtumaan: 10th World Congress for People Who Stutter in the Netherlands

Ilo ja jännitys oli ylimillään, sillä tapasin paljon vanhoja kavereita joista en ollut monia nähnyt jopa kahteen vuoteen. Sain myös paljon uusia tuttavuuksia ja eräästä heistä on tullutkin tämänhetkisen elämäni läheisimmistä ihmisistä. Kongerssi oli aivan mahtava, mukavaa yhdessäoloa, mielenkiintoista ohjelmaa ja itsellenikin pieni jännitysmomentti pitäessäni kahden ystäväni kanssa pienen esitelmän ( ja tietenkin in English) kongressin viimeisimpinä päivinä.

I did comeback to the Netherlands during my one week holiday and participated to the 10th World Congress for People Who Stutter. It was exciting and lovely to see old friends who I haven`t seen for a long time, some of them not in 2 years!! I also got many new friends and one of them is nowadays one of the closest and the most important persons in my life. The congress was just awesome, happy spending time with lovely people, interesting program and exciting moment when me and my friend were having speech in front of the congress audience.  

Viime vuoden vaihtuessa mieltäni oli kaivellut jatkosuunnitelmat koulun jälkeen. Monet koulusta valmistuneet
alkoivat etsimään oman alan töitä, mutta oma mieli haikaili ulkomaille. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen Tukholma-haaveeni ja aloin sinnikkäästi etsimään itselleni au pair paikkaa ensi syksyksi. Pitkän etsintäprosessin jälkeen löysin maailman mahtavimman perheen, johon kävin tutustumassa kevään aikana.

Last winter near the graduating I was also thinking plans after school. Many of my classmates began to search for beautician jobs but I had just one thought in my mind. Sweden. I decided to made my dreams come true and began to search au pair job from Stockholm. After long searching process I found an awesome family and visited them last spring before moving in.  

Farewell party August 2013

Elokuussa otin ja lähdin sitten Tukholman sykkeeseen kolmen painavan matkalaukun kanssa. Ensimmäinen viikko Ruotsissa alkoi aikamoisella kielikylvyllä osallistuessani kesäleirille, jossa muut osanottajat puhuivat kotikielenään ruotsia ja minun yrittäessäni sönkätä jotain englannin ja ruotsin sekoitusta. Minut otettiin kuitenkin mahtavasti vastaan ja sain paljon ihania uusia ystäviä. Haastavan viikon jälkeen suuntasin au pair-perheeni luokse ja aloitin uuden elämän uudet haasteet. Kaikki muuttui kerralla niin äkkiä että alkukuukaudet tunsin suurta väsymystä selviytyessäni päivän rutiineista. Aivotoiminta oli välillä kovilla totutellessani puhumaan kolmea kieltä, englantia, ruotsia ja suomea lähes päivittäin.

In August I packed all of my life in 3 luggages and arrived to Stockholm. ( Sounds dramatic, and my life seems to consist just thousands of clothes and make up which were in my luggages.. haha xD) My first week in Sweden didn`t begin so easiky. I participated to the Swedish summer camp where everybody else spoke Swedish as their mother tongue. It was quite shock me but I handled it by speaking svengelska, (Swedish and English mixed up together, my new official mother language.) Even though I had some language problems all people took me part of the group kindly and friendly and I got many new friends. After this challenging week I started my life with au pair family and the new challenges of life started. All changed so quickly during the first months I felt myself enormously tired all the time. My brain were exploiding trying to handle 3 languages in my daily life: English, Swedish and sometimes Finnish.

Härnösands stamningslägret August 2013

Lokakuussa taas rysähti oikein olan takaa kaatuessani portaissa kaverini luona ja päätyessäni Danderydin sairaalaan. Olin murtanut kyynärpääni ja käsi piti leikata. Au pair työt katkesivat viikoksi maatessani tiputuksessa ja huristellessani ympäri sairaalaa isossa sairaalasängyssä ja yrittäessäni kommunikoida ruotsiksi huonosti englantia osaavien hoitajien kanssa. Päivittäistä hupia tuotti huonetoverin vanhanaikainen puhelin, joka pirisi monta kertaa päivässä niin kovaa että säikähdyksestä melkein hyppäsin kattoon. Päivän kohokohtia olivat ruokahetket, tee maidolla ja kun joku tuli vierailulle. Sain paljon ihanaa sympatiaa, suklaata, hollantilaista olutta ja keksejä.

In October all my life fell down suddenly and badly. I literally fell down from stairs and broke my elbow. I broke it so badly it needed immediately surgery. I spent some nights at Danderyds hospital. I was away from au pair job for one week and was living hospital life  my hand in the drip and travelling around the big hospital bulding in my bed by hospital staff. Communication between me and nurses were quite interesting while nurses didn`t speak so good English and my Swedish wasn`t so excellent. The best moments of the day were mealtimes and my roommate who was an old lady. She always cheered me up by answering to old phone ( landline) who was ringing too loud and I always jumped up 3 meters every time by shock. It was also nice to have some visitors. I got much sympathy, chocolate, Dutch beer and cookies.

Sairaalan jälkeinen elämä oli hyvin kivulias ja tuskaisa. Kipsiä onneksi pidin vain 10 päivää, minkä jälkeen alkoi monen viikon kestävä fysioterapiaperiodi. Päivät kuluivat fysioterapiassa ja ruotsin kielikurssilla juosten. Au pair töiden lisäksi vapaa-aikaa ei tuolloin kauheasti ollut.

After hospital life continued painfully. I had a plaster just for 10 days and after it began physiotherapy period. All of my free time was consisting hospital visits and a Swedish language course. And when I also had work, I didn`t have so much free time left.

Nyt kuitenkin on tullut aika vuoden vaihdokseen. Kosmetologikoulusta Tukholman sydämeen. Paljon muutakin merkittävää  on tämän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, mutta kaikkeanhan en voi valitettavasti tähän postaukseen jakaa. Pitkän ja osittain kivisen matkan olen ehtinyt kulkea.

Olkoon vuosi 2014 inspiroiva ja rikas kuten edellinenkin vuosi sekä allekirjoittaneen toiveesta, hieman tasaisempi kuin vuoden 2013 vuoristorata.

Now it`s time for New Year. From Beautician School to heart of Stockholm. Of course it has happened much more significant things in this year, unfortunately I can just share part of them.  

New Year 2014, be inspiring and rich as the previous year but I`m asking one thing: Be more kindly for me than year 2013.

Kuluttaja magazine in June 2013. An article about how to take a good picture. :)

SaTuulia kiittää.
Hyvää uutta vuotta hanipuppelit <33

SaTuulia says "thanks" and wish you all better New Year 2014 :)

The seasons have changed and so have we

Drottningholm

Kirpeät syysaamut, suloisen lämmin keskipäivän aurinko, hymyilevät ihmiset, kermavaahtoa nenänpäässä, suloiset lapset halaamassa hyvästiksi päiväkodin pihassa, uusia kasvoja, muutama tuttu kasvokin. Tällaiselta elämä Tukholmassa tuntuu.

Cold autumn mornings, warm and lovely noon sun, smiling people, cream on the nose, sweet kids hugging you at yard of kindergarten, new faces and a few familiar also, that`s my life in Stockholm.

Drottningholm

Tukholman kauneutta olen päässyt ihailemaan näiden kuuden viikon aikana mahtavassa seurassa. Minua huolestutti ennen muuttoa, kuinka kuluttaisin vapaa-aikani, olisiko minulla mitään tekemistä täällä. Seuraa näyttää nyt olevan sen verran, että viikko sitten tunsin olevani burn out pisteessä, olin  ollut ylisosiaalinen ja haalinut liikaa tekemistä arkeeni. Tajusin, että tarvitsen omaa aikaa, jolloin voin huolettomasti katsoa yksikseni leffoja, kirjoitella blogia, kuunnella musiikkia ja höpötellä tuttujen ihmisten kanssa Skypessä. Nyt koitan varata viikkoihin tämmöisiä hetkiä/päiviä jotka omistan kokonaan omalle seuralleni. Alan jo voimaan hieman paremmin, on hyvä välillä ladata akkuja.

I have had a possibility to experience beauty of Stockholm during these past 6 weeks I have spent here with an awesome company. I was a bit worried before moving how I`m going to spend my free time here, I don`t wan t to feel myself bored. The fact is, I have so much activities and people who to see, I was a week ago feeling myself close to burn out point. I had been over social and did too much during the days. I realised I also need my own time when I can watch movies alone, write a blog, listen music and speak with my old friends people on Skype. Now I also try to book some moments/days during the weeks when I`m just alone. I`m getting now better, it is sometimes good to get some rest also.

Drottningholm

Täälläkö tylsää? No ei todellakaan! Tämän kuukauden aikana on tapahtunut enemmän kuin melkein vuodessa konsanaan. Jokainen päivä on erilainen, ja antaa jotain uutta elämään. Hieman vastapainoa Suomen tylsyydelle, jossa toistuivat samat vanhat kuviot päivästä päivään, työn tekoa ja viikonloppu. Täällä viikonloppu ja arki sekoittuvat toisiinsa, on aikaa omalle itselle ja ajatuksille. I like!

Boring? Here? No way! So much has happened during these weeks, almost more than in one year in Finland! ;) Every day is different, something new for a life. Life was sometimes stuck into boring routines in Finland, now I don`t see so much difference between week and weekend. I like!

Drottninholm

Tykkään etsiä ympäriltäni aina joitain mukavia arkipäivän pieniä asioita. Tavaksi on tullut esimerkiksi istua kotini lähellä olevassa kauppakeskuksessa, Espresso Housessa, tilata suuri Chai Latte ja kirjoitella omassa rauhassa blogia. Toinen suosikkijuomani ovat Ramlösan makuvedet, mango on ehdoton suosikki ;) Kuvassa oleva granatäpple on toki myös hyvä.

I  still like to search some little routines to my life. Right now I enjoy to sit alone nearby home at some cafe place named Espresso House, write the blog and drink Chai Latte. Another favorite drink is different kind of waters with some taste by Ramlösa. Mango is one of the bests but granat apple is also fine.

Näihin kuuteen viikkoon on mahtunut niin paljon. On ollut au pair tapaamisia, tapaamisia ruotsalaisten ystävien kanssa, Pohjoismainen seminaari Enköpingissä rakkaiden ihmisten kanssa ja hollantilaisen ystäväni vierailu. Olen ehtinyt vierailemaan Drottningholmin Palatsin liepeillä, Djurgårdenin puistossa, lukusia kertoja Gamla Stanissa ja tutustunut Kungsholmeniin. Olen vaellellut päättömästi ympäri Tukholmaa hyvässä seurassa, spontaanisti astellut keilahallin ovesta sisään ja pelannut erän. Hypännyt metrosta ulos ja mennyt naurussa suin pelaamaan minigolfia.

I have been super active in these 6 weeks. I have had au pair meetings, meet my Swedish friends, Nordic Seminar in Enköping with my friends who I like family for me and being poor tour guide  to my Dutch friend. I have experienced Drottningholm Palace area, Djurgården park, visited hundred of times in Old Town and walked around Kungsholmen. I have gotten to know Stockholm better just walking spontaneously from place to place with a good company, randomly entered in to the bowlinghall and took a round. I have randomly jumped out of underground and went to play mini golf laughing at the same time how poor I`m with that game.

 Olen laulanut täysiä autossa matkalla ruokakauppaan ( yksin ollessani toki..), neuvonut ihmistä ruotsiksi missä kirjasto sijaitsee kahden viikon asumiskokemuksen perusteella, kaatunut pyörällä puhuessani samanaikaisesti puhelimeen ( nyt kyynärpäitä koristaa kauniit mustelmat), neuvonut eksyksissä olevaa miestä oikeaan metroon, tanssinut itseni väsyksiin saakka, saanut kyydin juna-asemalle kyydin ystävälliseltä naiselta kun bussia ei kuulunut. Olen nauranut itseni lähes kuoliaaksi loputtomissa tunteja kestävissä Skype-keskusteluissa, joissa ei loppua kohden ole enää mitää järkeä, koska lähes nukun koneen edessä. Olen ihmetellyt ruotsalaisten positiivisuutta, ystävällisyyttä ja avoimuutta, tavannut mahtavia uusia ihania ihmisiä, mennyt hymyssä suin nukkumaan.

I have sung with a high voice while driving to the grocery store ( When I have been alone for sure..), explained to someone in Swedish how she can find a library when I was lived just two weeks in muy suburb, fell form bike to the ground while talking to the phone ( I have beautiful bruises covering my elbows now), advised a man to find his way to the right metro, danced myself to tiredness, got a ride to the train station by random woman who is living near me because bus never came. I have almost laughed myself to death while Skype conversations which have taken eternity because in the end of conversations there is no point anymore if I`m almost sleeping in front of computer. I have been amazed by positive, open and friendly Swedish people, met awesome new people and went to sleep smile on my face. 

Nyt istun Chai Laten edessä kahvilassa. Syksy on tullut, se pakotti minut ostamaan talvitakin ja uudet kengät, koska lähimmät talvivaatteet sijaitsevat Helsingissä. Yleensä inhoan syksyn ja talven tuloa, pimeää, kylmää ilmaa, mutta nyt asia ei minua kummemmin haittaa. Uusi vuodenaika, uudet muutoksen tuulet. Uskon tämän vuoden kasvattavan ja kehittävän minua ihmisenä monin tavoin. En usko palaavani takaisin Suomeen kesäkuussa enää täysin samana ihmisenä. The seasons have changed and so have we.  

Now I sat at coffee place with Chai Latte. Autumn is here, it forced me to buy a new winter jacket and shoes because all of my winter clothes are in Helsinki. Usually I hate knowing autumn and winter are coming because of freezing weather and darkness but now I`m not caring so much of it. New season, new winds. I believe, this year helps me growing up as a person in many ways. I don`t believe I`m completely same person after this experience. The seasons have changed and so have we.

-SaTuulia