Heja Sverige!

Minulla oli eilen ensimmäinen tapaaminen yksityisen ruotsin opettajani kanssa. Ihan tuttu henkilö tämä tosin on, joka toimii kielten opettajana koulussa. Ruotsin kielen taitoni on päässyt pahasti ruostumaan sitten lukioaikojen, mikä harmittaa todella paljon. Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain.

Kielet ovat olleet kouluaikoinani pahin kompastuskiveni. No okei, ehkä matematiikka on ollut vielä pahempi, mutta englannin kielen opettelu on ollut minulle työn ja tuskan takana. Voi olla, että ala-asteen opetuksen laadulla ja nuorella iälläni oli asiaan vaikutusta, etten päässyt kunnolla asiaan sisälle alusta alkaen. Muita oli todella vaikea kiriä myöhemmässä vaiheessa kiinni.

Te, jotka ette tunne minua teini-ikäisestä saakka, saatatte ehkä ihmetellä tuota äskeistä kertomaani. Suhteeni englannin kieleen on muuttunut paljon peruskouluaikojen jälkeen. Olen kehittynyt hurjasti kielessä muutamien vuosien aikana. Olen oppinut englannin kielen puhumalla ja käyttämällä sitä viikottain. Kiitos kuuluu lukuisille ulkomaanmatkoille ja ulkomaalaisille ystäville, joiden kanssa on pakko kommunikoida englanniksi. Vihasuhteeni englantiin on kääntynyt rakkaudeksi. Nautin kielen puhumisesta ja voisin puhua sitä vaikka koko ajan! En silti koe, että olisin vieläkään mikään mestari käyttämään kieltä, mutta tulen sillä vallan mainiosti toimeen ihmisten kanssa.

Eilen siis tavatessani ruotsin kielen opettajaani tajusin ensimetreillä, mikä minulla on hukassa. Ymmärsin täysin, mitä hän puhui minulle selvällä suomenruotsillaan, mutta omien lauseiden muodostaminen oli hirveän miettimisen ja tuskan takana. Olen unohtanut paljon sanoja näiden kahden vuoden aikana, kun en ole opiskellut kieltä aktiivisesti. Koulussa olen ollut ruotsin kielessä aina keskitason oppilas, en huono enkä myöskään loistava. Kuinka avuttomaksi itsensä tuntee kun ei löydä niitä oikeita sanoja päästään, vaikka tietää joskus osanneensa ne.

Tämän ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen minulle jäi kuitenkin tunne, että olen valmis taistelemaan saadakseni ruotsin kielen takaisin siihen taitotasoon, mikä se lukiossa parhaimmillaan oli. Tietysti haluan kehittyä siitäkin pidemmälle, mutta aluksi on hyvä ottaa realistinen tavoite.

Sain opettajaltani muutaman ruotsinkielisen dekkarin, joista toista aloittelen lukemaan tänään.

Tähän ongelmaan auttaa puhtaasti vain puhuminen. Olen oppinut englannin puhumalla, miksi en sitten ruotsiakin. Onneksi satun asumaan samassa osoitteessa ihmisen kanssa, joka puhuu äidinkielenään myös suomenruotsia. Opettajani kielsi minua puhumasta hänelle enää suomea. Eilen illalla oli aika hauskaa, kun yritin väkipakolla vääntää tullessani kotiin järkeviä lauseita ruotsiksi ystävälleni.

Olen myös onnekas, sillä minulla on paljon ystäviä Ruotsissa, joiden kanssa voin harjoittaa kielitaitoani. Pienenä lisähaasteena on tosin riikinruotsin hieman erilainen ääntämys, mutta rakastan Ruotsin ruotsia kielenä niin paljon, että olen valmis kestämään sen. Lisäksi on vielä nämä alueelliset erot Ruotsin sisällä. Tukholman ruotsia pystyn ymmärtämään joskus enemmän, joskus vähemmän, ja jopa Skånen murteesta saan välillä hetkittäin selkoa. Itseäni toki lohduttaa hieman, että monilla tukholmalalaisillakin on välillä hieman vaikea ymmärtää Etelä-Ruotsin Skånskaa.

Minun mielestäni ruotsin kielen osaamisesta on todella hyötyä myös täällä Suomessa ,vaikka monet pakkoruotsia vastustavat suomalaiset väittävätkin toista. Työpaikka on helpompi saada, kun erotut hakijoista ruotsin kielen taitoisena. Työnantajat oikeasti arvostavat kielitaitoasi. Jos koskaan ajatteletkaan työskentelevästi kansainvälisesti Pohjoismaissa, yhteisenä pääkielenä on englannin lisäksi ruotsi. Ruotsin kielen osaaminen auttaa myös ymmärtämään muita pohjoismaiden kieliä kuten norjaa ja hieman tanskaa ja islantiakin.

Suurin syy miksi opiskelen ruotsia ei kuitenkaan ole hyvän työpaikan löytäminen, vaan olen kiinnostunut ylipäätään kielestä ja ruotsalaisuudesta. Monet meistä eivät tajuakkaan, kuinka paljon ympäristö loppujen lopuksi muokkaa mielipiteitämme ja suhtautumistamme elämän eri asioissa. Suomessa on iät ja ajat sukupolvien aikoina oltu ruotsin opiskelua vastaan. Tavat ja ajattelumallit periytyvät helposti vanhemmilta lapsille ja kaverilta kaverille. Minäkin olen äitini kautta omaksunut tietyn ajattelumallin länsinaapureitamme kohtaan. Se on rakkaus Ruotsiin ja ruotsin kieleen.

Olen puhunut.

-SaTuulia-